Ei me sitä huolta haluta vähätellä, huolestumista vain. Tai ainakaan minä, muiden puolesta kun en pysty puhumaan. Kyllä minä sen huolen ymmärrän, mutta alhaalla ollessa sitä huolen aihetta ei oikeastaan näe tai koe... Siksi ehkä naisten huolestuminen tuntuu niin yliammutulta. Kun itse on siellä (yleensä ihan turvassa), niin ei aina ymmärrä miksi siellä kotona hermoillaan. Tässä me miehet voitaisiin kai parantaa: soittaa kolmen tunnin pusi-pusi-puheluita ja leperrys-leperrys-meilejä mut kun me miehet ei olla semmosia! Antakaa meidän olla karskeja ja olkaa meistä huolissanne!! :headbang:
Nonni, tässä oli se ajatus tiivistettynä, mitä mun piti sanoa, mutta naiselliseen tapaan aloin jaarittelemaan jotain aivan muuta
Tokihan se on eri asia, jos täällä olevat miehet vannovat ja "vähättelevät" meidän huolta, kun ovat itse alhaalla nähneet ja kokeneet kaikki ne ei-niin-pelottavat asiat
Selviöhän se on, että saadaan aikaan tunne siitä, että pelkoja vähätellään... Vaikka todellisuudessa en usko, että yksikään mies sitä tarkoituksella ainakaan tekee, kunhan kertoo niitä
kaivattuja omia kokemuksia ja tunteita!
Mun miäs saa olla miäs! Karski miäs, mutta kuitenkin osaa olla hellä ja hassuja höpötteleväkin