Ai, ihanko totta! Minä olen vielä niin kovin nuori ja kokematon, mutta hyvä neuvomaan muita. 
Sinun ajatuksillasi voisi parantaa melkoisen määrän mielenterveyspotilaita, joiden määrä on valitettavasti kokoajan kasvava.
Anteeksi BB, tuo oli ilkeästi sanottu, mutta ei se aina niin ole kuin väität. Kaikki eivät selviä, vaikka sitä hirveästi tahtoisivatkin. Me jotka olemme terveitä ja vahvoja selviämme mistä vain, mutta kun heikkojakin on olemassa ja niitä on paljon. Heikkoja löytyy myös rt-piireistä, niin miehistä kuin naisista. He tarvitsevat tukea ystäviltä, mutta valitettavan usein jäävät siitä paitsi. Pahimmassa tapauksessa hänet unohdetaan kokonaan.
Siitä syystä vertaistuki on tärkeä myös mission jälkeen.
Jätän spekuloimatta kommenttisi "väittämistäni" (itse kyllä käyttäisin mieluummin termiä "väite"), koska sellainen tuskin ketään auttaa, ja tuskin kuuluu tähän aiheeseenkaan (tai argumentaatioon ylipäänsä).
Ja vielä kerran miksi en usko jälkipuintitilaisuuden tarpeellisuuteen (lue: jälkipuintitilaisuus). Tai oikeastaan tarpeellisuus on aika harhaanjohtavaa, sillä jonkinlainen asioiden läpikäyminen toki on tarpeellista. Mutta siis siihen tilaisuuteen. Rakennetaan konstruktio, missä tällainen tilaisuus järjestetään. Miten se järjestetään? No helppoa, kerätään porukka yhteen ja aletaan jälkipuimaan. No miten sitten jälkipuidaan? Yksi vaihtoehto on hankkia paikalle asiantuntija, joka luennoi kotiutumislanasta. Ei hullumpi idea, mutta miten tehokasta sellainen oikeasti olisi? Miten paljon helpommaksi se kotiutuminen tulisi? Ja ennen kaikkea, kuinka moni kuuntelisi tätä asiantuntijaa, ja kuinka ne asiantuntijan opit oikein saataisiin käyttöön todellisessa elämässä? Optimi olisi tietysti että ongelmat näin poistuisivat, mutta rohkenen epäillä, että tuskinpa näin käy... Se että tietää sanan "kotiutumislana" ei kyllä vielä yhtään ongelmaa hävitä. Silti ne ongelmat kotona on kohdattava (ja tämä oli kirjoitukseni tärkein pointti -TYÖ tehdään kotona). Entäpäs jos haetaan interaktiivisempaa mallia? Järjestetään ryhmäkeskusteluja. Suomalaisen mentaliteetin tuntien keskustelu varmasti olisi sangen vilkasta..! Entäpäs kolmas vaihtoehto: pari jolla on ongelmia ohjataan keskustelemaan professionaalin ammattiauttajan luo. Varmasti toimivin malli, jolla saadaan kahdenlaisia tuloksia. Pari joko eroaa lopullisesti tai mikä toivottavampaa, ryhtyy nyt tiiminä parantamaan suhdettaan. Mutta epäilisin, että resurssit tuskin riittävät jälkipuintitilaisuuden yhteydessä mallin numero kolme järjestämiseen.
Entäpä sitten jos tilaisuus järjestetään vapaamuotoisemmin, ja illanistujaiset meiningillä, kavereiden kanssa hauskaa pitäen. Hyvä homma, mutta olettanen että vaikka maailma parantuukin, niin parisuhde saattaa jäädä vähän vähemmälle huoltamiselle.
Ja siihen pointtiin. Tärkein työ tehdään kotona (ehkä jonkun ulkopuolisen auttajan avustuksella), ja jälkipuintitilaisuus tuonee kovin marginaalisen hyödyn.
Ja lopuksi lienee aivan pakko ottaa kantaa ihmisten erittelyyn vahvoihin ja heikkoihin. Itse vierastan tällaista kahtiajakoa, sillä eiköhän suurin osa kuitenkin sijoitu jonnekin vahvan ja heikon välille. Joku viisas kerran sanoi, että vahvuus on omien heikkouksien tunnistamista, mutta menen vielä pidemmälle ja ehdotan että "vahvuus" on sitä, että vaikka olisikin "heikko" niin uskaltaa vahvistaa itseään!
