no niinhän se lähti.. mies oli ehtinyt joukkoihin hakea juuri ennen kuin tavattiin. noh, lupasin sitten hövelisti jo alussa et jos kutsu tulee niin saa toki lähteä. kun kutsu sitten kesäkuussa tuli, alkoi jossain määrin harmittamaan, kaikki yhteiset suunnitelmat ja haaveet kun täytyi laittaa "hidastusvaihteelle". vaan kun alkukankeudesta tokeni, niin tajusin ettei se olekaan välttämättä paha asia. kyllähän niitä tulevaisuudensuunnitelmia ehtii tämänkin vuoden jälkeen toteuttamaan.
onpahan jotain mitä odottaa. Ennen tätä virallista lähtöpäivää ajattelin usein, että lähtisi jo! olisi meinaan nopeammin ohi sitten.. eli itse en kyllä yhtään välittänyt näin pitkästä "valmistautumisajasta".
Nyt on ihan rauhallinen ja hyvä mieli, vähän jopa kateeksi käy kun mies pääsi näkemään ja kokemaan jotain aivan uutta ja erilaista. täällä kotona taustaillaan tsemppihenkisesti, kannustetaan ja tuetaan. minä keskityn työhön, ystäviini ja matkusteluun suomen kamaralla. ne jos mikä tekee mielen pirteäksi. sekä tietysti rakkaan ensimmäinen loma, kun hän jo tänään oli saanut ajankohdan kuulla.
jaksamista, ja ennen kaikkea ihanaa loppuvuotta kaikille teille!
