Mäkin voin sanoa, että kun kotiutumiseen on enää
3 kuukautta, (hassua kolme kuukautta sitten ajatteli että VIELÄ
, mutta nyt kun on jo puolenvälin toisellä puolella muuttuu ajatustapa.
Mutta alusta asti on ollut hyvä mieli. kun pitää pään kylmänä ja mielen ja ajtukset jo hetken verran tulevaisuudessa, niin aika tuntuu mukavammalta.
Itse voin sanoa että rankkoja ajatuksiakin on mieleen hiipinyt pahimpina lanahetkinä ,mutta se nyt on vain normaalia, koska oma elämä muuttuu, huomaa itsestänsä uusia (hienojakin) puolia, ja yksinäisyys, väsymys odottamiseen ja pelko tulevaisuudesta nostavat päätään..
MUTTA tämä on mun mielestä jo ollut hieno kokemus,
ja suhdetta vahvistava, itseä yksilönä vahvistava ja kasvattava kokemus.
Itsenäistyminen ja yksinkin pärjääminen on kasvanut minulla !
tiedän pystyväni mihinvain- tunne on hieno (ei siis itsetietoisuus vaan uskallus kokea uutta!)
eli siis täysillä päin haasteita! ja rt-aika on juurikin haaste kaikinpuolin!
Ja muistan kuinka minua tuettiin kun olin uusi täällä, kiitos siitä vanhoille