Lainaus käyttäjältä: rumin,mies syvästä etelästä - 22/08/2009, 11:29:10

Kannattaa kysellä siltä toiselta osapuolelta että mikä on hyvä viestitys väli.
Oletteko koskaan ajatelleet että se toinenkin vosi stressantua,kun on tilanne päällä ja joka 5. min välein tulee viestejä

tuskin kukaan 5min. välein viestejä odottelee..  ::) Mua vaan huvitti se ettei jotkut miehet näköjään osaa/uskalla sanoa etteivät halua/ehdi pitää niin tiiviisti yhteyttä. Se (tässä tapauksessa mies) jota asia stressaa vois aukaista suunsa eikä odottaa että nainen osaa lukea ajatuksia.

Meillä mies viestittelee jos ehtii/jaksaa/on asiaa. Jos ei mitään kuulu niin tiedän että on kiirettä tms. Kaikki on hyvin enneku toisin ilmoitetaan. Ite viestittelen joka päivä että hän tietää täällä kaiken olevan ok.

Lainaus käyttäjältä: timantti - 22/08/2009, 11:46:59

Lainaus käyttäjältä: rumin,mies syvästä etelästä - 22/08/2009, 11:29:10

Kannattaa kysellä siltä toiselta osapuolelta että mikä on hyvä viestitys väli.
Oletteko koskaan ajatelleet että se toinenkin vosi stressantua,kun on tilanne päällä ja joka 5. min välein tulee viestejä

Se (tässä tapauksessa mies) jota asia stressaa vois aukaista suunsa eikä odottaa että nainen osaa lukea ajatuksia.

Mitä?Eikös kaikki osaakkaan ;D ;D

Laitoin hölkkäriin jutun yksinäisestä turvaajasta,ja veteraani uen merkityksestä.
Käykää lukemassa ja kommentoikaa sinne tai tänne.
Saa sen lainatakkin :'(

^mulla oli samankaltainen kokemus viikolla kun olin lenkillä ja vastaan tuli rollaattorilla tuntematon pappa. Se tervehti ja tervehdin ja samassa se kääntyi ja aloitti rupattelun. Pysähdyin (myönnän, hieman vastahakoisesti), ja siitäpä se rupattelu alkoi. Kertoi valvoneensa yön sotajuttuja uneksien. Siinä se sitten kävi läpi muutaman jännittävän tapahtuman, jotka sitä edelleenkin valvotti.

Jutut oli tietenkin kiinnostavia ja pappa hirmu mukava! tuli vain mieleen, että olis pitänyt kysyä missä se asuu ja mennä "kuuntelemaan" toisenkin kerran.

Täytyy olla yksinäinen ja iso tarve purkautua, kun kadulla ekalle vastaantulijalle täytyy vuodattaa. Toivottavasti hänelläkin helpotti ja sai vaikka sen päälle nukuttua kunnon päikkärit  :D

^ Teit varmasti sen papan todella iloiseksi, kun jaksoit kuunnella :) Eipä taida silläkään kovin montaa kuuntelijaa olla :-\

Edellisessä työpaikassani kävi veteraaneja syömässä päivittäin. Heillä oli tarve tulla usein juttelemaan niistä ajoista. ja varsinkin sen jälkeen kun kuulivat mun mieheni olean sotilas. Välillä meni tuntikin "työajasta" kun istuttiin parin setän kanssa ja minä vaan kuuntelin kaikkea...

Ei silti, ihan mielenkiinnolla kuuntelinkin. Omat isoisät eivät ehtineet kertoa; tai silloin ei kiinnostanut kunoi vielä nuori.