Niinpä mä yritän olla ainakin painostamatta toista ja kaatamatta turhasti ylimääräisiä murheita sen niskaan. Varsinkaan asioissa jotka voi rauhassa odottaa seuraavaan lomaan tai jopa kotiutumiseen asti. Kaikella on tapana selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan. 
Enemmän sitä miettii joskus, miten sais miehen avautumaan ja purnaamaan kun tarvetta siihen on 
Joo, mäkin olen koettanut keskittyä nyt positiivisiin asioihin, enkä niin alleviivata niitä omia murheita (ainakin kun nyt mitään suurempia murheita ei ole, jos ikävää ei lasketa
), itsepähän vielä reissuun yllytin. Ja koitan muistaa, etten rupea (vaikka jotain ongelmia tuliskin) ainakaan syllistämään, että "sun kun piti nyt sitten sinne lähteä..." Pakkohan tämän on yhteinen projekti olla.
Ja olen samaa mieltä, kyllä se mies voisi omista asioistaan enemmän puhua, ja kertoa ihan suoraan vaan, jos joku asia hiertää. Nyt täytyy vähän arvailla.
Mutt onneksi siellä on sitten samassa tilanteessa olevia, voisi olettaa, että tukiverkko toimii (sielläkin
).
