Paras tukimuoto?

[myy79]

paras tukimuoto??
täytyy muuten myöntää, että tämä foorumi on ollu tähän asti paras.. vaikka löysinki vasta mission puolivälissä..
toiseks kirii luokkakaveri, joka on edes vähän samanlaisessa tilanteessa kuin itse.. (aloitti opiskelut uudella paikkakunnalla, mies jäi vanhalle paikkakunnalle, näkevät hyvä jos kerran kuukaudessa)
sitä kaverin kanssa purnataan ja valitetaan ja potkitaan toisiamme pystyyn..   ;D
sitten on miehen vanhemmat. he kyllä ovat auttaneet sen minkä ovat voineet. ovat hakeneet viikonlopuksi luokseen, soitelleet ja kyselleet miten menee yms.
eipä ilman teitä kaikkia tänne asti olis jaksanu, onneks löysin foorumille, myöhään mutta kuitenki. just ennen pitkää lomaväliä yms..

[susakaro]

Jossain kohtaa jo selvitinkin näitä tukea antaneita tarkemmin, mutta parasta tukea oon saanut miehen vanhemmilta sekä sen veljiltä. omalta perheeltä en juurikaan ja kavereilta on heltynyt vain kiinnostusta, mutta ei korvaa kuunnella mun tuntoja. Anoppi on kaiketi ykkönen. sen kanssa pitkillä lenkeillä pääkin tuulettuu :) siitä on tullut mun hyvä ystävä

[tiitu]

Mulle tää foorumi on ollut kyllä hyvä tuki ja turva. Täällä on helppo avautua ja purnata ;)

Tukea olen myös saanut kahdelta hyvältä ystävältäni, joiden tukea mä osaan kyllä arvostaa tosi paljon. Omilta vanhemmiltani en ole paljon sen kummempaa tukea saanut. Me on oltu aina aika paljon tekemisissä, mut esim ne ei ole ikinä kysyneet, miltä musta tuntuu. Joskus kysyneet siitä mitä miehelle kuuluu. Musta tuntuu, että ne luulee, että mä luhistun ja alan itkeä jos ne kysyvät...

[susakaro]

musta tuntuu että monet mun läheiset pelkää että mä alan vuodattaa niille syvimmät tunteeni, koska ne vaan jotenkin kylmästi aina kysyy mitä kuuluu mutta eivät tunnu haluavan tietää, miltä TUNTUU

[IceQueen]

musta tuntuu että monet mun läheiset pelkää että mä alan vuodattaa niille syvimmät tunteeni, koska ne vaan jotenkin kylmästi aina kysyy mitä kuuluu mutta eivät tunnu haluavan tietää, miltä TUNTUU

Tjoo... Tuo on tuttua... Meillä nyt ei kukaan kylläkään koko vuoden aikana ees kysynyt että mitä mulle kuuluu... Kaikki välttivät sitä ihan viimeiseen asti... :-/

[IceQueen]

Miulta on tasan tarkkaan kerran yks faitteri kysyny et miltä miusta tuntuu ja että pärjäänkö mie.. ::)  Ketään läheistä eikä ystävää tunnu juuri kiinnostavan, miten miula menee... ::)

Ei kellään ois vastausta tähän, et miks noin on?? Miksei ystävät, lähisukulaiset tai tutut voi kysyä, että miten menee, ja ihan oikeasti olla kiinnostuneita siitä, miltä tuntuu?? ???

Kyllä monesti ois rt-vuoden aikana kaivannu sitä tukevaa olkapäätä jota vasten välillä pillittää tai kaveria jolle ois voinu vaikka vähän raivotakin miehen typeryydestä  ;), mutta ne vähätkin kaverit kaikkos rt-vuoden aikana...

[mami]

Ei kellään ois vastausta tähän, et miks noin on?? Miksei ystävät, lähisukulaiset tai tutut voi kysyä, että miten menee, ja ihan oikeasti olla kiinnostuneita siitä, miltä tuntuu?? ???

Kyllä monesti ois rt-vuoden aikana kaivannu sitä tukevaa olkapäätä jota vasten välillä pillittää tai kaveria jolle ois voinu vaikka vähän raivotakin miehen typeryydestä  ;), mutta ne vähätkin kaverit kaikkos rt-vuoden aikana...

Mielestäni tätä asiaa ei voi yleistää, multa ainakin äiti, sisarukset, anoppi, ystävät ja jopa työkaverit kyselivät mun kuulumisia ja oikeasti sain purkautua jos tuntui pahalta. Joten ymmärrystä löytyi ja oikeasti välittäviä ihmisiä. Oman faitterin vanhat reissukaverit ottivat välillä jopa koiran hoitoon  :D

Täytyy muistaa, että pitää itsekkin olla aktiivinen yhteydenpidossa kavereihin, kukaan ei tule repimään sua kotoota reissun aikana tai sen jälkeen, ts martyyriksi ei pidä muuttua  ;)

[tiitu]

Silloin kun mies ei ollut vielä lähtenyt, vaan lähtöstressi oli kovimmillaan, tuntui että kaverit katos :( Ehkä ne jotenkin oikeasti pelkäsi etten osaa muusta puhua, kuin lähtemisestä ::) Onneksi ilokseni olen saanut huomata, että ne parhaat kaverit on palanneet takas :) Ja aika moni yrittää pitää huolen siitä, etten ole liikaa yksin kotona. Mä jouduin jo eilen sanomaan, että kun mä haluaisin oikeasti vaan käydä yksin saunassa, ja juoda yhden (lue kaksi ;)) siiderin, enkä jaksa lähteä mihinkään ;) Ilman ystävien tukea olisi hankalaa. ( päästiinpä takas otsikon aiheeseen... ;D)

[zatu]

Täytyy muistaa, että pitää itsekkin olla aktiivinen yhteydenpidossa kavereihin, kukaan ei tule repimään sua kotoota reissun aikana tai sen jälkeen, ts martyyriksi ei pidä muuttua  ;)

No ei multakaan niin paljoa ole kyselty, miltä tuntuu. En ole sitä niin kaivannutkaan, hetkeäkään en ole epäillyt, etteivätkö kaverit ja äidit (äiti ja anoppi) kuuntelisi, jos haluaisin asian tiimoilta avautua.

Mutta kotoa on käyty repimässä silloin kun olen itse ajatellut olevani niin huonoa seuraa, ettei omasta aloitteesta olisi tullut lähdettyä mihinkään. :)

[susakaro]

täytyyhän sitä olla itsekin aktiivinen, mutta minusta on aika onnetonta kaveruutta, jos toinen vai kysyy koko ajan tehdäänkö sitä ja tätä, eikä toinen tee aloitteita ollenkaan. mulla ainakin tulee jo olo, ettei se halua mun kaveri edes olla ;( siitäkös sitten hyvät itkut tulee, kun kaverit ei välitä ja mieskin on poissa ja kyllä mä oon sitten yksinäinen... ;)