Päävalikko

Millä mielellä reissuun?

Aloittaja Hämis36, 16/11/2005, 19:55:57

« edellinen - seuraava »

zatu

No ei pitäisi olla matkatavarana ainakaan syyllisyyden tunnetta vaimokkeen tai edes kissan kotiin jättämisestä. ;) Kotona odotellaan ihan vapaaehtoisesti, ja miehellä on tiedossa, että pärjäillään. :)
-memento vivere-

Tara

Mitäs uudempien leskien miehet ovat tuumanneet niistä lähdön tunnelmista?

Mitkä on olleet fiilikset ja mietteet, kun se lähtö on ollut tai on ihan ovella?

Nanna

Lainaus käyttäjältä: Tara - 16/10/2006, 16:00:50
Mitäs uudempien leskien miehet ovat tuumanneet niistä lähdön tunnelmista?

Mitkä on olleet fiilikset ja mietteet, kun se lähtö on ollut tai on ihan ovella?
Hyvillä mielin tuo lähti ja ennen kaikkea rauhallisin mielin. Vaikka ekaa kertaa lähtikin. Ja hyvin sielä on mennytkin ja tykkää olla.

Pirtu

Lainaus käyttäjältä: Nanna - 24/10/2006, 13:37:20
Hyvillä mielin tuo lähti ja ennen kaikkea rauhallisin mielin. Vaikka ekaa kertaa lähtikin. Ja hyvin sielä on mennytkin ja tykkää olla.
Hmmm....joku josku vuonna viis sanokin, että pareen täällä toimialueella on olla ku kotona  :rotf:
Pessimisti ei pety

Tara

Ainakin Kosovon ja Libanonin roottorit lähenee..

Millä mielellä se turvaaja on sinne reissuun lähdössä?

Jos on jo ollut aiemmin reissussa, niin onko mielialat ja fiilikset nyt jotenkin erilaiset kuin aiemmin?

Mitäs ekakertalaiset tuumailee lähdön lähentyessä?

Kinttunen

Meillä oli sellanen pikalähtö sillon tammikuussa, et mieheen iski vasta lentokentällä sellanen "ei prkl nyt sitä mennään"- hetki. Hyvillä mielin kuitenki lähti, ei oo ekaa kertaa rt-hommissa niin tiesi jo mitä oottaa.  :)






Ota riski, rakastu rauhanturvaajaan!

mussu

Lainaus käyttäjältä: Tara - 21/04/2007, 17:04:11

Mitäs ekakertalaiset tuumailee lähdön lähentyessä?
Mies paljasti joskus seurustelun alkuaikoina et on hakenu reissuun (ei tosin sillon vielä päässyt). Mä en jotenkin sillon ymmärtäny miks ihmeessä se halus lähtee ja jättää vaan mut tänne. Sen jälkeen se haki multa salaakin kun ties miten mä suhtaudun koko asiaan. Musta vaan koko ajatus lähteä rt:ksi jonnekin oli ihan outo. Tää on muutenkin asia josta me ollaan riidelty useamman kun yhden kerran. Mutta pikkuhiljaa sitä on itekin tajunnut että eihän se mihkään karkaamssa ole ja jos tää on kerta sitä, mitä se haluaa tehdä niin siitä vaan. Mä olen kotona oottelemassa ja tukemassa.
Sitten kun kevättalvella ne soitteli että olisi mahdollista päästä niin olihan se ihan uskomatonta. Viimestään rotaatiossa sitä tajus et nyt se oikeasti lähtee ja koko ajatus tuli realistisemmaksi. Kyllä mä silti tuen mun rakasta huolimatta siitä, mitä mieltä mä alussa olin koko touhusta. Koska viimestään sillon mä tajusin kun ne oli soittanu että miten tärkeetä tää sille on kun se valvo 3 yötä putkeen koska oli ihan varma että mä kiellän sitä lähtemästä.
Joten ihan hyvillä vaikkakin haikeella mielellä lähti.

s^n^

Meillä mies eleli tähän päivään saakka ihan normaalia elämää, ei ollu paljon reissusta puhetta ennen viikonloppua.

Kentältä tuli viesti kun oli menny lähtöselvityksestä et olo on epätodellinen. Kai se miehelle iski siinä vaiheessa et hän on oikeesti lähössä  reissuun nyt, vaik tästä on kuitenki välillä puhuttu paljonki.

Tiesinpä minä että tämä tulee tapahtumaan, teki selväksi jo ku alettiin seurustelemaan et tälläset on hänellä haaveet ja suunnitelmat, mikä minä niitä estämään. Ja parhaani mukaan tuen täältä käsin. Ei olla ees pahemmin aiheesta tapeltu, melko rauhallisin mielin on oltu. Nyt se on totisinta totta, meille molemmille.

zatu

Minkäslaisia lähtötunnelmia siellä kotona on ollut vallalla? :)
-memento vivere-

PMP

Meillä on mies innokkaana lähdössä reissuun. Tämä on miehen eka kerta rt-joukoikssa ja kyllä sitä varmaan jo jännittää, kun lähtöön on enää viikko, vaikkei sitä suoraan myönnäkään. Koulutuksen jälkeen into on vain kasvanut ja tarttunut jopa minuunkin. Hyvältä hommalta se kuulemma kuulostaa. Eli mikäs siinä.  Toivotaan että kaikki menee hyvin ja ettei ikävä käy ylitsepääsemättömäksi.