Elämää kotiutumisen jälkeen - onko sitä edes?

[taituu]

No joo ehkä ei pitäs vastailla tähän vielä mut vastailenpahan kuitenki....
Noo meillä menee todellisuudessa aika perkeleen huonosti nyt.. mutta on mennyt jo reissun aikana.. ja oikein kun ajatellaa ni jo ennen sitä...
Ihme natinaa joka asiasta enkä mie enää jaksa sitä...
Nyt katotaaa päivä kerrallaa mihin suuntaa tää tästä lähtee mutta heikosti menny nyt kotiutumisen jälkeinen aika....  :-/

[Kisu]

Koitahan taituu jaksaa! *voimarutistus*

[Kisu]

Elämää ei sen enempää.... :D

Meillä koko perhe samassa huoneessa sulassa sovussa..

Mie messailen ja nettisurffailen
Jii lueskelee työhuoneen sohvalla
Siru murjottaa jaloissa (kun laitettiin housut sille)
Taiga kiehnää miun ja Jiin välillä rapsutuksia kerjäämässä..

Onkohan tää sitä meidän ilta-arkea?? Tosin Jii taisi lähinnä tulla konevuoroa kerjäämään ;)

[Kisu]

Nostetaanpas tätä taas hieman esille.. :D

Nyt tässä on mielessä pyörinyt eräs tähän kuuluva galluppityylinen utelu.

Nyt kun on kotiutuminen jo takanapäin: Miten teillä puolis(k)ot on suhtautuneet tähän edelleen jatkuvaan yhteydenpitoon muiden rtleskien, sekä ainakin joillakin meistä muiden rauhanturvaajienkin kanssa.

Meillähän on kummatkin hölkkärissäkin kusoilemassa heidän palstoillaan, tätä mies ei oikein omakseen kokenut, vaikka noita yleisiä asioita silmäileekin saadakseen kuulemma laajempaa näkökulmaa.

Meille on edelleen tervetulleita muut rtlesket ja rauhanturvaajat. Myöskään ei tarvitse kysyä, että saanko pitää likkojen bileitä. Paitsi tietty siinä mielessä, että tietää onko sille ajankohdalle muita suunnitelmia varattuna. Saan myös hengailla näillä palstoilla missä olenkin hengaillut ihan niin paljon kuin haluan, jos ei siis oteta lukuun, että konetta käyttää useampi kuin yksi.

Mustasukkaisuutta siipan rtvuoden aikana solmimiini ystävyyssuhteisiin ei ole esiintynyt lainkaan. Päinvastoin halua tutustua niihin ystäviin niin, että heistä mahdollisesti saataisiin meille perheystäviä, eli molempien yhteisiä ystäviä.

Itsellä on tosin alkanut ajoittain olla olotila, että rt-asiat ei niin enää liity omaan elämäntilanteeseen. Mutta jospa sitä vielä pystyisi jonkun tuen tapaisen tarjoamaan jollekin rtleskelle, niin sen takia vielä roikkuu mukana näissä kuvioissa.. Ja on se vielä lisäksi mahdollisuus, että rtreissuja vielä tulee.

Tuliaps nyt osittain asian vierestäkin, mutta se on tätä miun elämääni kotiutumisen jälkeen.. :P

[minni]

Itsellä on tosin alkanut ajoittain olla olotila, että rt-asiat ei niin enää liity omaan elämäntilanteeseen. Mutta jospa sitä vielä pystyisi jonkun tuen tapaisen tarjoamaan jollekin rtleskelle, niin sen takia vielä roikkuu mukana näissä kuvioissa..  

Hmmm...vaikka kotiutumisesta on jo piiitkä aika, niin allekirjoitan tuon edelläolevan. Selvästi huomaa, että asiat ei enää ole itselle samoin tavoin tärkeitä kuin siipan ollessa alhaalla, mutta kuitenkin kaikki kiinnostaa ja toivoo voivansa kokemuksellaan auttaa tai edes olla olemassa. :) Ja toki on tullut sellaisia ystävyyssuhteita, joita haluaa ylläpitää muutenkin kuin näillä kanavilla... Ainakin minua lämmittää aina hirveästi kaikki positiivinen, mitä kotijoukkojen hyväksi on tehty/tehdään, samoin kuin positiiviset kokemukset ja selviytymiset paitsi rt-vuodesta, sen jälkeisestä elämästä...

Siinä varmaan syy minun "roikkumiseeni".  :P

[IceQueen]

Itsellä on tosin alkanut ajoittain olla olotila, että rt-asiat ei niin enää liity omaan elämäntilanteeseen.

Ai??  :P Missä vaiheessa sulle jo tollanen on kerinnyt tulemaan?? Mies on ollut jo melkein 8kk kotiutuneena ja melkein enemmän oon tällä hetkellä rt-asioiden kanssa tekemisissä kuin ennen! ;D

[Kisu]

Ai??  :P Missä vaiheessa sulle jo tollanen on kerinnyt tulemaan?? Mies on ollut jo melkein 8kk kotiutuneena ja melkein enemmän oon tällä hetkellä rt-asioiden kanssa tekemisissä kuin ennen! ;D

Heh.. :D Mie olen kai niin sopeutuvainen aina kulloiseenkin elämäntilanteeseeni.. ;)

Ei, onhan miulla toki arvokkaita ystäviä rtleskien parista löytynyt ja niistä haluan pitää kiinni. Mutta se ikävän tunne, mikä vallitsi silloin rtvuoden aikana ja se yksinäisyys.. Ne on poissa ja aika alkanut kullata niitä huonoja muistoja.

Lisäksi arkea pyörittää nyt 2 ihmistä yhden sijaan. Tämä tarkoittaa myös elämässä uusia haasteita ja asioita.

Mutta sitten toisaalta.. Kyllä sitä on loppuelämänsä myös rtleski, jos ei muuta niin ex-sellainen, eli en mie vielä ainakaan täältä ole kuvioista poistumassa. ;D

[zatu]

Aika vähän on tullut mietittyä kotiutumisen jälkeistä elämää (ja siihenhän ei ole pitkä aika). Sikäli vahvasti nykyinen tilanne vetää huomiota puoleensa. Ei kai pitäisi ajatella koko rt-reissua erillisenä jaksona elämässä, mutta minkäs teet.  ;)

Saa nähdä, jatkuuko arki kotiutumisen jälkeen siitä, mihin se jäi...

[minni]

Onhan sitä. :)

En tiedä, kuuluuko tänne vai ei...  ;D

Eilen tuli niin ne kotijoukkoajat mieleen, kun käytiin koko perheen voimin Jumbossa ja siellä oli muutama rauhanhurmaaja vihreissään omaisten kera. ;) Hassua, miten sitä näkee/tuntee/kokee hetkessä koko sen vuoden tunneskaalan ja tapahtumat. Tuli niin mieleen, kun aina siippaa saatoin tai menin vastaan kentälle. Sellainen haikeus ja riemu vuorottelivat yhtä aikaa. :)

No, se on ohitse ja hyvä niin - onneksi muistot on kuitenkin kaikki positiivisia armottomasta ikävästä huolimatta!  :P  ::)

P.S. Autossa piti vielä keskustella, että mitäs jos tuo typy haluaisi joskus lähteä rauhanturvaajaksi?! Minä sanoin, että menköön, jos mentävä on, unelmia ei voi estää ja mies sanoi, että ei missään tapauksessa.  :o

[zatu]

Kohtahan se nähdään. ;) Vaikea uskoa, että huomenna loppuu tämä "leskeys" ja pääsee kokeilemaan taas ns. normaalia elämää. Kuinkahan ruusunpunaiselta arki mahtaa näyttääkään (ainakin hetken)...