Nyt se sitten lähtee

[mami]

Niin hyvin tottui tuohon, että toinen aina vuoden kotona oltuaan lähtee maailmalle, että viimeisen reissun jälkeen ihmetteli vuoden päästä, että eikös hän nyt sitten lähdekään mihinkään.  ??? 

Älä muuta sano Punapihlaja! Perustetaanko uusi osio; Nytkö se ei enää lähdekkään 

[zatu]

Joo hengissä olen...ainakin osittain. On niin kauhea ikävä ja tyhjä olo....Ja pahalta tuntuu.Eilinen oli kyllä oikeesti tähänastisen elämäni kauhein päivä 
---
Nyt sitten vaan yritän mennä päivä kerrallaan ja odotella jälleennäkemistä... 

Tätä kaikki toistelee ärsyttävyyteen asti, mutta: kyllä se siitä helpottuu. 

Omalla kohdalla (molemmilla kerroilla) muutama ensimmäinen päivä oli aika surkeita (ja tosi pitkiä :sad5:), mutta yllättävän nopeasti elämä normalisoitui, ja se ensimmäinen lomakin oli vastassa.

Jaksamista!

[Mirka]

Kyllä mä luulen, et jos ei reissuja enää tuliskaan, niin oisin todella pettynyt 

kuin myös 

Eiköhän sitä jossain vaiheessa lopu nekin, kunhan ikä (tai reissujen määrä..) tulee vastaan :glasses9:

[Pipsa]

Jes tuli päivän piristys!! Eka s-posti viesti kultsilta sieltä kaukaa 
Vähän pelasti tätä päivää...Nyt vaan niitä odottelemaan. Jotainhan se on sekin. Kai se tästä tämä kipu ja ikävä jossain vaiheessa edes vähän menettää kärkeä...Toivottavasti. Anteeksi kun nyt vaan pyörin näissä omissa asioissani enkä muuta kommentoi, mutta tuntuu ettei ole voimia...
Mutta tuntuu hienolta kun tänne palstalle jo ajoissa löysin. Kiva saada tukea ja lohdutuksen sanoja "vanhoilta"  konkareilta 

[miipe]

Anteeksi kun nyt vaan pyörin näissä omissa asioissani enkä muuta kommentoi, mutta tuntuu ettei ole voimia...
Mutta tuntuu hienolta kun tänne palstalle jo ajoissa löysin. Kiva saada tukea ja lohdutuksen sanoja "vanhoilta"  konkareilta 

Ei todellakaan tarvitse anteeksi pyydellä, että ajattelet vain itseäsi tässä asiassa tällä hetkellä  :icon_thumleft:, VAAN se on sinun tehtäväsikin nyt!  :walk:  :sunny:

Ehdit kyllä kirjoitteleen paljon paljon juttuja muihinkin aiheisiin kun siltä tuntuu 

Kukin taplaa tyylillään  :hello: :icon_flower:

Mukava kuulla että piristyksiäkin tulee! Nauti niistä täysin siemauksin!  :love5:

[IceQueen]

Anteeksi kun nyt vaan pyörin näissä omissa asioissani enkä muuta kommentoi, mutta tuntuu ettei ole voimia...
Mutta tuntuu hienolta kun tänne palstalle jo ajoissa löysin. Kiva saada tukea ja lohdutuksen sanoja "vanhoilta"  konkareilta 

Älä suotta pyytele anteeksi! Jos vaan tänne kirjoittelusta on apua, niin kirjoita, vaikka sitten mistä.

Kyllä sen itsekin muistaa, miten mahtavalta tuntui miehen lähdön jälkeen se ensimmäinen sähköposti...  Meillä siitä onkin jo 3v aikaa!!  Kylläpä aika kiitää..

[Pipsa]

Joo kyllä tää olotila nyt tästä tasoittuu...Jaksaa jo muutakin kun vaan omassa ikävässään pyöriä 
Eihän se ikävä tosin mihinkään häviä, mutta tasoittuu siedettäväksi 

[Hanna]

Ylihuomenna on sitten pelätty lähtö. Voi olla että olen vähän liikkuva liikennevaara, kun ajelen kotiin päin kentältä. Onneks lähtö on kuitenkin Helsinki-Vantaalta, joten voi mennä saattaan ihan kentälle asti. Vielä yrittää pitää ajatuksia pois keskiviikosta, mutta vaikeatahan tuo on. Ei voi uskoa, että kohta sitä todellakin joutuu nukkumaan yönsä ilman omaa rakasta vieressä tai että toinen ei enää nojaa rintaan sohvalla yhdessä tv:ta katsellessa.  :crybaby2:  Olen kuitenkin onnistunut hankkimaan itselleni hyvin menoa viikonlopuiksi, ettei tarvitse olla yksin. Arki varmaan sujuu ihan ok, koska on niin paljon tekemistä, mutta viikonloput saattavat olla paljon yksinäisempiä. Mutta eihän se kuitenkaan loputtomiin voi olla yhtä vaikeaa, eihän? Kai sen on pakko joskus helpottaa?  :sad11:

[Hansu]

Mutta eihän se kuitenkaan loputtomiin voi olla yhtä vaikeaa, eihän? Kai sen on pakko joskus helpottaa? :sad11:

Lähdöt on aina haikeita ja se keskiviikko päivä. Ikävä on läsnä päivittäin, mutta senkin aste vaihtelee.    Mä oon kehittänyt omat arkirutiinit, joiden voimalla porskutan eteenpäin. Päätin jo alussa, että en halua vain istua ja kaivata kotona vaan elää myös omaa elämää. Ihan kuin säkin, oon kavereiden kanssa viikonloppuihin kaikkea kehittänyt... Eka la-su kotona leffoja katsellen yksin tietäen, et mies ei tuukaan su iltana teki tiukkaa, mut nyt sekin on välillä kivaa. Ainakin mä oon tottunut...

[zatu]

Ylihuomenna on sitten pelätty lähtö.
---
Mutta eihän se kuitenkaan loputtomiin voi olla yhtä vaikeaa, eihän? Kai sen on pakko joskus helpottaa?  :sad11:

Tsemppiä huomiselle!

Kirpaiseehan se. Itse itkin molemmilla kerroilla silmät päästäni (ja viimeksi vielä ajoin Niinikylästä Raumalle, siinä sitä liikenneturvallisuusriskiä kerrakseen ), mutta kyllä se siitä sitten helpottaa. Lomien loppuessa on ainakin minun mielestäni paljon helpompaa, sittenhän se on jo tullut todistetuksi, että kyllä mies sieltä sentään kotiinkin pääsee.