Nuo siviiliuhreista ja kidutuksista puhumiset ja muu moralisointi on kyllä aika arveluttavaa. Mitähän se vastapuoli tekee?
Tai on tehnyt...
Se kannattaa ymmärtää, ettei Irak ollut Saddamin aikaan ihmisoikeuksia vaaliva demokraattinen valtio, vaan diktatuuria pahimmillaan. Kun tavallinen kansa on elänyt (tai siis elänyt ja elänyt, Saddamin hirmuhallinnon massateloituksethan olivat osa arkipäivää, ja pienet lapsetkin joutuivat katselemaan tällaista näytelmää) kurjuudessa ja pelossa (kotitarkastukset, konfiskoinnit, äärimmäiset vapauteen kohdistuvat rikokset), niin jenkit eivät ole niitä ainoita kärsimyksen aiheuttajia Irakilaisille. Mitään kärsimystähän ei saisi kenellekään aiheuttaa, mutta näen kuitenkin toivon pilkahduksen siinä, että Saddam on vihdoin saatu aisoihin. Ajattelutavat eivät kuitenkaan muutu vuodessa tai kymmenessäkään, varsinkaan alueella jossa islam (ja vielä se islamin konservatiivisempi suuntaus) on uskonto, oikeus ja
kulttuuri (sekä pahassa, että myös hyvässäkin). Islamilaista valtiota ei missään nimessä voi lähteä spekuloimaan länsimaiselta pohjalta, koko kulttuurin "logiikka" ja vaiktusvaltakin on niin erilainen.
Vaikka kaikki irakilaiset eivät nykyisessä sekasorron tilassa näe toivoa tulevasta, johtuu se paljolti siitä suunnattomasta aivopesusta, mitä on tapahtunut menneinä vuosina (ja siitäkin syystä amerikkalaisviha on syvässä - ja näin ollen pieni länsimaalaispropaganda oli varmasti ihan hyvä veto). Ehkä seuraava tai sitä seuraava sukupolvi vasta ymmärtää mistä Irak onkaan vapautunut. Siitä olen tosin ehdoton, ettei Irakista pitäisi tehdä mitään Amerikan etupiiriä (varsinkin kun amerikkalaisten intervention yksinomainen tarkoitus ei varmasti ollut humanitaarinen
), vaan Irak tulisi nostaa jaloilleen tukien islamilaista kulttuuria, tai ainakin kyseisen kulttuurin hyviä puolia.
