Mä oon kyllä tästä vähän eri mieltä... Mun mielestä Suomi alkaa oleen siinä vaiheessa, että voidaanko edes puhua hyvinvointivaltioista ??? Ja varsinkaan sen kehittämisestä, ainakaan parempaan suuntaan...
Eikös se muuten ollut Niinistön valtiovarainministeriaikoina (korjatkaa, jos oon väärässä), kun perheiden tukia ja palveluita leikattiin isoilla saksilla. Että Niinistö pressaks... Never! 
Niinistö oli valtionvarainministerinä sellaisessa sellaisessa suomessa johon toivottavasti ei ole paluuta. Tarkoitan siis juuri laman aikaista ja jälkeistä aikaa -> joten todellakin tukia ja palveluita leikattiin. Tämä tuskin johtuu yhden ihmisen henkilökohtaisista mieltymyksistä vaan siitä että valtiontalous oli aikas huonolla hapella (ja lamasta tuskin tarvitsee tämän enempää kenellekään kertoa
).
Presidentti on henkilö joka edustaa suomea YHDESSÄ valtioneuvoston kanssa ulkopoliittisissa asioissa (joissain asioissa vaadiaan jopa eduskunan suostumus). Presidentin valtaoikeudet ovat maassamme suppeat.
Hyvinvointivaltio on sellaisenaan jäkyttävän utopistinen käsite, täydellinen hyvinvointivaltio tuski koskaan toteuuu missään muodossaan. Jos hyvinvointivaltio (epätäydellinen) ajatellaan tavoitteeksi, niin mielestäni tätä tavoitetta ei ole unohdettu. Hyvinvointivaltion tarkoitushan ei ole suoltaa ihmisille ilmaista rahaa, vaan olla hädän hetkellä viimeisenä turvaverkkona. Jos yksittäisiä epäonnistumisia tarkastellaan, niin toki verkko näyttää aukolliselta - tukia puttuu lapsiperheiltä. opiskelijoilta, vammaisilta, työttömiltä, you name it.. Mutta kokonaisuutena tarkastellen uskon, että kaikesta huolimatta hyvinvointivaltion malli ei ole imaginaarinen vaan aktualisoituu tarvittaessa. Parantamisen varaa on ja meillä on tietysti pitkä matka totaaliseen hyvinvointivaliollisuuteen (hauammeko edes sitä?). Se että yhteiskunnastamme on tullut individuaalispainotteinen on järkyttävä piirre, mutta hyvinvointivaltiollisuutta se ei tietenkään estä.
Kuten huomaa, hyvinvointivaltio ei ole mikään helposti määriteltävissä oleva asia, sillä siihen voidaan liittää hyvinkin subjektiivisia odotuksia. Yksi tapa on tietysti verrata esim. meidän sosiaaliturvaamme,sairaanhoitoamme tai korkeakoulujamme muiden valtioiden vastaaviin, joilloin suomenki tilanteen saattaa nähdä aivan uudessa valossa.
Edit. ei ossoo kirjoittaa
