Miksi mun pitää koko ajan odottaa, että toisella on aikaa ottaa yhteyttä? Miksi mun pitää odottaa lomalla, että toinen tulee takaisin tapaamasta kavereitaan? Yäääh..
Niin ja kyllähän mulla toki elämässäni muutakin on kuin odottamista. Kaikista vaikeinta on silloin, kun ei ole yhtään mitään muuta tekemistä kuin ajatella ja hengailla. Silloin sitä ahdistuu väkisinkin.
Olen itseni kanssa sopinut jo viime marraskuussa, että en elä vain odotellen, mutta totuus on se, että elämä kulkee lomasta seuraavaan lomaan. Kaikki kulkee n. viiden viikon jaksoissa. Sitten lomaviikon jälkeen odotus alkaa uudelleen. Olen sen tietyllä tavalla itselleni tässä kuukausien aikana hyväksynytkin, että elämä nyt vain menee niin tämän vuoden ajan. Ja kun odotuksen lomassa muistaa elää sitä omaakin elämää, niin ehkä se on ok. Ohjelmaa pitää välillä rakentaa (varsinkin viikonlopuiksi), jottei ikävä nostaisi niin rajusti päätään.
Lomilla olen toki sen hyväksynyt, että yhden illan saa käydä kavereitaan tapaamassa. Onhan täällä muitakin, jotka kuuluvat hänen elämäänsä! Tunnistan Palleron sanoista siis jotain omaa, sitä odottaa ne muutamat tunnitkin, että tulisipa kulta jo kotiin! Viikon loma on aina niin lyhyt, että sitä yrittää imeä itseensä jokaisen tunnin ja sekuntin
Teksi vain mieli roikkua toisessa kuin apina-vauva emossaan
Ja tää on varmaan semmonen juttu, jota ei kaikki ulkopuoliset tajua...