Huomenna on sitten lähtö taas edessä.
Edellisen kerran mies lähti Kosovoon taskussaan puolen vuoden soppari ja aikaakin lähdön valmisteluun oli useampi kuukausi.Puoli vuotta tosin venähti "hieman".Nyt lähtö tuli nopealla varoitusajalla ja perhettäkin on saatu kasvatettua tässä välissä.(kaikkea ne palvelusvapaat saa aikaan)
Ikävä tulee,se on ihan selvä asia mutta kai sen kanssa oppii taas jotenkin elämään.Mieltä kaihertaa se että miten ihmeessä pärjään muksun kanssa?Mielessä pyörii kaikki kauhukuvat korvatulehduskierteistä ja vesirokoista.Niin ja sitten tietysti se että miten musta voi tulla täksi seuraavaksi vuodeksi äiti sekä isä yhtäaikaa? ???
Jännä juttu miten muutaman minuutin puhelu Niinisalosta saa elämän uusiksi ja ajatukset sekaisin ihan vaan viikossa.