^ tai sit siitä et vuodet on vieriny ;) ja maine muuttunut... Ekan libanon mission aikana se meno on ollu aika hurjaa ajottain.

Nythän foorumilla on ainakin pari sellaista, jotka vasta odottelevat tulossa olevaa rt-keikkaa. Miten kaverit ja sukulaiset ovat mukana? Kauhistellaanko, ollaanko tukena, vai eikö asiasta tuumata mitään sen kummempaa?

^ Mä (me) ei olla pahemmin aiheesta puhuttu, eikä keikka vielä ole varmakaan (toimintavalmiussitoumus on). Jotenkin en jaksa ainakaan nyt kuunnella mitään kauhistelua/ihmettelyä, ehkä siksi, etten ole itsekään tällä kertaa niin varma tästä. Tai siis omasta jaksamisesta täällä kotona ilman miestä. Parille kaverille oon toimintavalmiussitoumuksesta kertonut, mut ei he sen paremmin kommentoinut, paras kaverini taitaa kyllä olla vähän huolissaan musta. Mut tosiaan, meillä ei reissu ole varmaan edes, joten katsellaan sitten, jos/kun se on (ehkä tää ei ollutkaan ihan mulle suunnattu kysymys).

Kyllä ne yrittää kauhistella, mutta en niitä kuuntele....  :D
Heittelen ilmoille realiteettejä mitä täällä turvallisessa kotomaassakin voi tapahtua...

Ainahan noita on, voivoittelijoita, niitä jotka luulee kaikkea (ja pahimmassa tapauksessa eivät tiedä mitään). Mä vaan en enää jaksa, ihan sama. Koska, vuodesta toiseen voivottelijat pysyvät samana, auttajat pysyvät samana ja ne jotka suureen ääneen huutavat että apua on saatavilla kaikkoavat joka kerta. Joten en edes yritä. Kolmas kerta pitä7si toden sanoa, ja perkkeles, ihan saatanan saman virren laulan joka saatanan idiootille. Anteeksi kielenkäyttöni, mut olen käyny tän läpi jo kolme kertaa eikä se siitä mihkään muutu. 

^ Noinhan se on. Ihmisten suhtautuminen tuskin muuttuu, jos ovat olleet jotain mieltä ekan mission aikaan niin luultavasti ajattelevat samoin edelleen. Mullakaan ei siis mitään pos. yllättäviä odotuksia kommenttien suhteen tämänkään tulevan reissun suhteen. Onneksi on heitäkin, jotka suhtautuvat mukavasti ja järkevästi ja kunnioittavat meidän perheen päätöstä.

Anopin kanssa puhuin eilen puhelimessa (ts. anoppi puhui).  ;) Hänhän ei J:n reissusta eikä aiemmistakaan mitään puhu, eilen kysyi, että koskas se J:n koulutus alkaakaan. Ja tokaisi sitten, että niin, sehän on se vaarallisin paikka mihin J menee. Hän on sitä mieltä, että häntä on aina huijattu J:n tehtävistä, ettei hänelle kerrota kuinka vaarallista siellä on. Että J tyyliin istua tönöttää korjaamolla eikä liiku missään. Just.   ::)

Ehkä mun kantsii pyytää anoppikin mukaan läheisten päivään.

^Tuohan vois olla hyvä ajatus että menisitte läheistenpäivään yhdessä! olis ehkä sit helpompi jutella asioista, kun J on reissussa.

Täällä myös on miehen äiti ollut se, joka on varmaan eniten kauhuissaan. Ei ole siitä kyllä suuremmin puhunut tai muutenkaan kommentoinut reissuja ainakaan minulle.

Kannustan ottamaan mukaan! Mun anoppi ainakin tykkäsi läheisten päivästä. Tuli ihan sitä varten Rovaniemeltä asti ja oli tyytyväinen.
Se mitä sillon kommentoi oli, että olis kiva jos läheisille olis päivä ennen reissuun lähtöäkin, eli juurikin semmonen läheisten pv mitä rotaatiokoulutuksen aikana Säkylässä on. Meillähän se oli useamman pvn mittanen ja vain puolisoille kun M oli tarkkailija, eli tuolloi tuli ilmi, että anoppi olisi kaivannut jotain vastaavaa itselleenkin ennen reissua.
Ehkä me vaimot välillä jopa unohdetaan ne anopit siinä mielessä, että sehän on heidän lapsensa joka lähtee reissuun, vai unohdetaanko? Mä ainakin unohdin ::) Sitä vaan ajattelee, että mun mies lähtee, mutta ei muista, että toisella lähtee oma lapsi...
Lisäksi koska ainakin mun mies aika laiskasti piti vanhempiinsa yhteyttä alhaalta niin tuon läheisten pvn jälkeen mä tajusin alkaa soittelemaan useammin ja kertomaan M:n kuulumisia.