Elämä yhtä odottamista?

[zatu]

Mitenkäs se on tämän lesken elämän kanssa, onko se pelkkää odottelua vai ihan normaalia elämää parisuhteessa?

Monessa yhteydessä on toki putkahtanut täällä esiin odottamisen vaikeus tai helppous, mutta jospa keräiltäisiin kokemuksia odottamisesta ihan yhden otsikon alle.  :)

[Kisu]

eiköhän se ole vähän sekä että..

Loma-ajat meillä oli aika normaalia parisuhdetta, mutta kyllä ne pisimmät lomavälit tuntuivat olevan välillä sitä pelkkää odottelua.

Tosin olihan se omakin elämä siinä taustalla, mutta ei se ihan samanlaista parisuhdetta ole kuin niillä joilla ei puolisko ole reissussa ollutkaan tai sinne lähdössä.

[IceQueen]

Pelkkää odottamista. :( Eka odotat reissusta miestä... sit rupeet venaamaan seuraavaa.... >:( Ja meillä vielä tuo seuraavan reissun odottaminen alkoi jo ennen kuin eka reissu ees oli ohi. :-/

[zatu]

Ekalla reissulla tuntui vähän siltä, että mä jäin elämään yksin sitä meidän yhteistä arkea. :( Sehän siinä suurin ongelma mulle olikin. Ainakin sellainen muistikuva jäi, että kyllä se vuosi aika pitkälti sen odottamisen ympärillä pyöri.  :-/

Nyt sitten en taas koe jääneeni millään lailla yksin. Että vaikka tilanne poikkeaakin toki tavallisesta arjesta, on tämä suht koht normaali osa yhteistä elämää (näitä kaukosuhdepätkiä on tähän mennessä jo kertynyt   :)), eikä omakaan elämä ole odottamisen alle hautautunut.

Ikävä toki on, ja välillä on hetkiä, jolloin ei mikään muu pysy mielessä kuin odotus siitä, että toinen jo tulisi kotiin. Ja selvästi olen jäsentänyt tämän kesänkin lomien mukaan, odotan siis aina seuraavaa lomaa, ja sen jälkeen seuraavaa... :) Toisaalta tässä on aikaa ja tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä ei tulisi tehtyä, jos vietettäisiin kesää yhdessä.  :D

[zatu]

Odottamista ja ei... jos se lomaväli olisi pelkkää odottamista aika menisi takuulla tosi hitaasti. ::)

Niin varmaan menisikin. Ja siksi aika on kai mennytkin niin kamalan nopeasti, että on pystynyt tekemään muutakin kuin odottamaan ja ikävöimään.  :)

Ja totta, lomalletulopäivä on varmasti pitkitetty!  ;D Mua ainakin rupesi iltaa kohden jo jännittämään...  ::) Mutta toista lomaa odotellessa...

[Marge]

Odottamista. Sanan täydessä merkityksessä  :(. Kun on vielä pieni lapsi ja sukulaiset ja ystävät suht kaukana, niin olen aika kiinni näissä kotiympyröissä. Aika usein siis kaipaan sitä miestä eniten juuri tähän yhteiseen arkeen, että olis joku muukin, joka tekis ruokaa, siivoais, ulkoilis tytön kanssa jne. Ja kai meil on vielä sekin, että miehen lähtö tuli aika odottamatta. Ei ollut siis oikein aikaa "valmistautua".

[zatu]

Odottamista. Sanan täydessä merkityksessä  :(. Kun on vielä pieni lapsi ja sukulaiset ja ystävät suht kaukana, niin olen aika kiinni näissä kotiympyröissä. Aika usein siis kaipaan sitä miestä eniten juuri tähän yhteiseen arkeen, että olis joku muukin, joka tekis ruokaa, siivoais, ulkoilis tytön kanssa jne. Ja kai meil on vielä sekin, että miehen lähtö tuli aika odottamatta. Ei ollut siis oikein aikaa "valmistautua".

Vähän samalta tuntui ekalla reissulla. :-/ Paitsi ettei meillä ollut eikä ole vieläkään lapsia. Ja vaikka olisi ollut aikaa valmistautua, en oikein ollut ajatustasolla niin tehnyt... Kun lähtö oikeasti tuli, oli niin kuin olis juossut suoraan seinään.

Äkkilähtökö sun miehellä oli?

Tsemppiä ja jaksamista!  :)

[Cat]

joo, välillä kyllä tuntuu että pelkkää odottamista. Mut onneks työ "pelastaa" osittain sellaselta...

[Karlis]

Onhan se vähän sellaista odottamista. Toisaalta elämä kulkee koko ajan eteenpäin. Haasteellisinta onkin pitää se toinen ajantassalla.

Enemmän mä kyllä odotan lääkäreiden vastaanotoilla  >:(. Eilen taas oli lääkäri 60 min myöhässä... hoh hoijaa...

[Marge]

Vähän samalta tuntui ekalla reissulla. :-/ Paitsi ettei meillä ollut eikä ole vieläkään lapsia. Ja vaikka olisi ollut aikaa valmistautua, en oikein ollut ajatustasolla niin tehnyt... Kun lähtö oikeasti tuli, oli niin kuin olis juossut suoraan seinään.

Äkkilähtökö sun miehellä oli?

Tsemppiä ja jaksamista!  :)

Äkkilähtö joo, saatiin kaks päivää aikaa miettiä, että lähteekö vai ei. Eikä tuota aikuista miestä oikein voi kieltääkään  ;) Ja lähtö oli sitten muistaakseni noin kolmen viikon päästä siitä, kun ilmoitti, että lähtee. Olin jo ehtinyt iloita, kun ei miehelle tullut kutsua Niinisaloon ja olin siis aika puulla päähän lyöty, kun lähtö tuli kumminkin. Positiivisin mielin kuitenkin (silloin tällöin)  :)