No ei laki paljoa lohduta jos siihen ei vedota. Työoikeudesta ja irtisanomisista en aio nyt luentoa pitää, koska luentoni ovat välillä huikean epäsuosion kohteena (). Tyydyn vain toteamaan, että työntekijän irtisanominen niin, että se tapahtuisi laillisesti, on sangen vaikeaa. Sitten se on vaan voi voi jos työntekijä ei itse tajua aktiivisesti vaatia omien laissa turvattujen oikeuksiensa toteutumista. Tässä maassa saa kyllä oikeutta jos sitä itse vaatii.
Lukuisten esimerkkien kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapa liiton lakimieheen pikimmiten, vahingonkorvauksia laittomasta irtisanomisesta taitaa parhaimmillaan saada jopa 3v palkka-ansioita vastaavan määrän.
Voi voi! Näissä tapauksissa, joita minä tiedän, on kyllä menty ihan loppuun asti ja ammattiliittojen lakimiehet ovat olleet hommissa.
Muutaman vuoden kun sinäkin kasvat ja näet maailmaa, niin huomaat, että ihan kaikki ei mene niin kuin laki- ja oppikirjoissa sanotaan.
Voi myös miettiä millaiset suhteet on työnantajan kanssa, jos on nipin napin lakimiesten avulla pystynyt säilyttämään työpaikkansa. Saattaa olla uransa huipulla siinä firmassa.
Työnantaja voi myös "savustaa" fassen ulos firmasta, jos haluaa. Näitäkin tapauksia on nähty. Valitettavasti.
Kannattaa siis sopia asia työnantajan kanssa ennen kuin lähtee tai varautua työpaikan vaihtoon paluun jälkeen.
Itseasiassa työsopimusjutut harvoin menevät edes käräjäoikeuteen - ne usein sovitellaan. Hovissa on ollut muutama, samoin KKO:ssa. Joten en ihan usko että kaikki esimerkkitapauksesi ovat kulkeneet koko oikeusturvajärjestelmän loppuun asti.
Suomessa on paljo työpaikkoja joilla työntekijöiden oikeudet eivät toteudu. Silloin se on valitettavasti työntekijän oma valinta hakeako/vaatiako oikeuksiaan vai säilyttääkö työpaikkansa. Uskoisin kuitenkin, että mitä enemmän ihmiset vaativat omien oikeuksiensa toteutumista, sitä valveutuneemmiksi työnantajatkin tulevat toteuttamaan näitä oikeuksia. Tässä mielessä todella oletkin oikeassa siitä, ettei oikeassa maailmassa kaikki mene niinkuin on kirjoitettu. Kuitenkin tässä on kysymyksessa yksilönvalintakin (vaikka valta-asetelma ei olekaan tasapuolinen), eli työlainsäädännöllä on kuitenkin mahdollisuus toteutua.
Kun irtisanominen individuaaliperusteilla on kiellettyä, lähdetään perustelemaan irtisanomista kollektiiviperusteilla. Tällöin kannattaa huomioida, että jos tästä tehdään väite, on lähdettävä siitä oletuksesta, että on olemassa joku individuaaliperuste, jolla työntekijä on irtisanottu (vaikkapa se virkavapaus) - työnantajan on tässä todistettava kollektiiviperusteiden olemassa olo (josta taas seuraa rekrykielto ja takaisinottovelvollisuus).
Työntekijän työpaikka ei välttämättä säily, vaikka irtisanominen todettaisiin laittomaksi, mutta työntekijällä on siis oikeus
vahingonkorvaukseen. Ja selvennykeksi vielä,että tässä olen lähtenyt siitä olettamasta, että työntekijä on todella täyttänyt työntekovelvoitteensa huolellisesti.
Itseasiassa mitä olen itse työni (iiiiiik, sillä on duuni!!!), opintojeni ja kinnostuneisuuteni pohjalta seurannut tilannetta, niin aika monissa laittoman irtisanomisen tapauksissa ollaan loppujen lopuksi päädytty oikeudellisesti "oikeaan" lopputulokseen. On tosin ihan ymmärrettävää, että ihmisillä on sellainen kuva, ettei tässä maassa oikeus toteudu - luulen että se suureksi osaksi johtuu mediastakin.
Ja ihan turha muuten tulla aukomaan iästä tai kokemuksen puutteesta - saatat vielä jonain kauniina päivänä tarvita siitä tietoja joita meikäläiset lukee niistä pikku oppikirjoistaan.