Päävalikko

Ystävien/sukulaisten suhtautuminen

Aloittaja zatu, 20/05/2004, 13:32:44

« edellinen - seuraava »

Neiti1984

Mua ärsyttää ehkä eniten se, kun ystävät / sukulaiset / tutut jotenkin rivien välissä olettaa, että joku on huonosti, kun pystyn muka "noin vain päästämään" toisen menemään, ikäänkuin suhteessa olisi automaattisesti jotain vikaa kun toinen lähtee rauhanturvaajan hommiin. Olenkin aina sanonut, että siihenhän juuri tarvitaan todella vahva suhde, että tällainenkin onnistuu 8)

Ulpu

^ Meillä anoppi kysyi, kun mies lähti toiselle missiolle, että meneekö teillä huonosti?  ;) Ja hänellä ei ole yleensä tapana kysellä mitään henk. kohtaisia eikä muutakaan.

Neiti1984

Jep, T laittoi Facebookiin statukseksi jotain Tsadin reissusta ja sen jälkeen oon hukkunut kysymysten tulvaan :D

IceQueen

Mites ystävät ja sukulaiset on suhtautuneet puolisoidenne lähtöön?
Ad astra per aspera!




KouTa

Meillä anoppi muistaa, joka ikinen kerta kun niillä ollaan kylässä, muistuttaa että jos mies kuvittelee menevänsä vielä toisen kerran jonnekin varsinkin Afgoihin, hän (anoppi) laittaa niin kovaan vastaa kun vaan pystyy, laittaa kaikki välit poikki jne jne.
Anoppi ei tykännyt Kosovon vuodestakaan. Tulevasta mahdollisesta keikasta ei olla hänelle mainittu... kerrotaan varmaan sit kun K on jo lentokoneessa.
Mahdotonta! sanoi epäilys. - Vaarallista! sanoi pelko. - Turhaa! sanoi järki. - Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän.

minerva

Mieheni on vasta toimintavalmiudessa, koulutuskutsua odotellaan. En ole vielä puhunut asiasta juurikaan kenellekään läheiselle, koska pelkään tätä suhtautumista niin paljon. Olisi hankala esim. selittää että miksi annan miehen mennä. Pelkään myös sitä, että sitten jos joskus tarvitsisin apua esim. lasten kanssa, niin minulle vaan vastattaisiin, että pärjää nyt keskenäs, kun kerran päästit miehen sinne.

Eli suhtautumista en vielä tiedä, arvailen vain.. Sitten kerron asiasta, kun lähtö on varmaa..

susakaro

Lainaus käyttäjältä: minerva - 24/10/2010, 20:40:41
Olisi hankala esim. selittää että miksi annan miehen mennä.

Olet varmastikin miettinyt syitä itseksesi tai yhdessä miehesi kanssa. Ne on teidän omia syitä, ei niitä kenenkään pidä väheksyä. Joten rohkeasti vain kertomaan ja sillä asenteella, että tämä on teille ohan mahtava juttu!

minerva

Kiitos kannustuksesta. Kyllä minä syyni tiedän ja ollaan tietysti puhuttu miehenkin kanssa ja paljon. Koko yhdessäoloajan 6+v tämä on ollut kyllä tiedossa oleva juttu.

Huomenna onkin jo marraskuu ja tiedon koulutuksesta pitäisi parin viikon sisään tulla, huh. Sitten kerron.

farrah

Minervan läheisten mahdollinen suhtautuminen kuulostaa kyllä ikävältä  :( Toivottavasti noin ei käy.

minerva

Sitä toivon minäkin. Toivottavasti varaudun vain pahimpaan ja kaikki suhtautuu kivasti tai ainakin vähän paremmin. Kerron sitten miten käy.