Pahimmat missiosta mieleen jääneet asiat?

[lasinainen]

pahinta oli oikeestaan vuoden "yksinäisyys". vaikka olikin ystäviä ympärillä niin silti oli niinkuin yksin. tunne ettei ollut kokonainen.  jotenkin tuntui että kaikki muut olivat silloin paljon onnellisimpia kuin minä itse. ja kun oli taas lomaa niin voi että olin onnellisempi kuin ketään muu!!

[Hema]

eräs ikävistä hetkistä on ollut se kun miehellä on ollut huonopäivä ja itse ei ole voinut tehdä mitään asiaa auttaakseen. Tulee niin avuton olo kun joutuu olemaan täällä suomessa tyhjänpanttina ja kokoajan huolissaan pärjääkö se mies nyt varmasti.  ???

toki pahinta on se ainainen ikävä joka iskee liiankin usein. toisinaan vaan itkettää vain sen ainaisen kaipuun takia..

[Kinttunen]

Pahinta oli tietenki kun kuuli, että jotain ikävää oli sillä suunnalla sattunut. Hyvänä kakkosena tuli puhelimessa/sähköpostissa riiteleminen.  Kun ei päässyt selvittään naamatusten asioita heti.

[Minna]

No keskenhän se tämä missio on vielä ja pahasti.  mutta vastaan silti

Tähän asti pahinta on ollut ehdottomasti ne kaikki ikävät ja pelottavat uutiset a-maasta. Ikävän kanssa olen pärjännyt, mutta nuo uutiset vetää aina aika hiljaseksi.
Toinen paha juttu on se, että JOS mies ei soita tai laita viestiä silloin kun "pitäis", niin pelko hiipii aika nopeaa niskaan. 

Eli pelko on pahinta ja huoli tietysti... Mutta ihmeesti niihinkin tottuu, stressisietokyky on kasvanut tässä matkan varrella aika lailla! Kuinkahan kova mimmi mie oon jo sitten kun mies kotiutuu?! 

[pumpkin]

Se kun omassa uupumuksessa kuuntelit miehen juttuja pleikkarin peluusta, salilla käymisestä, auringon otosta jne. Vaikka oikeasti oli iloinen sisimmässään, että miehellä oli ihan kiva olla alhaalla, niin kyllä siinä sai kyyneleitä nieleskellä, eikä viitsinyt kertoa lumien kolaamisesta, puiden kantamisesta, lämmittämisestä, yksinäisyydestä, lasten kiukutteluista...kyllähän sitä joskus tuli napollinen vettä heitettyä miehen niskaan, ehkä kerran sankollakin, mutta oikeasti sitä olisi ollut välillä saavillinen.  

[s^n^]

Mulle ikävässä kärvistellessä ihan pahinta oli se et mies laitto läyhyreissut tai pihvi-illat mun edelle eikä niinä päivinä edes soittanu. Olin aina ne illat aivan uskomattoman onneton kunnes sitte seuraavana päivänä hyvällä tuurilla hyviteltiin tai sain piikitellä kamalasta kankkusesta.

Meinasin sanoo et eipä sitte huonoja muistoja muita ookkaan, mut tosiasiassa on.. Kahdesti meinattiin exän reissun aikana erota kun molemmilla oli pinna kireellä ja keskustelussa tapahtu kommunikaatiokatkos ja väärinymmärrys.

[Lilian]

^^ tismalleen samoin ajatuksin kuin pumpkin.

[justiina]

Meinasin sanoo et eipä sitte huonoja muistoja muita ookkaan, mut tosiasiassa on.. Kahdesti meinattiin exän reissun aikana erota kun molemmilla oli pinna kireellä ja keskustelussa tapahtu kommunikaatiokatkos ja väärinymmärrys.

Jees, sama. Meillä näitä katkoksia ja väärinymmärryksiä sattui joka viikko... Ne oli tosi rasittavia ja vaikeita. Varsinkin, kun asioita ei päästy välttämättä kunnolla selvittämään viikkoihin Tähän ois varmaan jeesannut, jos oltais edes joskus juteltu skypessä tms. että ois päässy myös näkemään, mutta mies ei suostunut.

[Sini]

^^ tismalleen samoin ajatuksin kuin pumpkin.

Kuin myös.

[Lua]

Jatkuvat riidat. Alle kuukauden vanha suhde + molempien siirtyminen uuteen maahan + epävarmuus suhteen tulevaisuudesta saivat aikaan aikamoisia tukkanuottasia.

Mutta,nyt kun aikaa on jo kulunut paljon ovat nuo riidatkin muotoutuneet osaksi hyvien muistojen kokonaispakettia; muistelen kaiholla miten sillon oltiin niiiin vastarakastuneita. Itse asiassa pohdin vähän tämän rt-vuoden ja sen haasteellisuuden liittämistä papin häissämme pitämään puheeseen; siitähän kaikki tavallaan alkoi.