Lainaus käyttäjältä: Mari@ - 25/10/2005, 17:23:01

Kertokaa ihmeessä miten noista lähdöistä selviää?!?
Meillä on ensimmäinen paluu perjantaina, eli koulutus on takana ja kymmenen yhteistä päivää edessä.Sitten pitäisi osata päästää irti, mutta MITEN?! :crybaby2:

Taran tekstiin ei juuri ole lisättävää. :)

Mutta, kyllä niistä selviää. Enemmällä tai vähemmällä itkulla. Alku saattaa olla kovinkin hankalaa. Anna itsellesi lupa olla ikävissäsi ja surullinen, mutta muista kuitenkin, että missio on yhteinen projekti: sinua ei ole jätetty yksin, vaikka se toinen fyysisesti kaukana onkin. Ikävä vaivaa varmasti siellä toisessakin päässä.

Älä kuitenkaan jää pelkästään murehtimaan, vaan ota päivä kerrallaan, keksi itsellesi mukavaa tekemistä mukavassa seurassa. Rt-leskeilystä voi loppujen lopuksi (kunhan tilanteeseen tottuu) pitääkin.

Yhdyn edellisiin  :)


Jokaiselle uudelle leskelle ja miksei vanhoillekkin;

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"
(Tove Jansson: Taikatalvi)

Lainaus käyttäjältä: mami - 25/10/2005, 18:39:49
Jokaiselle uudelle leskelle ja miksei vanhoillekkin;

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"
(Tove Jansson: Taikatalvi)

IHANA  :hello2:

Meilläkin mies palailee koulutuksesta perjantaina ja sen jälkeen piti olla yhteistä aikaa vielä puolitoista viikkoa. Lähtö kuitenkin yllättäen aikaistui viikolla, joten nyt yhteinen aika jää muutamiin päiviin. Jotenkin oli asennoitunut siihen 8. päivän lähtöön ja nyt surettaa ja kiukuttaa että kaikki suunnitelmat meni ihan uusiks.  :( Hirveä ikävä on jo nyt, eikä T ole vielä kunnolla lähtenytkään. Eli toisin sanoen asiat kääntyvät vielä huonompaan suuntaan. Miten tästä olis tarkoitus selvitä ihan täysissä järjissä?  ???

Hanna:
Samat tunnelmat täällä, tosin minun omani lähtee vasta sillon 8.11. 
Ikävä on kova... :'(

Liityn tähän samaan porukkaan :) Perjantaita odotellessa... ;D

Kiitos haleista ja lohdutuksista..Joo hengissä olen...ainakin osittain. On niin kauhea ikävä ja tyhjä olo....Ja pahalta tuntuu.Eilinen oli kyllä oikeesti tähänastisen elämäni kauhein päivä  :'(
Kyllä kuuden tunnin ajomatka Porin kentältä takaisin kotiin ja yksin oli ihan hirveä.Auto piti välillä lyödä parkkiin kun ei kyyneliltä nähny enää eteensä. Nyt sitten vaan yritän mennä päivä kerrallaan ja odotella jälleennäkemistä...  :-[

Mulle henkilökohtaisesti jokainen lähtö oli todella kurja kokemus :'( Toiset enemmän ja toiset vähemmän raastavia, mut palautuminen normaaliin vaan alkoi sujumaan loppua kohden helpommin. Siis sitä kamalaa tunnetta ei kestänyt sisällä niin kauan. Mulle helpotusta oloon toi rutiinit, työ ja harrastukset. Keksin itselleni aina lomavälille jotain mukavaa, eli esim tyttöjen ilta toisena viikonloppuna lähdöstä jne.... Niitä välietappeja oli sitten paljon helpompi saavuttaa, ja sillä tavalla se erovälikään ei tuntunut niin pitkältä. Meillä pisin väli tais olla 9vkoa. Jossain vaiheessa kyl taisin sanoa, että se 9vkoa tuntu ihan samalta kuin 4vkoa, joka tapauksessa on ikävä ja odotus....

Tsemppiä teille joiden miehet lähtee :) Elämä voittaa kuitenkin. Ja vuodesta voi oikeasti tulla hyvä ja kasvattava vuosi, joka tuo tullessaan paljon muistoja ja ihaniakin asioita.

:grouphug:

Lainaus käyttäjältä: Pipsa - 26/10/2005, 13:48:19
Eilinen oli kyllä oikeesti tähänastisen elämäni kauhein päivä  :'(.Auto piti välillä lyödä parkkiin kun ei kyyneliltä nähny enää eteensä. Nyt sitten vaan yritän mennä päivä kerrallaan ja odotella jälleennäkemistä...  :-[

Muistan kuin "eilisen" tuon samaisen päivän ja samaisen tilanteen. Tuntui todella orvolta.
Mutta uusi vaihe alkoi elämässä ja siihen asennoitui (välillä vähän huonommin ja välillä vähän paremmin).... Elämä jatkui ja kyllä se mies sieltä ekoille tulikin , joten katse tulevaisuuteen (ensimmäisiin lomiin) ja siitä pikkuhiljaa askel kerrallaan!  :blob1:

Lainaus käyttäjältä: Mari@ - 25/10/2005, 17:23:01

Kertokaa ihmeessä miten noista lähdöistä selviää?!?

Tara kirjoitti tosi hyvin noista lähdöstä. Mun mies kun lähti ensimmäiselle reissulleen, niin mä olin ihan täpinöissäni, että hän sai tuollaisen mahdollisuuden lähteä ja nähdä maailmaa. Totta kai suru oli puserossa, mutta kyllä noista kaikista kolmen reissun lähdöistä selvisi, kun oli sitä tekemistä töissä ja vapaa-aikana täällä Suomessa.

Ja kuten Mirka sanoikin, niin ne lomille tulot sai aikaan sen saman tunteen kuin seurustelun alussa: perhosia sinne vatsanpohjaan. Meilläkin se arki siirtyi noiden reissujen myötä 2 vuodella ja 7 kuukaudella eteenpäin.  ;) Ja naimisiinkin mentiin toisen reissun aikana yhdellä Suomi -lomalla.

Niin hyvin tottui tuohon, että toinen aina vuoden kotona oltuaan lähtee maailmalle, että viimeisen reissun jälkeen ihmetteli vuoden päästä, että eikös hän nyt sitten lähdekään mihinkään.  ???  ::)