Ja tänne sitten mielipiteitä tukimuodoista ja niiden tarpeellisuudesta ja muuhun asiaan liittyvästä.

Eiköhän se paras ole ollut tämä kuuluisa rtleski-pirttihirmu-akka-ämmä-juoruseura :D

Mutta aivan tosissaan.. kyllä paras tukimuoto on ollut juuri tämä ns. vertaistuki. Eli samassa elämäntilanteessa olleita ja olevia naisia. Joista osasta on tullut korvaamattomia ystäviä, jotka jäävät vahvaksi elämänsisällöksi myös reissun jälkeen.

Kiitos siis kaikille minunkin itkujani ja kiroilujani kuunteleville!

-Tara-

Miusta kans paras on ollut tämä vertaistuki. Niin listoilla kuin mesessäkin. Oman tukensa toki ovat myös antaneet muut ystävät ja läheiset.

Koirista puolestaan on ollut seuraa noin muuten. Pakko lähteä liikkeelle täältä kotoa..

Mulle tärkeimpänä on myös tuo vertaistuki.

Ilman maailman mahtavimpia kavereita ois rt-vuosi ollut täyttä tuskaa... eli siis messenger ja postituslistat on ne numero 1:set tuossa tuessa...

Minulle paras tukimuoto oli palveluksen aikana postituslista, silloin ei vielä järjestetty juurikaan tapaamisia. Itse asiassa en edes kentällä nähnyt muita kotijoukkolaisia.  :-/  Ja myöhemmin, palveluksen jälkeen, etenkin kotiutumisen aikaan, postituslistat ja tapaamiset muiden kotijoukkolaisten kanssa.  :)

Eli tiivistettynä vertaistuki muista samassa tilanteessa elävistä ihmisistä. Ja vaikka kotijoukkomissiosta on hurahtanut jo pari vuotta, edelleen on mukava muistella vanhoja muiden saman kokeneiden kanssa; listalla, privasti maililla ja tapaamisissa. :)

Ehdottomasti vertaistuki...

Mitenkähän olisin pärjännyt ilman kenttätreffejä ja postituslistoja?  ???

Veikkaan, että olisin aika mahtavassa lanassa ollut!

Kiitokset likoille!  ;D

LainaaMinulle paras tukimuoto oli palveluksen aikana postituslista, silloin ei vielä järjestetty juurikaan tapaamisia. Itse asiassa en edes kentällä nähnyt muita kotijoukkolaisia.  :-/  Ja myöhemmin, palveluksen jälkeen, etenkin kotiutumisen aikaan, postituslistat ja tapaamiset muiden kotijoukkolaisten kanssa.  :)

Eli tiivistettynä vertaistuki muista samassa tilanteessa elävistä ihmisistä. Ja vaikka kotijoukkomissiosta on hurahtanut jo pari vuotta, edelleen on mukava muistella vanhoja muiden saman kokeneiden kanssa; listalla, privasti maililla ja tapaamisissa. :)

Minni: Silloin kun itse liityin kotijoukkoihin syksyllä 2002 ei vielä silloinkaan ollut juur mitään toimintaa listan ulkopuolella ja listallakin aika vähän... Vasta n. 6kk myöhemmin alkoi olla vipinää ja tapaamisia jne...

Ja nythän listat kukoistaa! :) on tapaamisia ja t-paitoja jne...

LainaaEhdottomasti vertaistuki...

Mitenkähän olisin pärjännyt ilman kenttätreffejä ja postituslistoja?  ???

Veikkaan, että olisin aika mahtavassa lanassa ollut!

Kiitokset likoille!  ;D

Kyllä ois, Janica, moneen kertaan ollu kentälläkin aika moinek käyrä otsassa, jollet olisis seuraa ollut pitämässä! :D

Eli: Satu, Janica ja Jenni (teidän kanssa useimmiten olin kentällä...), teille iso KIITOS kenttätreffeistä! :)

LainaaMinni: Silloin kun itse liityin kotijoukkoihin syksyllä 2002 ei vielä silloinkaan ollut juur mitään toimintaa listan ulkopuolella ja listallakin aika vähän... Vasta n. 6kk myöhemmin alkoi olla vipinää ja tapaamisia jne...

Ja nythän listat kukoistaa! :) on tapaamisia ja t-paitoja jne...

..ja uusia naapureita!  ;D

Lainaa..ja uusia naapureita!  ;D

Juu huippujuttu tää uudet naapurit ;D
Ja vertaistuki toimi heti :P