Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin
normaali ihminen. Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta,
kuten perhosella konsanaan: teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni
muukin haitta ja häiriö.
Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa taipumuksensa
isiensä synkkään perintöön.
"toiota korolla!" on monen peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat,
ja varmasti myös monen katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien
suuri määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli
saa Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja ja
nakkikioskeja, siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma
luuseri Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila
ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen
tummennuskalvojen tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka
tavattoman rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen
kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin
kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään vaihtamisella.
Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään koristelemista "Tuningiksi" ja
Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita "HiFiksi" Jatkuva basson lönkytys
estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä laskeutumasta, mistä olkaamme
kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon
Toyotat ovat samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa
Corollakansa omansa vain hajun perusteella. Sen takia jokaikisessä
Toyotassa on nippu erivärisiä ja -hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden
hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole
onnistuneet elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset
supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat
aina vaan enemmän naapurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa
Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapenvihreitä vm. -68 autoja,
jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden
sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa
turvallisuuttaan vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin
kuin ymmärräkään enää mistään mitään.
Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan. Kumpikin loppusuoralla
matkallansa maatumiseen.
2001 Prof. Repe Rääväpärstä,
karvanoppakäyttäytymistieteen laitos,
Orpa Kytsässä -osasto
