Toi Jartsan ehdottama kirje on mielästäni paras,ei korvaa sähköpostia.Ai miksi?
Sposti on vaan sposti,kirjeessä on aina henk.koht. mukana.
Ja kirjoitus tyylistä näkee onko nyt vihaine vai todella vihainen.
Tässä olen aivan samaa mieltä!
Hävettävää kyllä, viime reissulla ei montaa oikeaa kirjettä tullut kirjoitettua
, mutta toisaalta ei ollut suurille purkauksille tarvettakaan. Mutta jos en ensimmäisellä kertaa olisi kirjoittanut suorastaan raivokkaasti
(hieman päiväkirjatyyliin) kirjeitä, oltaisiin ehkä riideltykin enemmän. Kirjeisiin kun purki mieltään tarpeeksi, ei ollut tarvetta jauhaa samoja asioita niin paljoa puhelimessa tai lomilla. Sitä paitsi, kaikesta huolimatta mies kertoi odottavansa kovasti kirjeitäni: kai niissä sitten jotain muutakin oli kuin purnausta ja elämäntuskaa.
Omien ajatustenkin selvittelyynkin kirje on oiva konsti: joutuu vielä paremmin miettimään sitä omaa sanottavaansa (kun ei ole edes sitä voi niin kätevää muokkausmahdollisuutta), eikä sitä myöskään tule pikaistuneena noin puolivahingossa lähetettyä, jos teksti sattuisikin olemaan "liian" rankkaa.
Muutoin esille tulleeseen ongelmaan auttaa se, että on tarpeeksi kauan yhdessä
, ja oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että ymmärtää toisen tunteet ja ajatukset, vaikka tavat ilmaista niitä olisivatkin välillä hyvin erilaiset.