Joo, tätä samaa asiaa olen itekkin jo aikasemminki miettiny. Itestä ainakin tuntuu että viimeset vuodet on ollu pelkkää odottelua ja samaa rataa tuntuu jatkuvan. Ennen tätä reissua mä oon viimeset kolme vuotta odottanu että opiskelut sais loppuun ja pääsis muuttamaan takas saman katon alle J:n kanssa. Sitä odotellaan edelleen, mutta nyt on lisäks tän reissun loppuminen ja lomien odottelu mielessä. Välillä sitä miettii, että oma elämä todellakin on pelkkää hemmetin odottelua. Mutta mitä sitä toisaalta odottaa? Elämähän on tässä ja nyt; ei se ala vasta sitten kun J kotiutuu tai kun saan paperit koulusta. Sitähän elää omaa, hyvää elämää tälläkin hetkellä! Se pitäs pitää aina mielessä, mutta minkäs teet, kyllä se elämä pelkältä odotukselta taas tälläkin hetkellä tuntuu.... Mäkin haluisin elää täysillä joka hetken, mutta ei se niin helppoo näytä olevan. Ehkä tää tästä ajan myötä helpottuu....
Meillä on reissua menny kans se pikkasen alle 2 kk ja hävettää melkein myöntää mut melkein joka hemmetin päivä mulla se J:n kotiutuminen käy mielessä. MItes teillä muilla??? Ajatteletteko te sitä yhtä paljon? Itellä on ajatukset ollu siellä taas enemmän ja enemmän nyt loman aikaan kun on ollu tätä aikaa ajatella....
