Minä en ole muuten missään vaiheessa ainakaan ollut sitä mieltä, että juuri naisen pitäisi ymmärtää, kyllä sitä ymmärrystä tarvitaan ihan molemmilta puolilta. 
Olihan sillä miehelläkin ikävä siellä, siksi kai se olikin tärkeää myös hänelle
Keskustelusta se varmasti lähtee. Siis nimenomaan keskustelusta, ei syyttelystä, raivoamisesta tai mistään kiukuttelusta.
Juu niin kuin tuossa aiemmin totesin niin se ongelma on lähinnä siinä, että miehellä kyllä on ikävä, mutta ei muista sanoa sitä, koska olettaa mun tietävän että näin on..aivan kun mulla joku kristallipallo olis?!?
Juu ja en oo oikeesti mikään kauhu akka joka aina vaan kiukkuaa ja raivoaa,
vaan se on just siinä kun mies ei puhu mulle ja mielikuvitus laukkaa jokseenkin aina kovin ylikierroksilla ja olen todella analyyttinen ihminen omissa ja muidenkin ongelmissa yritän käydä ne päässäni läpi aina mahdollisimman rationaalisesti ja miettiä mitä ois voinut tehdä toisin ja mitä meni vikaan ja mikä meni kauheen hyvin jne.
Niin tosiaan se puhumattomuus laittaa minut miettimään kaikki mahdolliset ajatukset mitä mieheni päässä mahdollisesti liikku ja turhaudun ja ikävöin kun en näe hänen kehonkieltä, että voisin edes hiukan analysoida mistä on kyse ja silloin kyllästyn miettimään ja saan just kärpäsestä härkäsen aikaan...en ehkä osaa selittää tätä oikein..tai semmoset ihmiset joiden mies on jo valmiiksi hyvä kommunikoimaan ei ehkä ymmärräkkään tätä ongelmaa..
Ja se että yritän saada miestäni avautumaan ja kertomaan siellä olostaan ja kaikesta lähinnä ei toimi sillä totesi itsekkin minulle että kun on semmoinen äijä ettei osaa puhua näistä...:"kuin neardenthalilaiselle puhuis" hän itsekkin totes
Niin just se että kun mulla on täällä paha olla ja yritän siitä puhua ilman että saan vastakaikua niin varsinkin nyt kun ei nähdä niin usein menee kiukutteluksi.
Antakee armoo ja koettakaa ymmärtää vaikka en kyllä enää tainnut itsekkään tajuta mitä kirjoitin kun ajatus käy niiiiiin nopeaa.
