Päävalikko

Libanon

Aloittaja Unique, 21/12/2011, 19:59:08

« edellinen - seuraava »

veeruska

Mn sisko sai vauvan ja olisi ristiäiset tiedossa niin sen takia kyselen.
"Minä sinua vaan"

Johanna

Lainaus käyttäjältä: veeruska - 21/03/2013, 11:47:12
Mn sisko sai vauvan ja olisi ristiäiset tiedossa niin sen takia kyselen.

Kannattaa laittaa viestiä kv-sosiaalikuraattori Sanna-Kaisa Lehto-Mäkelälle ja kysyä asiaa. Osoite on [email protected]

veeruska

Mikä on muilla koulutukseen lähtijöillä/puolisoilla mietteet?

M on yhä enemmän alkanut miettiä sitä miten mä pärjään, miten täällä kaikki sujuu. Ei kuulemma jännitä miten testit menee tms, mut kotiasioita jännittää enemmän.

Mulla taas alkaa olla itku herkässä. Just tänään puhuin miehelle, et ehkä ihan hyvä että mulla on toimintaa kevätesityksen toimesta ens viikonloppuna ja vielä 8.pvä niin en ehkä niin ehdi miettiä sitä lähtöä. Tosin vastahan M lähtee koulutukseen, mutta silti.
"Minä sinua vaan"

Omppis

#93
Ihan yleisesti omaa kokemusta:
On hyvä että pohtii ja miettii kuinka pärjää, sekä mies että sinä, mutta omasta kokemuksesta sanoisin että ei kannata ihan hirveästi sitä pohtia. On toki hyvä, että perusjutut miettii, mutta ihmisen pääkoppa kun rakentuu niin, että mitä enemmän pohtii ja kauhistelee, niin sitä kamalampaa asioista saa (kärjistetysti sanottuna).
Keikan ajaksi on hyvä keksiä itselleen mielekästä tekemistä ja pitää itsensä "kiireisenä", toki omat voimavaransa huomioiden.
Ja varsinkin lapsiperheessä arki vie mennessään. Mieluummin kannattaisi ottaa itselleen sellainen ajatusmaailma että keikka on myös kotona posititiivinen haaste ( mä pärjään, mä käännän tämän asian omaksi vahvuudeksi, mä opin tänä aikana itsestäni uusia asioita, tämä on kaikessa ikävyydessäänkin kuitenkin ainutkertainen kokemus (tai sitten ei ;) ) ). Kuitenkin on kysymys elämän ajalta aika lyhyestä jaksosta.
En mitenkään tarkoita että mitätöisin sun tunteita, mutta olen käytännössä huomannut että oma, väkisinkin luotu positiivinen ajatusmaailma, auttaa paremmin jaksamaan. Huonoja päiviä tulee ja kuuluukin tulla, samoin ikävä kuuluu asiaan.
Jaksamista!
"Vaikka välillä tuntuu että elämä on kuin tervassa uimista, niin silti asioilla on taipumus järjestyä"

veeruska

Ikävähän se tässä onkin päällimmäisenä tunteena. Jotenkin mä oon asennoitunut juuri noin kuin kirjoitit.
Tämä on yksi ajanjakso elämässämme. Vuosi menee nopeasti. Mä pärjään, ku en liikoja stressaa. Olen suunnitellut kesälomareissuja lasten kanssa ja jne.

M ja ystävät sanoo, että oon vahva nainen. Ehkä mä vasta itse huomaan sen sitten, kun oikeasti olen yksin. Nyt on ollu niin helppo turvautua Mn vierelle.

Mä selviän  ;)
"Minä sinua vaan"

Omppis

Se ei välttämättä ole vielä suoranaisesti ikävää, vaan tunteen nimeltä ikävä kohtaamisen  pelkoa. Pelkoa siitä suuresta tuntemattomasta mikä on tulossa ja mistä ei vielä tiedä mitään.
"Vaikka välillä tuntuu että elämä on kuin tervassa uimista, niin silti asioilla on taipumus järjestyä"

Ulpu

Samaa mieltä kuin Omppis. Ja vaikka se kuulostaakin kliseeltä (eikä varmaan nyt paljoa lohduta) niin ajan myötä helpottaa, siihen alkaa tottua, että toinen on muualla ja ikäväkin helpottaa. Jaksamista ja tsempit veeruska!  :)

Mulla sanoi yksi puolituttu, kun J oli Afrikassa ja olin Ennan (6kk) kanssa kotona, että oot sää aika sissi. Itse en pitänyt sitä niin ihmeellisenä, mut katsotaan, jos neljäs reissu tulee, onko musta sissiksi kahden pienen kanssa.  ;)

Taria

Lainaus käyttäjältä: Ulpu - 30/03/2013, 19:25:59
Samaa mieltä kuin Omppis. Ja vaikka se kuulostaakin kliseeltä (eikä varmaan nyt paljoa lohduta) niin ajan myötä helpottaa, siihen alkaa tottua, että toinen on muualla ja ikäväkin helpottaa. Jaksamista ja tsempit veeruska!  :)

Meillä keikka on kestäny nyt kohta 10kk ja sanosinko, että siinä 4kk jälkee se ikävä tuli jo niin "normaaliksi olotilaksi", että siihen tottui... Välillä se puskee voimakkaampana pintaan, mutta ihan tietosesti koitan työntää ne ikävän tunteet pois mielestä ja annan itseni ajatella niitä vasta sit kun lomaan on joku viikko aikaa.
Tsemppiä sulle ja kyllä sä pärjäät, ihan varmasti :)
some heroes wear capes, mine wears combat boots.

IceQueen

Nostetaanpa aihetta.

Millaiset olot nykyään rauhanturvaajilla on Libanonissa?
Ad astra per aspera!




MaiKhi

Muakin kiinnostaa vaikka O: kotiutumisesta on jo kymmen kuukautta (:o), mutta jos ei tuu uusia kohteita niin hakee tuonne uudestaan.

Millainen se vuosi sitten vielä rakenteluvaiheessa ollut leiri on? Joko netti pelaa kunnon yhteydenpitoon asti? Entä puhelimet? Ja ennen kaikkea, onko edelleen yhtä rauhallista vai onko Syyrian tilanne aiheuttanut enemmän kuhinaa myös siellä?