MUKAVAA ÄITIENPÄIVÄÄ!
Mitä vain voi sattua...
Minulla oli loppuviikosta varattuna aika gynekologille. Varhain aamulla sain vastaanotolta puhelinsoiton ja kerrottiin, että nyt aamuksi olisi peruutusaika klo 9.30. Otin sen.
Olin juuri saanut kaikki perheenjäsenet lähetettyä töihin ja kouluun, kun huomasin, että kello on jo 8.45. Matka lääkärille kestäisi noin 35 minuuttia, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut.
Kuten yleensä kaikki naiset mennessään gynekologille, otan hygienia-asiat hieman tarkemmin huomioon, mutta tällä kerralla en voinut käyttää siihen kovin paljon aikaa. Ryntäsin portaat ylös, heitin pyjaman nurkkaan ja kastelin pesualtaan reunalla olevan pesukintaan ja pesaisin 'alakerran' pikaisesti varmistaen, että olisin jotakuinkin 'näyttökunnossa'. Viskaisin pesukintaan pyykkikoppaan, puin kiireesti jotain päälleni, hyppäsin autooni ja ajoin vastaanotolle.
Jouduin odottamaan vuoroani hetken aikaa ennen kuin minut kutsuttiin sisään. Tietäen toimintatavan, kuten varmasti sinäkin, hyppäsin pöydälle, katselin huoneen toiselle puolelle ja kuvittelin olevani Pariisissa tai jossain muussa upeassa paikassa tuhansien kilometrien päässä.
Hämmästyin hieman lääkärin sanoessa: "Hyvänen aika sentään, sitä ollaan sitten nähty ekstravaivaa, vai mitä?" En vastannut mitään.
Vastaanoton jälkeen huokaisin helpotuksesta ja menin kotiin. Loppupäivä kului normaaliin tahtiin, kaupassakäyntiä, siivousta, ruoanlaittoa jne.
Eskarissa oleva kuusivuotias tyttäreni oli huoneessaan leikkimässä. Yhtäkkiä hän huusi kylpyhuoneesta: "Äiti, missä mun pesukinnas on?"Käskin hänen ottaa puhtaan kaapista.
Hän parkaisii: "Ei!!!"
Hän huusi:" Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä oli kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä!"
