Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: zatu - 29/06/2004, 17:36:14
-
Mitenkäs se on tämän lesken elämän kanssa, onko se pelkkää odottelua vai ihan normaalia elämää parisuhteessa?
Monessa yhteydessä on toki putkahtanut täällä esiin odottamisen vaikeus tai helppous, mutta jospa keräiltäisiin kokemuksia odottamisesta ihan yhden otsikon alle. :)
-
eiköhän se ole vähän sekä että..
Loma-ajat meillä oli aika normaalia parisuhdetta, mutta kyllä ne pisimmät lomavälit tuntuivat olevan välillä sitä pelkkää odottelua.
Tosin olihan se omakin elämä siinä taustalla, mutta ei se ihan samanlaista parisuhdetta ole kuin niillä joilla ei puolisko ole reissussa ollutkaan tai sinne lähdössä.
-
Pelkkää odottamista. :( Eka odotat reissusta miestä... sit rupeet venaamaan seuraavaa.... >:( Ja meillä vielä tuo seuraavan reissun odottaminen alkoi jo ennen kuin eka reissu ees oli ohi. :-/
-
Ekalla reissulla tuntui vähän siltä, että mä jäin elämään yksin sitä meidän yhteistä arkea. :( Sehän siinä suurin ongelma mulle olikin. Ainakin sellainen muistikuva jäi, että kyllä se vuosi aika pitkälti sen odottamisen ympärillä pyöri. :-/
Nyt sitten en taas koe jääneeni millään lailla yksin. Että vaikka tilanne poikkeaakin toki tavallisesta arjesta, on tämä suht koht normaali osa yhteistä elämää (näitä kaukosuhdepätkiä on tähän mennessä jo kertynyt :)), eikä omakaan elämä ole odottamisen alle hautautunut.
Ikävä toki on, ja välillä on hetkiä, jolloin ei mikään muu pysy mielessä kuin odotus siitä, että toinen jo tulisi kotiin. Ja selvästi olen jäsentänyt tämän kesänkin lomien mukaan, odotan siis aina seuraavaa lomaa, ja sen jälkeen seuraavaa... :) Toisaalta tässä on aikaa ja tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä ei tulisi tehtyä, jos vietettäisiin kesää yhdessä. :D
-
Odottamista ja ei... jos se lomaväli olisi pelkkää odottamista aika menisi takuulla tosi hitaasti. ::)
Niin varmaan menisikin. Ja siksi aika on kai mennytkin niin kamalan nopeasti, että on pystynyt tekemään muutakin kuin odottamaan ja ikävöimään. :)
Ja totta, lomalletulopäivä on varmasti pitkitetty! ;D Mua ainakin rupesi iltaa kohden jo jännittämään... ::) Mutta toista lomaa odotellessa...
-
Odottamista. Sanan täydessä merkityksessä :(. Kun on vielä pieni lapsi ja sukulaiset ja ystävät suht kaukana, niin olen aika kiinni näissä kotiympyröissä. Aika usein siis kaipaan sitä miestä eniten juuri tähän yhteiseen arkeen, että olis joku muukin, joka tekis ruokaa, siivoais, ulkoilis tytön kanssa jne. Ja kai meil on vielä sekin, että miehen lähtö tuli aika odottamatta. Ei ollut siis oikein aikaa "valmistautua".
-
Odottamista. Sanan täydessä merkityksessä :(. Kun on vielä pieni lapsi ja sukulaiset ja ystävät suht kaukana, niin olen aika kiinni näissä kotiympyröissä. Aika usein siis kaipaan sitä miestä eniten juuri tähän yhteiseen arkeen, että olis joku muukin, joka tekis ruokaa, siivoais, ulkoilis tytön kanssa jne. Ja kai meil on vielä sekin, että miehen lähtö tuli aika odottamatta. Ei ollut siis oikein aikaa "valmistautua".
Vähän samalta tuntui ekalla reissulla. :-/ Paitsi ettei meillä ollut eikä ole vieläkään lapsia. Ja vaikka olisi ollut aikaa valmistautua, en oikein ollut ajatustasolla niin tehnyt... Kun lähtö oikeasti tuli, oli niin kuin olis juossut suoraan seinään.
Äkkilähtökö sun miehellä oli?
Tsemppiä ja jaksamista! :)
-
joo, välillä kyllä tuntuu että pelkkää odottamista. Mut onneks työ "pelastaa" osittain sellaselta...
-
Onhan se vähän sellaista odottamista. Toisaalta elämä kulkee koko ajan eteenpäin. Haasteellisinta onkin pitää se toinen ajantassalla.
Enemmän mä kyllä odotan lääkäreiden vastaanotoilla >:(. Eilen taas oli lääkäri 60 min myöhässä... hoh hoijaa...
-
Vähän samalta tuntui ekalla reissulla. :-/ Paitsi ettei meillä ollut eikä ole vieläkään lapsia. Ja vaikka olisi ollut aikaa valmistautua, en oikein ollut ajatustasolla niin tehnyt... Kun lähtö oikeasti tuli, oli niin kuin olis juossut suoraan seinään.
Äkkilähtökö sun miehellä oli?
Tsemppiä ja jaksamista! :)
Äkkilähtö joo, saatiin kaks päivää aikaa miettiä, että lähteekö vai ei. Eikä tuota aikuista miestä oikein voi kieltääkään ;) Ja lähtö oli sitten muistaakseni noin kolmen viikon päästä siitä, kun ilmoitti, että lähtee. Olin jo ehtinyt iloita, kun ei miehelle tullut kutsua Niinisaloon ja olin siis aika puulla päähän lyöty, kun lähtö tuli kumminkin. Positiivisin mielin kuitenkin (silloin tällöin) :)
-
No eipä tuota sen enempää ollu aikaa valmistautuu vaikka ihan normaaliaikaan kutsu koulutukseen tuli. Kolme viikkoo ennen koulutuksen alkuu tuli kutsu mutta onneks sit neljän viikon koulutuksen jälkee oli kolme viikkoo väliä ennen ku lähtö alas tuli.
Mutta mehän ootettiin vasta myöhemmin kutsua koulutukseen ja sehän tuli aikamoisena järkytyksenä.
Kyllä mie voin laskee itteni niihin odottajiin siinä mielessä että kun meillä jäi remontit vaiheeseen ja muutenki tää vasta ostettu omakotitalo jäi miun harteille niin kyllä sitä odotti että toinen tulee lomille hoitaa asioita ja että kotiutuu että päästään tekemään remonttia. Ja tottakai sitä henkisestikin latautuu siihen odotukseen ja elää lomaväli pätkissä :)
Muut asiat on sitten aina vähän toissijalla, mutta kyllä mie täällä oon eläny ihan normaalisti ja ehkä jopa paremminki päässy omiin menoihin kun nyt :) Lapsenhoito oli suht helppoo järjestää aina kun olin yksin.... Nyt on tekosyyt niukemmassa :) Eikä ne mummot oo enää niin hanakoita ottamaan neitiä hoitoon.. Pitää siis menot perustella tarkemmin....
Mutta eipä se odottaminen elämässä lopu siihen reissuun.... Nyt odotan että pääsis töihin ja odotan että saatas rempat tehtyy ja ja ja.... elämässä riittää aina odottamista... :)
-
Äkkilähtö joo, saatiin kaks päivää aikaa miettiä, että lähteekö vai ei. Eikä tuota aikuista miestä oikein voi kieltääkään ;) Ja lähtö oli sitten muistaakseni noin kolmen viikon päästä siitä, kun ilmoitti, että lähtee. Olin jo ehtinyt iloita, kun ei miehelle tullut kutsua Niinisaloon ja olin siis aika puulla päähän lyöty, kun lähtö tuli kumminkin. Positiivisin mielin kuitenkin (silloin tällöin) :)
Meillä oli noin puolitoista viikkoa koulutukseen lähtöön ja sieltä sitten suoraan... Niin lyhyessä ajassa ei varmaan kumpikaan oikein ehtinyt tottua ajatukseen. Mutta ei sovi valittaa, kun itse olin sitä mieltä, että lähde ihmeessä. ;)
Nyt odottelen kovasti lomaa, joka alkaa huomenna. ;D Eikä oikein malttaisi enää odottaakaan... :)
-
Odottavan aika on pitkä..
Tässä hiukan virtuaali turvaamista ja ajantappamista ;D
http://www.miniclip.com/alpine.htm
-
hih! :D :D tuo olikin just sitä mitä tarvitsin just nyt! :D Kiva!!
Tänään on ollu niin pitkä päivä, tai siis tuntunu siltä. Ja vielä ois kolme viikkoo oottamista eessä päin, takana olevan kolmen viikon lisäks.. huoh. Välillä on olo niin kuin sumussa suolla kulkis sukat märkänä.
-
Taas menee kyllä päivien laskemisen puolelle. Että säilytän itseäni täällä vielä viikon, ja sitten... Harmittaa, kun ei oikein osaa nauttia kesästä (tällä hetkellä), odottaa vain, että päivät kuluisivat. :(
-
Taas menee kyllä päivien laskemisen puolelle. Että säilytän itseäni täällä vielä viikon, ja sitten... Harmittaa, kun ei oikein osaa nauttia kesästä (tällä hetkellä), odottaa vain, että päivät kuluisivat. :(
...tuntuu tutulta.
-
...tuntuu tutulta.
Mutta onneksi odottamista on olemassa iloistakin sorttia, erossa olon hyvätkin puolet näyttäytyy välillä! Olo on kuin lapsella ennen joulua.. ;D ;D Hyväähän kannattaa odottaa. ::) (nimim. "muutaman tunnin päästä kentälle")
-
Mutta onneksi odottamista on olemassa iloistakin sorttia, erossa olon hyvätkin puolet näyttäytyy välillä! Olo on kuin lapsella ennen joulua.. ;D ;D Hyväähän kannattaa odottaa. ::) (nimim. "muutaman tunnin päästä kentälle")
Muistan tunteen, sitä tuli vilkuiltua kellon viiden minuutin välein ja kentällä olo oli kuin pikkulapsella. Hauskaa lomaa jokaiselle kuka saa ukkonsa tänään kotiin lomilel!
-
Ja sitten töissä piti koko ajan käydä ilmailulaitoksen sivuilla tsekkaamassa lentoja. :) Ihan niin kuin lento olisi ollut yhtään aikaisemmin Suomessa. :P Ja kotona yöllä Lipskien aikaan piti tekstitv:ltä katsoa, ettei vaan lento olisi aikaisemmin jo kentällä. 8) No, joskus olikin tuntia tai kahta. ::)
-
Mun elämä oli ennen kesää aika lailla pelkää odottamista.. Johtui kai siitä, ettei ollut tarpeeksi tekemistä. Joka ilta odotin puhelua, aamuisin tekstiviestiä ja tietysti laskin päiviä seuraavaan lomaan.. Kesä on kuitenkin mennyt todella nopeasti, työt on pitäneet niin kiireisenä, etten ole paljon ehtinyt odottelemaan! Lomavälitkin on olleet kesällä lyhemmät, ja nyt iskee aivan paniikki että nytkö se jo tulee sieltä kotiin lopullisesti :D . Toisaalta, odottaminen voi olla myös positiivista: en halua koskaan huomata, ettei elämässäni ole enää mitään odotettavaa!!
-
Onpa kesä mennyt nopeaan. Syytän siitä odottamista. ;) Vaikka on ollut ihan elämääkin ( :o), silti on aina ollut tähtäimessä seuraava loma. Ja kun kovasti odottaa jotain kahden viikon päästä tapahtuvaa, ei oikein saa sellaista kiireetöntä asennetta aikaan... Mutta hyvä näinkin. Ja pitäähän elämässä olla odottamisen arvoisia asioita! ;D
-
Sinne lähti ja taas kuus viikkoa odotellaan *huokaus* :(
-
Mulla on mennyt alku 4 kk tosi nopeesti, mut nyt kun on pisin lomaväli päällä 6viikkoa, mistä on puolet vielä jläjellä niin tuntuu kyllä aika pitkälti odottamiselta!
:-[
Mutta kyllä se tästä, kun koulukin ja lentiskausi alkaa kohta niin ei paljon tartte miettiä mitä sitä tekis päivät pitkät :)
On vain nii-in ikävä jo!
-
Odottamistahan tämä tähänastinen 11kk on ollut, pari kuukautta kun vielä jaksaa niin olen VOITTAJA! :D
Täytyy silti myöntää, että yllättävän nopeasti on aika mennyt. Alku oli kaikista vaikeinta, pelkästään yksin nukkumaan opetteleminen tuotti tuskaa!
-
Ja sitten taas odottelemaan seuraavaa (viimeistä :D) lomaa...
Vaikkei elämä pelkäksi odotteluksi ole mennyt, onhan se koko ajan tuolla taustalla. Että ei tämä nyt aivan normaalilta (;)) elämältä tunnu, ainakaan aina. Mutta voiton puolella... :)
Odottaminen on surullista. Surullisempaa jos ei odota ketään.
-Eeva-Liisa Manner-
Odotan sinua takaisin.
Kulkisimme kaikki tutut paikat
ja ne tuntuisivat minusta
melkein uusilta.
-Risto Rasa-
-
Mä oon ainakin rt-aikana itkeä pillittänyt usein että mitä vittua tämä mun elämä on, mä odotan koko ajan jotakin tulevaa, enkä osaa nauttia tästä hetkestä, niikuin kaikkien viisaiden neuvojen mukaan tulisi tehdä.
Mä odotan miestä kotiin, mä odotan että sit kun perhettä tulee, mä odotan parempaa asuntoa, hyvää työpaikkaa...aina jotakin mä vaan odotan.
Se iski tämäkin asia kovaa päähän, kun oikeen alkaa pohtia. ajattele, elämä voi loppua vaikka huomenna ja mä en ole elänyt elämää, vaan odottanut jatkuvasti jotain???
Välillä ajattelen, että sanon miehelle että enää et lähde minnekään, koska mun elämä ei ole täysipainoista silloin kun 1/3 meidän pienestä perheestä on poissa. Rt- aikana mä vain odotan sitä aikaa, kun voidaan olal yhdessä ja "aloittaa" taas eläminen.
-
Naulan kantaan! Kalenterin merkitys muuttui sinä hetkenä
kun tieto lähdöstä varmistui. Ensin kyttäilin sitä mitkä olisi
niitä mahdollisia loma-ajankohtia, laskeskellen mahdollisia
"tj-aikoja". Sitten sain lomalle päivän, eli ajanlaskulle
jonkin kiinnekohdan.
Kenties tukihenkilöiden ja ymmärtäjien puutteen vuoksi
aika on kulunut todella hitaasti ja kivuliaasti. Itseään
on ollut todella vaikea repiä toimimaan. Jotenkin sitä on
sitten oikeuttanut itselleen sen alituisen kalenterin
kyttäämisen, päivien laskemisen ja kokonaisvaltaisen
rypemisen.
Tuntuu että päässä on pyörinyt vain viikkojen ja päivien lukumäärät. Lähimmäisetkin ovat kiinnittäneet
huomiota siihen, että koko ajan olen äärimmäisen
tietoinen siitä, mikä viikkonumero on menossa jne.
Vaikka alun shokki helpottui jossain vaiheessa, jyskyttää koko ajan takaraivolla sellanen "rt-kello". Tällä hetkellä alkaa tikitys kuulostaa jo pikkuhiljaa huojentavalta: 25 päivän ja noin kahdeksan tunnin kuluttua sydämeni valittu tulee kokonaan kotiin :)
-
Välillä ajattelen, että sanon miehelle että enää et lähde minnekään, koska mun elämä ei ole täysipainoista silloin kun 1/3 meidän pienestä perheestä on poissa. Rt- aikana mä vain odotan sitä aikaa, kun voidaan olal yhdessä ja "aloittaa" taas eläminen.
Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia rt-vuoden aikana, ja oikeastaan on vieläkin.
Mun mielestä rt-vuosi ei ollut mitään muuta, kuin lomien odottamista. Ja kotiutumisen odottamista... Lomien välinen aika ei tuntunut olevan minkäänlaista elämää... aika vaan meni eteenpäin, ja usein tulikin laskettua kuinka monta tuntia vielä on lomaan.
Ja monet kerrat tuli itkettyä ihan vaan siitä syystä, että oli niin turhautunut siihen odottamiseen... kun tuntui ettei se ikinä lopu... Ja sitten kun se rt-vuosi oli ohi, niin sitten ruvettiin odottamaan toista reissua. :( Onneks uuteen reissuun ei nyt kuitenkaan vielä ole kutsua tullut, ja onneksi se toimintavalmiussitoomus menee tuossa vuoden vaihteessa vanhaksi... ;D
Mutta ihme ja kumma, sitä siitä rt-vuodestakin vaan selvittiin hengissä... jossain vaiheessa kyllä siitäkin oli epäilys ;D
-
sanoppa muuta. onkohan koko elämä erilaisten asioiden odotteleua. tässä rt-aikana se oikeinen konkretisoituun kun lomia odotellaan, mutta kyllähän me muussaki elämäsä aina odotellaan jotain, jos ei muuta niin parempia aikoja ;)
aah. liika pohtiminen ahdistaa.
nyt tuntuu että mä en ainakaan halua jäädä enää yksin kotiin odottamaan :(
-
sanoppa muuta. onkohan koko elämä erilaisten asioiden odotteleua. tässä rt-aikana se oikeinen konkretisoituun kun lomia odotellaan, mutta kyllähän me muussaki elämäsä aina odotellaan jotain, jos ei muuta niin parempia aikoja ;)
Jotenkin kummasti lomien ja kotiutumisen odottaminen meni muiden asioiden odottamisen edelle... ;)
Ei siinä mitään pahaa ole, että aina odottaa jotain tulevaa. Siinä vaiheessa vain menee elämä hankalaksi, jos ei tee MITÄÄN MUUTA kuin odottaa jotain tulevaa.
-
sitä mä just pelkään :(
-
Miula elämä tuntuu olevan tietyllä tavalla pelkkää odottamista.. elän täysin 4-5 vkon sykleissä.. kun miehen loma on ohi, ei miula ole muuta tavotetta kun saada arki kulkemaan mahdollisimman sujuvasti seuraavaan lomaan.. ihan kun eläsin koomassa tään välin ja tekisin kaikki asiat rutiinilla.. ja mielessä vaan että kunhan jaksan vaan taas SIIHEN keskiviikkoon ::)
Mulla sama juttu.. tosin musta tuntuu, ettei mulla ole edes muuta elämää sillo ku mies on alhaalla.. nii no opiskelu, mutta se onki ainut.. :(
ihmekkös sitä istuuki netissä joka ilta, ku ei muutakaa elämää ole..
mä herään henkiin vasta ku mies on lomilla ja sitte ku mies kotiutuu..
juu puolenvälin lana iski.. :'(
-
Yritä myy jaksaa, tsemppiä sulle! Ja kaikille muille myös! Täällä me vaan pyöritetään kotia ja arkea ku mies on alhaalla kokemassa unelmaansa... :-/ Mä ainakin koen, että aika menee paljon nopeammin ku on koko ajan jotain tekemistä (treenaamista, nähdä kavereita.. jne) mut helpommin sanottu ku tehty ku mikään ei tunnu miltään... ::)
-
Näyttää olevan kaikilla samat kokemukset. mä oon kyllä huomannu, että elän niin mahdottomasti mieheni "kautta" sen ollessa kotona, etä kun jään yksin, en osaa tehdä oikein mitään?
-
Näyttää olevan kaikilla samat kokemukset. mä oon kyllä huomannu, että elän niin mahdottomasti mieheni "kautta" sen ollessa kotona, etä kun jään yksin, en osaa tehdä oikein mitään?
Enpä nyt muista, kuinka kauan olette olleet yhdessä. Oma kokemus kuitenkin on, että yhteiselon alkupuolella olin paljon takertuvampi. Eka reissu menikin sitten niin, että elin vain seuraavaa lomaa ja kotiutumista varten. Nyt vuosien kuluessa on yhteisen elämän rinnalla selkeämmin myös ne omat jutut. Ihan kaiken ei tarvitse enää olla yhteistä. Siitä huolimatta äskettäin loppuneenkin mission aikana oli toki kausia, jolloin ei pystynyt tekemään muuta kuin odottamaan seuraavaa päivää, seuraavaa viikkoa...
Onneksi odotuksesi palkitaan ihan kohta! :D
-
Enpä nyt muista, kuinka kauan olette olleet yhdessä. Oma kokemus kuitenkin on, että yhteiselon alkupuolella olin paljon takertuvampi.
Onneksi odotuksesi palkitaan ihan kohta! :D
Oon myös huomannu saman jutun, ja nyt ku yhdessä ollaan oltu 3,5 vuotta niin suhde on muuttunut vakaammaksi ja turvallisemmaksi, mutta ei se sitä taa ettenkö kuitenkin ois tän puolenvuoden aikana elänyt miehen kautta ja odotellut seuraavaa lomaa ja nyt sitten tota kotiutumista... sitä vaan kokee ittensä jollain tavalla puolikkaaksi ku se toinen ei oo siinä vierellä.... Onneks tää odotus palkitaan keskiviikkona! ;D
-
sitä vaan kokee ittensä jollain tavalla puolikkaaksi ku se toinen ei oo siinä vierellä....
Niin kai sen pitääkin mennä. :) Ekalla reissulla en vaan tuntenut itseäni aina edes puolikkaaksi. :( Siitä huolimatta, että onnistuin elämään "omaakin" elämää tällä kertaa, toisen odottaminen oli lähes koko ajan taustalla.
-
Enpä nyt muista, kuinka kauan olette olleet yhdessä. Oma kokemus kuitenkin on, että yhteiselon alkupuolella olin paljon takertuvampi.
me ollaan oltu yhessä vasta runsas vuosi (1v 4kk) josta se 8kk mies on ollu missiolla.. täytyy myöntää, että sitä on tosi takertunut. voi olla, että jos tämä reissu olis tullu vasta vaikka 1-2v päästä voisi olla erilainen tilanne.. tähän samaan syssyyn kun tuli tuo paikkakunnan muutos ja opiskelupaikka.
tällä hetkellä se tosiaan on yhtä odottamista tämä elämä, sitä odottaa vaan toisen lomaa, kuin kuuta nousevaa. ollaanhan sitä jo yli puolenvälin, mutta edelleen sitä kaipaa toista ihan sairaasti, hyvä että selviää arjesta näinkin hyvin..
Paljon onnea ja tsemppiä teille jotka miehenne saatte sen yön päästä, mulla sitä on vielä jäljellä se vajaa 5kk..
-
Siitä huolimatta, että onnistuin elämään "omaakin" elämää tällä kertaa, toisen odottaminen oli lähes koko ajan taustalla.
Sitähän se on! Se on ensimmäinen mitä miettii herätessä, päivällä töissä/koulussa, viimenen nukkumaan mentäessä ja jopa unissa!! :P
-
Mähän oon tätä täällä oikein työkseni marmattanu, että mulla kaikki elämä pyörii miehen reissun, lomien ja kotiintulon ympärillä. Toiminnot järjestetään tyyliin "sit kun t on kotona", "sit kun t tulee" jne kohta se onneksi loppuu, ainaki hetkeksi!
-
Nostellaanpa, kun on uuttakin porukkaa taas... :)
Eli ikävästä ja muusta huolimatta, osaatteko nauttia kesästä ja tehdä omia juttuja, vai kuluuko kaikki aika ja energia sitä seuraavaa lomaa ja kotiutumista odottaessa?
-
Eli ikävästä ja muusta huolimatta, osaatteko nauttia kesästä ja tehdä omia juttuja, vai kuluuko kaikki aika ja energia sitä seuraavaa lomaa ja kotiutumista odottaessa?
Olipas osuvasti kysytty ja sopivaan aikaan. :)
Nimittäin juuri menneen viikonlopun aikana tunsin saavani tästä kesästä kiinni ensimmäistä kertaa kunnolla. :) Ja voi että tuntuu hyvältä!! :D Tosiaan saa tehtyä omia mukavia juttuja, on oikeasti hyvä, rento, mukava olo, ja vaikka toki se ikävä on mukana koko ajan, ei se ainakaan taas tällä hetkellä ole sellaista raastavaa, vaan lähinnä mukava tunne siitä, että on joku jota rakastaa niin kovasti että ikävöi paljon. :) Toki on varmasti taas joskus lanaakin tiedossa, mutta juuri nyt tämä tyttö nauttii kesästä täysin rinnoin - miehen kanssa tai ilman! ;)
Voin vastata uudestaan seuraavan lanailukohtauksen aikana, jolloin teksti on taas kuin toisesta maailmasta... ;D Mutta sitä en jaksa nyt pohtia. 8)
-
Eli ikävästä ja muusta huolimatta, osaatteko nauttia kesästä ja tehdä omia juttuja, vai kuluuko kaikki aika ja energia sitä seuraavaa lomaa ja kotiutumista odottaessa?
Onhan se odottamista. Tää toinen puolisko vuodesta on (ainakin toistaseks) helpompi kuin ensimmäinen, mutta en silti ihan täysillä nauti tästä kesästä :-\ Just eilen sanoin Papalle, että menis kesä nopeesti ohi ja tulis syksy ja marraskuu... Olishan se ihanaa, kun sais nauttia kesän lämmöstä ja auringosta sen oman rakkaan kanssa.
Mulla on onneks nyt kädet täynnä töitä, että saan kodin näyttämään kodilta eikä siltä sekamelskalta miltä se nyt näyttää :) Muuton jäljiltä on vielä vähän fiilaamista ja höyläämistä, joten siinä puuhastelussa kuluu aika paremmin :)
Ja onneks töitä on. Vaikka vaan elokuun loppuun asti, mutta kuitenkin. Jos koko kesän olisin ollut ilman töitä, niin pää olis hajonnut aika päiviä sitten, ei sitä ihan toimettomana muutenkaan viihdy saati sitten tän mission aikana, kun kaipaa jotain muuta ajateltavaa kuin sitä raastavaa ikävää :'(
Kalenterin käyttö on muotoutunut. Aikaa lasketaan ainoastaan seuraavaan lomaan ja tietysti kotiutumiseen :) Vielä kolme viikkoa, vielä viisi päivää... Loma menee onnensekaisessa sumussa ja taas loman jälkeen mietitään ainoastaan sitä, että koska se seuraava loma on.
Mutta tästä kaikesta huolimatta joskus on sellainen olo, että eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Kyllä mä yksinkin pärjään, kun ei tää ikävä ihan sängynpohjalle heitä. Joskus on tosiaan kiva olla yksin, saa katsoa telkkarista mitä lystää ;D , saa syödä mitä huvittaa, voi tehdä ihan mitä vaan, kun on yksin... Mutta sitten iskee se yksinäisyyskin :-\ Miten mä muka pärjään yksin, voi kun Pappa olis nyt mun vieressä...
Kaikki nämä ovat onneksi ohimeneviä tunteita viimeistään siinä vaiheessa kun se kotiutuminen koittaa :D Rakkaus tässä vuoden aikana vahvistuu, se on varma! Tästäkin selvitään odottamisineen, lanoineen ja yksinolon ihanuuksineen päivineen :)
-
@Mirka: en olisi voinut sanoa sen yhtään paremmin itse, just tuollaiset fiilikset mullakin on ;)
Siis koko ajan toivoo että se toinen ois täällä että vois kunnolla nauttia kesästä, ja kalenteri on nykyään vaan sitä varten että saa laskea päiviä seuraavaan lomaan :)
Mutta toki tässä välilläkin tulee nautittua tästä yksinolosta...
Alkukesästä vielä tuntui että kuolen tähän ikävään, ja halusin vaan että kesä äkkiä olisi ohi.
Mutta sitten kun sain viettää ihanan juhannuksen vanhan kaveriporukan kanssa, elämä rupesi tuntumaan vähän mukavemmalta. Nyt on jo kaikenmoista kivaa sunnitteilla tääksi kesäksi, sekä kullan kanssa (hänen lomalla) että ilman :)
-
Ainahan tämä on odottamista milloin mitäkin asiaa. Me ollaan menty ihan päivä kerrallaan ja oman jaksamisen mukaan, mutta yhtä kaikki odottamista on. kalenterista katsotaan lähinnä päivät joina on ollut töissä ja nyt odotellaan 7 v synttäreitä. tuntuu tuo isukkikin laskevan koska tulee lomille.
-
Nimittäin juuri menneen viikonlopun aikana tunsin saavani tästä kesästä kiinni ensimmäistä kertaa kunnolla. :) Ja voi että tuntuu hyvältä!!
---
Voin vastata uudestaan seuraavan lanailukohtauksen aikana, jolloin teksti on taas kuin toisesta maailmasta... ;D Mutta sitä en jaksa nyt pohtia. 8)
Hieno homma! :D Ja aikakin kuluu paljon nopeammin, kun ei koko ajan kyttää sitä seuraavaa päivää ja seuraavaa viikkoa...
Turha niistä seuraavista lanoista on tosiaan murehtia. Ja ohi menee nekin sitten, vaikkei siltä tuntuisi. 8)
En ole vielä alkanut odottaa seuraavaa reissua ;D ;)
"Kaikki energia menee siihen, kun odottaa, että lähtis jo ihmeessä..." :-X ;D
-
No mie oon pikkasen alkanu jo fiilistelemään sitä seuraavaa leski missiota ;) ;D
:o :o 8) Hui kauhistus ;)
Kyllä mäkin silti oon luvan antanut (tietyin ehdoin :P ) seuraavaan reissuun :) Saa nyt nähdä lähteekö tuo, kun on lanaa ilmassa ollut pidempään... Mutta, aika se kultaa nekin pahat muistot 8)
Puolen vuoden reissuun oon antanu luvan, vuosi ei tuu kysymykseen, vaikka ei tuo Pappa sen perään haaveilekaan :D
-
Epäilemättä kotona odottaminen voi olla turhauttavaa.
Mutta kyllä se oli reissussakin - vaikka paljon siellä tapahtui ja aika kului nopeasti, niin ensimmäisenä aamulla sitä mietti mitä rakkaalleen kuului ja päivällä sähköpostissa piti saada kuulla kuulumiset ja illalla puhelimessa toisen ääni. Ainakin minun. Vaikka reissussa oli mukavaa, niin kyllä niitä lomia ja oman rakkaansa näkemistä odotettiin, kotona ja körmyssä.
-
Epäilemättä kotona odottaminen voi olla turhauttavaa.
Mutta kyllä se oli reissussakin - vaikka paljon siellä tapahtui ja aika kului nopeasti, niin ensimmäisenä aamulla sitä mietti mitä rakkaalleen kuului ja päivällä sähköpostissa piti saada kuulla kuulumiset ja illalla puhelimessa toisen ääni. Ainakin minun. Vaikka reissussa oli mukavaa, niin kyllä niitä lomia ja oman rakkaansa näkemistä odotettiin, kotona ja körmyssä.
Wau, oletko siis itse ollut alhaalla?
Tahtoo kuulla lisää!
-itse depparina mukana ollut-
-
Epäilemättä kotona odottaminen voi olla turhauttavaa.
Mutta kyllä se oli reissussakin - vaikka paljon siellä tapahtui ja aika kului nopeasti, niin ensimmäisenä aamulla sitä mietti mitä rakkaalleen kuului ja päivällä sähköpostissa piti saada kuulla kuulumiset ja illalla puhelimessa toisen ääni. Ainakin minun. Vaikka reissussa oli mukavaa, niin kyllä niitä lomia ja oman rakkaansa näkemistä odotettiin, kotona ja körmyssä.
Wau, oletko siis itse ollut alhaalla?
Tahtoo kuulla lisää!
-itse depparina mukana ollut-
Tämänkin kiinnostus heräsi :)
-
Epäilemättä kotona odottaminen voi olla turhauttavaa.
Mutta kyllä se oli reissussakin - vaikka paljon siellä tapahtui ja aika kului nopeasti, niin ensimmäisenä aamulla sitä mietti mitä rakkaalleen kuului ja päivällä sähköpostissa piti saada kuulla kuulumiset ja illalla puhelimessa toisen ääni. Ainakin minun. Vaikka reissussa oli mukavaa, niin kyllä niitä lomia ja oman rakkaansa näkemistä odotettiin, kotona ja körmyssä.
Niin varmasti. :) Kotona vain jotenkin kuvittelee, että tässä suhteessa reissussa olevalla olisi helpompaa, että aika siellä kuluisi nopeammin. Että kun on ihan erilainen ympäristö ja ainakin alussa paljon opittavaa jne., ei ehtisi kaivatakaan niin paljoa.
Mutta on se (kotonakin) huomattu, että kun puuha alhaalla rutinoituu, koti-ikävä kasvaa tai valtaa ainakin enemmän alaa.
-
Epäilemättä kotona odottaminen voi olla turhauttavaa.
Mutta kyllä se oli reissussakin - vaikka paljon siellä tapahtui ja aika kului nopeasti, niin ensimmäisenä aamulla sitä mietti mitä rakkaalleen kuului ja päivällä sähköpostissa piti saada kuulla kuulumiset ja illalla puhelimessa toisen ääni. Ainakin minun. Vaikka reissussa oli mukavaa, niin kyllä niitä lomia ja oman rakkaansa näkemistä odotettiin, kotona ja körmyssä.
juu, sitä vaan on vaikee täällä odottavan tajuta, että kyllä se rakas siellä ajattelee ihan samalla lailla, kuin täällä odottava...
-
juu, sitä vaan on vaikee täällä odottavan tajuta, että kyllä se rakas siellä ajattelee ihan samalla lailla, kuin täällä odottava...
Toki, mutta onnistui sitä luomaan kaiken maailman kauhuskenaarioita reissussakin, etenkin loppuajasta. Kun kotona tuntui olevan kaikkia laskukauden avajaisia, bileitä, kalareissuja sun muita.
Edit: Kisu korjas lainauksen
-
Toki, mutta onnistui sitä luomaan kaiken maailman kauhuskenaarioita reissussakin, etenkin loppuajasta. Kun kotona tuntui olevan kaikkia laskukauden avajaisia, bileitä, kalareissuja sun muita.
Edit: Kisu korjas lainauksen
Nii...et ei se sit hirveesti siellä reissussa olo eroa täällä olosta noiden ajatusten suhteen... ;D
-
Pikkuhiljaa alkaa olemaan joo ;) Tulis jo se f******marraskuu ;D
-
Kaksi viikkoa viä lomaan! Tällä hetkellä tuntuu, että siihen on jokainen päivä ihan liikaa! :BangHead: Onks joku pysäyttänyt tän helvetin ajankulun? :dontknow:
-
Mä en olisi ikinä uskonut, että tää viimenen 5vk menee näin äkkiä. Tai siis onhan tästä vielä 2vk jäljellä, mutta kumminki. ::) Vaikka odotan sitä enemmän kun lomalle ikinä, niin aika on silti kulunu. Ihmeellistä. :P
Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämän puoli vuotta on elämä ollut aika suureksi osaksi yhtä odottamista. :-\ Mutta hengissä selvitty. ::) :D
-
9 vkoa on mennyt suhteellisen nopsaan, onneksi! :) Nyt vaan rupes takkuaan, höh. :(
Puoli vuotta tulee täyteen myös marraskuussa ja ihmeen kivuttomasti on mennyt ainakin tähän asti. :woohoo:
Toivon hirveästi, että loput puoli vuotta menis yhtä hyvin. :angel10:
-
Mä en olisi ikinä uskonut, että tää viimenen 5vk menee näin äkkiä. Tai siis onhan tästä vielä 2vk jäljellä, mutta kumminki. ::)
Samat fiilikset täällä, aika menee melkein liian nopeasti ;) ;D Tottakai odotan tosilujaa että saan kultsin kotiin, mutta nyt jotenkin silti tuntuu että "oma" aikani loppuu kesken ::)
Tsemppiä odotukseen Hanra, tiedän kyllä myös miltä tuntuu odottaa pitkiä yksinäisiä viikkoja vaikka mulla nyt tällä hetkellä onkin aivan päinvastaiset fiilikset...
-
Tsemppiä odotukseen Hanra, tiedän kyllä myös miltä tuntuu odottaa pitkiä yksinäisiä viikkoja vaikka mulla nyt tällä hetkellä onkin aivan päinvastaiset fiilikset...
Kiitos, Anki! :)
Eihän tässä ole enää kuin yksi täysi viikko! ::) ;D Mulla on aina ollut toosi huono matikkapää... ??? Tosin yllätyin, kun J:kin totesi tänään samanlailla.... ;D
-
Eihän tässä ole enää kuin yksi täysi viikko! ::) ;D Mulla on aina ollut toosi huono matikkapää... ??? Tosin yllätyin, kun J:kin totesi tänään samanlailla.... ;D
Itsensä on aina hyvää huijata, niin yllättyy sitten kanss positiivisesti kun huomaa ettei ookkaan niin paljon jäljellä kun mitä luuli ;) ;D ;D
-
Eihän siitä ole kuin kaksi viikkoa, kun viimeksi nähtiin. Vuosi sitten ajankulu ei tuntunut lähellekään niin hitaalta, kun etäisyyttä oli muutama sata kilometri muutaman tuhannen sijasta. No, soiteltiin tietysti liki joka päivä.
Ei ole parempaa sanomista. Odotan vain. Niitä kahta seuraavaa yhteistä päivää ensi vuonna.
Eihän ensi vuotta ole peruttu: se on teidänkin kalentereissanne? ???
-
Eihän ensi vuotta ole peruttu: se on teidänkin kalentereissanne? ???
Tulossa on. :lohtu:
-
Tämä ei saata yhtään lohduttaa, mutta pari viikkoa menee ihan keikkumalla! Olin ite aikoinaan Libanonissa 18 viikkoa kiinni ja voin sanoa, että se alkoi tuntua liian pitkältä ajalta... :) Naapurin kepukin alkoi näyttää Pamela Anderssonilta. ;D
-
Tämä ei saata yhtään lohduttaa, mutta pari viikkoa menee ihan keikkumalla! Olin ite aikoinaan Libanonissa 18 viikkoa kiinni ja voin sanoa, että se alkoi tuntua liian pitkältä ajalta... :) Naapurin kepukin alkoi näyttää Pamela Anderssonilta. ;D
Vissiin näin. Ja nykyään asepalveluksessa viikonloput ovat enimmäkseen vapaita, joten se kaksi yhteistä vuorokautta onnistuu useimmiten. Todettaneen, että toista oli ennen, ihan todella!
Silti vain sissipissillä muistan olevani nainen - juoksen puskaan riisumaan puolet varusteistani, roiskin niiden päälle siitä huolimatta, putsailen kokonaisella nessupakkauksella ja taas puen useita vaatekertoja, kiinnittelen henkseleitä, napitan suojapukua ja ruokatauon lopuksi päätän syödä vain pannarin - hernekeittossa kun ehtisin vain polttaa kieleni.
Poislukien nuo naiseutta korostavat sotaleikkikoulun tilanteet oloni on kuin vanhuksella, ja tila näyttäisi olevan etenevä. Miltä lie tuntunut olla haluttu? ??? Kohta kahdessa päivässä ei enää ehdikään päästä jyvälle siitä, mitä tuo katse tai tuo kosketus tarkoitti... :love9: :help:
Joko kuulostan riittävän riutuvalta? Varmaankin pitää tehdä, kuten taannoinen palvelustoverini ja omaksi ilokseen pukea pinkit pitsihörhelöstringit niiden törkeiden villakalsareiden alle! :pottytrain1: :tongue3:
http://nwps.ws/~rtlesket/keskustelu/index.php?topic=562.msg45007#msg45007
-
Kyllä tää välillä yhtä kituuttamista on...Neljä viikkoa tai kohta viis takana ja kolme vielä edessä ennen lomaa. Tää viikko kyllä meni nopeesti kun ollu reilun viikon jo putkeen töissä ::)
-
Heh mulla kanssa aika tuntuu menevän kyllä eteenpäin,mutta tahti...
...vois hiukan olla rivakampi. Vielä olis siis reilu kolme viikkoa kunnes eka loma painaa päälle. Onhan tässätietenkin tohinaa,joulua kun pitäis valmistella,mutta kuitenkin...
-
Täällä kans on yhtä odottamista :-\..Vielä reilu kolme viikkoa ja monta viikkoa on jo odotettu,mutta niinpä se kuulostaa tuolla alhaallakin olevan odottelua vaikka hommaa onkin,niin se ikävä painaa päälle kummallakin....No luvassa sentään mukava joulu :D
-
Ei ole parempaa sanomista. Odotan vain. Niitä kahta seuraavaa yhteistä päivää ensi vuonna.
Eihän ensi vuotta ole peruttu: se on teidänkin kalentereissanne? ???
Nähdään ehkä jopa ennen joulua! :love5: :love7: :occasion16:
:love1:
-
Millä mielellä tuoreet lesket ovat, onko odottaminen päällimmäisiä asioita elämässä? Onko se ahdistavaa vai kutkuttavaa?
-
Moi...
Mulla ainakin päivät menevät aika kitkattomasti..riippuu tietty päivistä, menoista ja omasta mielialasta.Toki ikävä painaa molempia, tuntuu vaan että miestä vielä enemmän, mutta johtuu varmaankin siitä että tuo meidän tytär ( 3 kk) pitää äitinsä liikkeessä..ja mähän nään koko ajan miten lapsi kehittyy ja mies vaan kuulee puhelimessa mitä tänään on tehty..
Mies lähti 8.11 ja muistan että alkupäivät ja viikot oli hankalempia.Sekin tietty helpottaa ikävää kun voi jutella puhelimessa päivittäin..laskin just että jo 6 vkoa ollaan oltu kaksistaan..
Miehen eka loma lähestyy :clock:, vielä 6 päivää tai no jos oikein tarkkoja ollaan niin 5 päivää (vuorokausi vaihtui just) niin musta on jotenki tullu tosi itkeskeleväinen :'(..kai ne tunteet ja omat voimavarat vaan heittää härän pyllyä kun tietää että pian pääsee kullan kainaloon :love8:..
Mutta täytyy näin loppuun todeta että yllättävän nopeasti ja kivuttomasti on tämä aika vierähtänyt..en olisi uskonut!!Mutta hyvä näin :)..
-
mun mielestä joulu on ollu kaikista vaikeinta aikaa kun pystynyt loman ohessa miettimään asioita mut kun taas toi normaali arki koittaa niin ei sitä edes huomaa et toinen on poissa kun aika menee nopeasti ja sit onkin jo kulta lomalla täällä ::)
-
Mulla on mennyt aika nopeasti ja kivuttomasti tämä odottaminen. Eilen just miehen kanssa mesessä puhuttiin tästä. Kai tämä toinen kerta tuntuu helpommalta ja nyt ollaan pystytty pitämään enemmän yhteyttä ja se auttaa jaksamaan ikävässä. Mesessä ollaan joka ilta, ja kulta soitteleekin aika usein.
Ehkä tästä taas selvitään, vaikka toki niitä vaikeitakin hetkiä on. Kyllä eilen itkukin pääsi mesessä ollessa, vaikka muuten onkin hyvä fiilis. Onneksi lomia on niin paljon, koska niitäkin odottaessa jaksaa paremmin.
-
Nyt menee vähän OT, mut onks Ulpu sun miehellä siellä oma läppäri mukana, kun joka ilta mesellä pystytte juttelee? Kun mies viime lomilla osti koneen sinne, mut körmyyn ei nettiä saa.. ??? Näin siis Victoriassa.. ::)
-
Nyt menee vähän OT, mut onks Ulpu sun miehellä siellä oma läppäri mukana, kun joka ilta mesellä pystytte juttelee? Kun mies viime lomilla osti koneen sinne, mut körmyyn ei nettiä saa.. ??? Näin siis Victoriassa.. ::)
Ei oo vielä omaa läppäriä (hankinnassa on kyllä nyt lomilla), mutta niillä on siellä briiffarissa kait se yhteinen kone. Ja jonotussysteemillä sitä käyttävät. Välillä ehditään jutteleen pidempään, yleensä aika pitkään ehtii, ennenkuin joku on selän takana. :) Mut ilmeisesti tuolla Bosniassa saa nettiyhteyden myös körmyyn, koska mies on suunnitellut koneen hankkivansa.
-
Kosovossa Victoriassa taasen yhteiset koneet on kuulema niin hitaita, et hyvä että kehtaa sähköpostia lähettää... ::)
-
Silloin, kun mun mies oli Kosovossa, oli yhteydet ihan ok (tai kai ne oli siihen aikaan ihan ok, aika kultaa muistot varmaan). Mutta meillä ei ollut silloin omaa konetta, joten mä viihdyin paljon porukoilla. ;) Silloinkin oltiin kyllä aika paljon chatissa, harvase ilta.
-
Meillä tämä kotiodottaminen on mennyt aika kivuttomasti! Oon tottunut siihen jo muutenkin, että ukko on kotona vaan silloin tällöin töitten takia. Alkuviikot oli tosin aika rasittavia, kun sattui kaikennäköisiä pikku vastoinkäymisiä eteen, mutta muuten on sujunut ihan ok. Vaikka välillä tuntuu, että tuo kahdeksan viikon lomaväli on liian pitkä, kun sitten lomanajaksi osuu kaikkea "paska" hoidettavaa, niin tuntuu ettei lomalla ehdi ees kissaa sanoo, niin se onkin jo loppu. :(
-
Eilen mä sen hokasin... Kun ajattelen ajan vain lomalentoina se tuntuu paljon lyhemmältä :rotf:
Nyt on jäljellä enää yks lento ja seuraavassa se kulta jo saapuu :woohoo:
Mutta todellisuudessa olen kaivannut häntä viime viikot enemmän kuin koskaan :'(
-
Kosovossa Victoriassa taasen yhteiset koneet on kuulema niin hitaita, et hyvä että kehtaa sähköpostia lähettää... ::)
Niin oli juu... Ja koneita vähän ja miehiä paljon. En tiedä onks tilanne nyt parempi. Mutta pusupuhelinhan kai edelleen on käytössä? Sillä me hoidettiin jokapäiväinen yhteydenpito :)
-
Eilen mä sen hokasin... Kun ajattelen ajan vain lomalentoina se tuntuu paljon lyhemmältä :rotf:
Nyt on jäljellä enää yks lento ja seuraavassa se kulta jo saapuu :woohoo:
Mutta todellisuudessa olen kaivannut häntä viime viikot enemmän kuin koskaan :'(
Niin minäkään en edes ajattele sinne kaukaisuuteen, millon kulta sieltä kotiutuu.. vaan lasken päiviä seuravaan lomaan. Se lyhentää aikaa huomattavasti! :D
-
Eilen mä sen hokasin... Kun ajattelen ajan vain lomalentoina se tuntuu paljon lyhemmältä :rotf:
Nyt on jäljellä enää yks lento ja seuraavassa se kulta jo saapuu :woohoo:
Mutta todellisuudessa olen kaivannut häntä viime viikot enemmän kuin koskaan :'(
Niin minäkään en edes ajattele sinne kaukaisuuteen, millon kulta sieltä kotiutuu.. vaan lasken päiviä seuravaan lomaan. Se lyhentää aikaa huomattavasti! :D
Kaikenlainen itsensä huijaus on sallittua! ;) ;D
Tyyliin: Viä kaksi lomaa ja vuosi on ohi! :woohoo: Miten vähältä se tuntuukaan! Kuukausinahan se tuntuu paljon pidemmältä. ;)
-
Kyllähän tää todellakin vähän odottamista on. :-X Toisinaan enemmän kuin muulloin. Yhtään ei kylläkään voi miettiä siihen kotiutumiseen asti, pää hajoaa, kun tajuaa miten pitkä aika siihen on. :sad5: Mutta seuraavaan lomaan ajatellen elämä sujuu ihan kivasti. Minä vielä yritän jaksottaa lyhyemmille aikaväleille. Tyyliin 3. päivä lääkäri, 10. päivä Heurekaan, 15. päivä kaveri kylään, 21. päivä kaveri pois ja 25. päivä kulta kotiin. :glasses9: Mitä pienempiin paloihin loman saa, sitä helpompaa. Apua, täähän alkaa kuulostaan vähän neuroottiselta. :help:
-
Ja sit kun sitä oottamista jakaa, niin sit sitä älyää itsekkin että on sitä muutakin tekemistä kun vaan ootella.. ;)
-
Ja sit kun sitä oottamista jakaa, niin sit sitä älyää itsekkin että on sitä muutakin tekemistä kun vaan ootella.. ;)
Kannattaa tosiaan varoa, ettei koko vuosi mene pelkkään odotteluun. Rt-vuodesta täytyy repiä (tai yrittää) ilo irti! Puuhastella kaikkea hauskaa, olla kavereiden kanssa, lojua keskellä sekaista kotia ja katsoa juuri sitä kanavaa telkusta mitä haluaa :) Miestä ei tarvitse joka hetki kaivata, omaa elämää saa ja pitää elää. Ei tarvitse tuntea omantunnon pistoksia, jos nauttii elämästään miehen ollessa alhaalla.
Mutta minulla rt-lesken vuosi vasta alkutaipaleella, nämä omia ajatuksia joiden mukaan yritän elää tämän mission ;)
Mutta ne muutamat päivät ennen lomaa....ne ovat kivoja! Olo kuin vastarakastuneella :love5:
-
lojua keskellä sekaista kotia ja katsoa juuri sitä kanavaa telkusta mitä haluaa :)
Mä huomasin ekan reissun aikaan juuri tämän! Siivosin vasta paria päivää ennen kuin mies tuli lomille ja lomavälit oli kuitenkin sellasta 8 viikon luokkaa... :o :-X
Sitä ku laittoi kerran viikossa läpivedon asuntoon ni villakoirat oli joko etu- tai takapihalla... ;D
-
lojua keskellä sekaista kotia ja katsoa juuri sitä kanavaa telkusta mitä haluaa :)
Mä huomasin ekan reissun aikaan juuri tämän! Siivosin vasta paria päivää ennen kuin mies tuli lomille ja lomavälit oli kuitenkin sellasta 8 viikon luokkaa... :o :-X
Sitä ku laittoi kerran viikossa läpivedon asuntoon ni villakoirat oli joko etu- tai takapihalla... ;D
Siis musta on nimenomaan ihanaa, kun saa asua siistissä kodissa, kun mies on poissa. ;D
En kyllä muista, koska viimeksi olisin mennyt ja tehnyt näin ahkerasti kuin parin viimeisen kuukauden aikana. Täällä kyllä siis osataan nauttiakin yksinolosta. Tietyt tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat lähteneet avautumaan ja selviytymään, kun niitä on saanut yksin rauhassa miettiä. Eli vaikka miestä on ikävä, niin enpä minä täällä yksin sohvalla kyyhötä suremassa.
-
voi olla, että mahdollisesta seuraavasta reissusta tulee ihan erilainen kun mitä edellinen oli.. ::) se oli yhtä odottamista (edellinen reissu siis).. vaikee oli kulkee pitkien matkojen päässä vanhempien yms. luona ilman autoo, joten se rajoitti kulkemista, ja sitten muutenkin uudet kuviot vähän pisti sekasin.. ::)
mut ens reissusta osaan varmasti nauttia täysin palkein, kun tiedän että ajasta selviää kunnialla, ja ei sitä toista tartte koko ajan huokailla ja mietiskellä... 8) ;D
nimim. reissua odotellessa...
-
Mä huomasin ekan reissun aikaan juuri tämän! Siivosin vasta paria päivää ennen kuin mies tuli lomille ja lomavälit oli kuitenkin sellasta 8 viikon luokkaa... :o :-X
Sitä ku laittoi kerran viikossa läpivedon asuntoon ni villakoirat oli joko etu- tai takapihalla... ;D
Meillä juurikin sama systeemi :) Mies tulee lomille ensi keskiviikkona ja siivota pitäis...No, ehtiihän sen sitten tiistai-iltana! Se on eriasia asustaa sekaista kotia, kun itse on sen sekaisuuden aiheuttanut ;D
Miehen tekemää sotkua en kestä kattella ;)
-
Ja sit kun sitä oottamista jakaa, niin sit sitä älyää itsekkin että on sitä muutakin tekemistä kun vaan ootella.. ;)
Kannattaa tosiaan varoa, ettei koko vuosi mene pelkkään odotteluun. Rt-vuodesta täytyy repiä (tai yrittää) ilo irti! Puuhastella kaikkea hauskaa, olla kavereiden kanssa, lojua keskellä sekaista kotia ja katsoa juuri sitä kanavaa telkusta mitä haluaa :) Miestä ei tarvitse joka hetki kaivata, omaa elämää saa ja pitää elää. Ei tarvitse tuntea omantunnon pistoksia, jos nauttii elämästään miehen ollessa alhaalla.
Hyvä asenne! :thumbsup:
Vaikka ikävä olisikin koko ajan vähän taustalla, silti kannattaa nauttia elämästä. Ja jos istuu kotona vääntelemässä käsiään vaikka vain puolikin vuotta, tuntuu se takuulla ikuisuudelta. ::)
-
mun mielestä 52 viikkoa ei jostain syystä kuullosta niin pahalta kun 12 kuukautta.
ja välietapit on hyviä, kun järkkää itelleen jotain kivaa tai ihan vaan jotain tekemistä joksku tietyks päiväks ja odottelee sitä tiettyä päivää ni hups taas on menny viikko tai pari.
paitsi nyt kun ajattelee ni tuntuu että ois äijän lähdöstä kulunu aikaa paljo enemmän ku vaan se kuukaus. :) mut toisaalta on sekin 4 pois siitä 52 viikosta :D
-
lojua keskellä sekaista kotia ja katsoa juuri sitä kanavaa telkusta mitä haluaa :)
Mä huomasin ekan reissun aikaan juuri tämän! Siivosin vasta paria päivää ennen kuin mies tuli lomille ja lomavälit oli kuitenkin sellasta 8 viikon luokkaa... :o :-X
Sitä ku laittoi kerran viikossa läpivedon asuntoon ni villakoirat oli joko etu- tai takapihalla... ;D
:rotf: :angel:
-
Ensin odotellaan, että reissu alkaisi, ja sitten, että se loppuisi. Ei ole helppoa ei. ;)
-
Ensin odotellaan, että reissu alkaisi, ja sitten, että se loppuisi. Ei ole helppoa ei. ;)
;D
Vaikuttaa ihan kierolta koko touhu! ;) ;D
-
Ja nyt sitten vuorossa s-postien ja tekstiviestien odottelua, ja kohta pääsee odottamaan lomiakin. ::) No, kunhan taas tottuu siihen, että toinen on reissussa, voi sitä odottamista taas siirtää välillä syrjäänkin. :)
-
Yhtä odotteluako? ???
Tällä hetkellä täällä ihan positiivisessa mielessä. Ihan kohta loma, lomamatka, kotiutuminen ja muuta kivaa. ;D Nopeasti on mennyt aika tähän mennessä, joten ei se ole voinut olla pelkkää odottamista (silloinhan se aika matelee). :)
-
Yhtä odotteluako? ???
Tällä hetkellä täällä ihan positiivisessa mielessä. Ihan kohta loma, lomamatka, kotiutuminen ja muuta kivaa. ;D Nopeasti on mennyt aika tähän mennessä, joten ei se ole voinut olla pelkkää odottamista (silloinhan se aika matelee). :)
Totta puhut eipä se miehen aika siellä alhaalla ole odottamiselta tuntunut kauheasti ainakaan, välillä tietysti mikä kuuluukin asiaan.. :P
-
Minulla on nyt pelkkää odottelua.. :-\ Viikonloppuna onneks Ouluun ja ens viikko meneekin ruotsissa. Sais vähän sitä ukko kultaa mielestä hälvennettyä.. ::)
-
Yhtä odotteluako? ???
Nyt ei oo pitkään aikaan onneksi tuntunut siltä, että joutuis odottamaan miestä!Hommaa on ollut omastakin takaa ja aika on vaan kulunut eteenpäin! Ne pari viimeistä päivää ennen lomaa on pahimmat ja varmaan viimeiseltä lomalta kuin takaisin lähtee niin uskon,että se kotiin odotus tuntuu pitkältä, mutta kun tähänkin asti on mennyt niin mennään nyt kunnialla loppuun saakka!
-
On ollu kyllä vähä odottelua. Nyt odottelen vaan että se ukko vihdoin tänään soittais. 5 päivää on ollu ulottumattomissa täysin ja haluisin vaan kuulla sen äänen :-*
Mutta ei tää oo tuntunut ihan täysin vaan odottelulta..odottelu on vaan taustalla lähes koko ajan ;)
Nautin omasta sotkusta kämpässä täysin..aina pitää siivota kun ukko on kotona..tai sit se siivoo mun jälkiäni ;D Ja nyt saa kuunnella niin paljon omaa musaa kun haluaa ja sillon kun haluaa. :headbang:
-
Huomasitteko muuten, että tämän päivän iltalehdessä (ainakin nettiversiossa) on juttua rauhanturvatehtävissä olleesta miehestä ja siitä, kuinka hänen tyttöystävänsä/vaimonsa on selvinnyt reilusta puolestatoista vuodesta ilman kultaansa, oli aika liikuttavaa luettavaa!! http://www.iltalehti.fi/ilona/200606294652084_in.shtml
-
Huomasitteko muuten, että tämän päivän iltalehdessä (ainakin nettiversiossa) on juttua rauhanturvatehtävissä olleesta miehestä ja siitä, kuinka hänen tyttöystävänsä/vaimonsa on selvinnyt reilusta puolestatoista vuodesta ilman kultaansa, oli aika liikuttavaa luettavaa!! http://www.iltalehti.fi/ilona/200606294652084_in.shtml
Toi oli viimeviikon Ilonassa ja siitä on keskustelua TV ja muu media otsakkeen alla. :)
-
Ups! Seuraan aikaani.com :P ;D
-
No saatiinpahan muutkin lukea se juttu mistä kauheesti puhutaan ;D
-
No saatiinpahan muutkin lukea se juttu mistä kauheesti puhutaan ;D
Niinpä! ;) Kun ei oikeen selvää saanu vaikka kysyinkin. :)
-
Ei mikään niin hääppöinen juttu leskenä olemisesta, koska molemmathan siinä sitten reissuille lähtinkin. Vaikka toinen menikin rauhanturvaajaksi... ???
-
Ei mikään niin hääppöinen juttu leskenä olemisesta, koska molemmathan siinä sitten reissuille lähtinkin. Vaikka toinen menikin rauhanturvaajaksi... ???
Tähän mä en taas mitenkään reagoinut, kun meilläkin tais olla melko vastaava juttu... Minähän lähdin töihin uudelle paikkakunnalle kauas "kotoa" kun M lähti rauhaa turvaamaan....
Mutta muuten tuo juttu kyllä oli aika mitäänsanomaton ::)
-
....niin ja miks ihmeess haastattelivat semmoista pariskuntaa jonka kokemukset jo olivat vuoden takaisia ??? Eikö nyt ois ollu järkeä jututtaa jotakuta jolla on mies reissussa parastaikaa ???
-
....niin ja miks ihmeess haastattelivat semmoista pariskuntaa jonka kokemukset jo olivat vuoden takaisia ??? Eikö nyt ois ollu järkeä jututtaa jotakuta jolla on mies reissussa parastaikaa ???
Sitä minäkin vähän mietin. :)
-
Eiköhän tätä aihetta ole ihmetelty tarpeeksi. :)
-
Miltä uudemmista foorumilaisista tuntuu, onko elämä yhtä odottamista toisen ollessa maailmalla? Vai jatkuuko se kotielämä aivan normaalina ja täysipainoisena?
-
Meidän arki pyörii niin tuhotonta tahtia (lapset 8v, 2v ja 8vk) :D
Eipä tässä oikein ole ehtinyt miettiä yhtään mitään muuta kuin sitä että ruokaa on nenän edessä, vaipat kuivia ja kaikki suht koht asiallisesti vaatetettuna..no joo..tajusin että tässä ollaan 2vk vasta oltu yksin ja olen lähes puolikuollut tästä rumbasta
..siis hyvässä hengessä kuvailtuna.. ;D
-
Tällä hetkellä kyllä on, kun on 4 päivää ekaan lomaan. Poika kysyy joka päivä hoidosta haettaessa, että joko se kesälomaa alkaa ja iskä tulee.. ARGHHH!!! Muuten kyllä nää ekat kuusi viikkoa menneet tosi nopeasti. Arki pyörittää meiän perhettä aika tavalla. Ei kauheasti ehdi vain ikävöimään ja odottelemaan. :-*
-
Odottaminen on tuolla takaraivossa.Yritän olla laskematta öitä seuraavaan lomaan(ihan niinkuin se onnistuisi).Toisaalta lapsiperheen arki pyöriin syömisen,päiväunien,ulkoilun ja pyykinpesun parissa niin hyvin etten aina tajua ajankulua. ;D
-
Odottaminen tuntuu kaikista ärsyttävimmältä sen takia, että se jotenkin sotii käsitykseni kanssa itsenäisestä minästä. Miksi mun pitää koko ajan odottaa, että toisella on aikaa ottaa yhteyttä? Miksi mun pitää odottaa lomalla, että toinen tulee takaisin tapaamasta kavereitaan? Yäääh.. Mä haluan, että mun yhteydenpitoa ja mun kanssa hengailua odotetaan. Se nyt ei vaan oikein luonnistu tällaisessa tilanteessa. Täytyy sietää se, että olen odottava osapuoli.
Niin ja kyllähän mulla toki elämässäni muutakin on kuin odottamista. Kaikista vaikeinta on silloin, kun ei ole yhtään mitään muuta tekemistä kuin ajatella ja hengailla. Silloin sitä ahdistuu väkisinkin. Odotan innolla töiden alkamista, niin on taas muuta ajattelemisen aihetta. :)
-
Hehe.. On se kai omalta osaltaan jatkuvaa odottamista mut kun siinä elämässä voi sen odottamisen rinnalla tehdä muitakin asioita.. Mä olen jo tota miestä ootellu vaikka mistä et alan jo oppimaan tän odottelun ja elämisen yhdistelyn jalon taidon.. ;) ;D
-
Miksi mun pitää koko ajan odottaa, että toisella on aikaa ottaa yhteyttä? Miksi mun pitää odottaa lomalla, että toinen tulee takaisin tapaamasta kavereitaan? Yäääh..
Niin ja kyllähän mulla toki elämässäni muutakin on kuin odottamista. Kaikista vaikeinta on silloin, kun ei ole yhtään mitään muuta tekemistä kuin ajatella ja hengailla. Silloin sitä ahdistuu väkisinkin.
Olen itseni kanssa sopinut jo viime marraskuussa, että en elä vain odotellen, mutta totuus on se, että elämä kulkee lomasta seuraavaan lomaan. Kaikki kulkee n. viiden viikon jaksoissa. Sitten lomaviikon jälkeen odotus alkaa uudelleen. Olen sen tietyllä tavalla itselleni tässä kuukausien aikana hyväksynytkin, että elämä nyt vain menee niin tämän vuoden ajan. Ja kun odotuksen lomassa muistaa elää sitä omaakin elämää, niin ehkä se on ok. Ohjelmaa pitää välillä rakentaa (varsinkin viikonlopuiksi), jottei ikävä nostaisi niin rajusti päätään.
Lomilla olen toki sen hyväksynyt, että yhden illan saa käydä kavereitaan tapaamassa. Onhan täällä muitakin, jotka kuuluvat hänen elämäänsä! Tunnistan Palleron sanoista siis jotain omaa, sitä odottaa ne muutamat tunnitkin, että tulisipa kulta jo kotiin! Viikon loma on aina niin lyhyt, että sitä yrittää imeä itseensä jokaisen tunnin ja sekuntin :) Teksi vain mieli roikkua toisessa kuin apina-vauva emossaan :D Ja tää on varmaan semmonen juttu, jota ei kaikki ulkopuoliset tajua...
-
eksi vain mieli roikkua toisessa kuin apina-vauva emossaan :D
Tunnistan itseni tuosta lauseesta! :D Tottakai on hyvä asia, että toinen tapaa kavereitaan ja perhettään, mutta siltikin odottelen malttamattomana, että koska saan hänet takaisin...
-
Ensin odotin opiskeluaikoina että tulisi viikoloppu niin että kultani matkustaa junalla opiskelukaupunkiini. Sitten odotin että lopputyökirjotukset alkaisi niin että voisin kultani luona kirjoittaa kaiket päivät samalla kun odotan etä hän tulee töistä kotiin. Sitten ajattelin, kun koulu päättyy voisin asua kultani kanssa mutta hän olikin hakenut nopeantoiminnanjoukkoihin. Nyt on koulutus käynnissä ja odotan että tulisi perjantai niin että voitaisiin tavata 2 vkon jälkeen. Koko syksy menee viikoloppuja odotellessa että voi kullan kanssa olla. Tammikuusta eteenpäin odotetaa että tuleeko lähtö vai ei. Toivottavasti ei, muttä se jää odotettavaksi.
-
--Nyt on koulutus käynnissä ja odotan että tulisi perjantai niin että voitaisiin tavata 2 vkon jälkeen. Koko syksy menee viikoloppuja odotellessa että voi kullan kanssa olla. Tammikuusta eteenpäin odotetaa että tuleeko lähtö vai ei. Toivottavasti ei, muttä se jää odotettavaksi.
;D No yhtä odottelua kyllä!
-
Uusia ajatuksia? Onko reissun kuluessa tapahtunut muutosta - luovuttu päivien laskemisesta tai ruvettu laskemaan tuntejakin? Vaikuttaako tottuminen tunteeseen, että elämä on silkkaa odottelua?
-
Meillä kaikki on vielä suht uutta, vajaa kaksi kuukautta vasta takana. Eka kuukausi oli rankka, esikoinen reagoi voimakkaasti isin poissa oloon, mutta ekan loman jälkeen on ollut selvästi helpompaa, on kait tajunnu et kyllä isi kotiin vielä tulee. Oma ikävä kurkistelee aina sillon tällön, etenkin nyt kun seuraavaan lomaan on enää 10pv. Päiviä en laske kuin vasta sitten kun reilu viikko loman alkuun. Elän täysin tässä hetkessä, en uskalla ajatella tätä vuoden mittaiseksi missioksi vaikka sitähän se on. Mutta vuosi tuntuu niin pelottavan pitkältä ajalta että parempi mennä päivä kerrallaan.
-
Meillä odotellaan edelleen sitä toista virallista reissua... ::) Johan sitä onkin tässä odotettu tasan 1,5 vuotta. ::)
Minen muutenkaa fanita jatkuvaa odottamista, saati sit et odottaa vielä toisen pois lähtöä. Onneks itellä on jo kuitenkin omat asiat odotettavana! Jos vaikka aika kuluis vähän nopeemmin... ;D
-
Elän täysin tässä hetkessä
Tässä on asennetta,näin se pitääkin olla,miksi murehtiin muuta?
-
Tässä on asennetta,näin se pitääkin olla,miksi murehtiin muuta?
Jos toistuvasti tässä hetkessä tuntuu siltä että vain odottaa ja odottaa, niin se pistää kai murehtimaan, halusi tai ei. ;)
-
Enää ei jaksa oikeestaan odottaa samalla tavalla kun vielä syksyllä.. Ei ainakaan sitä kotiutumista niin. Nyt mä odotan vaan kaikkee mitä kesällä tapahtuu, siis oikeestaan oon kääntäny laskemisen siihen ku alkaa kevät ja kesä. ;D
Aika on lentäny ohi ekasta puolikkaasta, ei ihan usko vielä et tässä ollaan jo hyvän matkaa voiton puolella.
Kai se elämä voi olla pelkkää odottamista jos ei muuta puuhaa laske minuutteja.. Myönnetään, viimisimmän lomavälin aikana tuli laskettua tunteja ja keskiviikkona sit jo laskettiin minuutitkin. :D
-
Joo, tätä samaa asiaa olen itekkin jo aikasemminki miettiny. Itestä ainakin tuntuu että viimeset vuodet on ollu pelkkää odottelua ja samaa rataa tuntuu jatkuvan. Ennen tätä reissua mä oon viimeset kolme vuotta odottanu että opiskelut sais loppuun ja pääsis muuttamaan takas saman katon alle J:n kanssa. Sitä odotellaan edelleen, mutta nyt on lisäks tän reissun loppuminen ja lomien odottelu mielessä. Välillä sitä miettii, että oma elämä todellakin on pelkkää hemmetin odottelua. Mutta mitä sitä toisaalta odottaa? Elämähän on tässä ja nyt; ei se ala vasta sitten kun J kotiutuu tai kun saan paperit koulusta. Sitähän elää omaa, hyvää elämää tälläkin hetkellä! Se pitäs pitää aina mielessä, mutta minkäs teet, kyllä se elämä pelkältä odotukselta taas tälläkin hetkellä tuntuu.... Mäkin haluisin elää täysillä joka hetken, mutta ei se niin helppoo näytä olevan. Ehkä tää tästä ajan myötä helpottuu....
Meillä on reissua menny kans se pikkasen alle 2 kk ja hävettää melkein myöntää mut melkein joka hemmetin päivä mulla se J:n kotiutuminen käy mielessä. MItes teillä muilla??? Ajatteletteko te sitä yhtä paljon? Itellä on ajatukset ollu siellä taas enemmän ja enemmän nyt loman aikaan kun on ollu tätä aikaa ajatella....
-
Joo, tätä samaa asiaa olen itekkin jo aikasemminki miettiny. Itestä ainakin tuntuu että viimeset vuodet on ollu pelkkää odottelua ja samaa rataa tuntuu jatkuvan. Ennen tätä reissua mä oon viimeset kolme vuotta odottanu että opiskelut sais loppuun ja pääsis muuttamaan takas saman katon alle J:n kanssa. Sitä odotellaan edelleen, mutta nyt on lisäks tän reissun loppuminen ja lomien odottelu mielessä. Välillä sitä miettii, että oma elämä todellakin on pelkkää hemmetin odottelua. Mutta mitä sitä toisaalta odottaa? Elämähän on tässä ja nyt; ei se ala vasta sitten kun J kotiutuu tai kun saan paperit koulusta. Sitähän elää omaa, hyvää elämää tälläkin hetkellä! Se pitäs pitää aina mielessä, mutta minkäs teet, kyllä se elämä pelkältä odotukselta taas tälläkin hetkellä tuntuu.... Mäkin haluisin elää täysillä joka hetken, mutta ei se niin helppoo näytä olevan. Ehkä tää tästä ajan myötä helpottuu....
Meillä on reissua menny kans se pikkasen alle 2 kk ja hävettää melkein myöntää mut melkein joka hemmetin päivä mulla se J:n kotiutuminen käy mielessä. MItes teillä muilla??? Ajatteletteko te sitä yhtä paljon? Itellä on ajatukset ollu siellä taas enemmän ja enemmän nyt loman aikaan kun on ollu tätä aikaa ajatella....
Kyllä se kotiutuminen käy jonkin verran mielessä. Mutta reissuakaan ei ole kyllä jäljellä kun hieman päälle 4 kuukautta. Jotenkin aikakin tuntuu menevän tosi nopeasti kunhan pääs niistä alkuvaikeuksista yli. Kotiutumista enemmän mä kyllä odotan jo kevättä ja kesää ja meidän häitä :love2:
Enkä mä koe enää että mun elämä olis jatkuvaa odottamista. Ikävästä ja kaikesta muusta huolimatta tää vuosi on antanut paljon kaikkea positiivistakin. Ja hyvää kannattaa kuitenkin aina odottaa ;)
-
Minä kun olen muutaman vuoden jo tätä foorumia kahlannut ja yhden leskenkin tehnyt, niin kerronpa teille uusille leskille salaisuuden jonka olen jo aiemminkin vanhoille kertonut...
Ensimmäiset kuusi kuukautta matelevat, mutta jälkimmäiset menevät kuin siivillä!
Sanokaa minun sanoneen: 11 kuukauden kohdalla ihmettelette täällä ääneen, että "miten se vuosi näin pian meni"?
-
Minä kun olen muutaman vuoden jo tätä foorumia kahlannut ja yhden leskenkin tehnyt, niin kerronpa teille uusille leskille salaisuuden jonka olen jo aiemminkin vanhoille kertonut...
Ensimmäiset kuusi kuukautta matelevat, mutta jälkimmäiset menevät kuin siivillä!
Sanokaa minun sanoneen: 11 kuukauden kohdalla ihmettelette täällä ääneen, että "miten se vuosi näin pian meni"?
Niin ja mä voin sanoa, että ainakaan meidän kohdalla ei mennyt näin vaan just toisin päin ;) Ja ei millään pahalla, mutta mun mielestä Jartsa voi tommosta sanoa vasta sitten kun on itse leskivuotensa viettänyt...kuitenkin sen elämän kokee siellä alhaalla niin eri tavalla. Ja muutenkin ihmiset kokee näitä asioita jokainen tavallaan ja tyylillään niin tommosta yleistystä on ihan hölmöä mennä tekemään.
-
Jaa. Mistäpä minä mtn tiedän, mutta kyllä se leskivuodesta käy vuosi alhaallakin. Ainakin uskollisella miehellä.
-
Jaa. Mistäpä minä mtn tiedän, mutta kyllä se leskivuodesta käy vuosi alhaallakin. Ainakin uskollisella miehellä.
No tästä mä olen kyllä ihan eri mieltä. En toki tarkoita, että miehellä alhaalla olisi vain ihanaa ja erilaista ja etteikö ikävä sielläkin päässä vaivaisi, mutta kyllä mä väitän, että on eri asia jäädä lasten kanssa kotia tänne pyörittään hoitaa kaikki sairastelut ja muutoinkin kodin pyöritys. Ja ainakin alkuosa menee varmasti alhaalla huomattavasti nopeammin kuin on kaikkea uutta ja jännittävää, kun taas täällä ehkä iskee shokki vastaan, että kuinka ison osan vie arjesta pois kun toinen ei ole vastuuta jakamassa.
Joten kyllä mä väitän, että et sä leskivuodesta oikeestaan mitään tiedä ennen kuin olet sen itse kokenut.
-
En puhunut omasta kokemuksesta sinänsä, vaan viittasin tällä foorumilla saamaani mielikuvaan perustuen leskien mielipiteiden kehittymiseen vuoden aikana. Kun olen niitä tässä pikkuhiljaa seuraillut vuosien aikana.
Mutta jos olet tuota mieltä, niin älkäämme missään nimessä valako toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Aletaanko nyt sitten oikein kaksissa tuumin pauhaamaan, että "jos luulette olevanne jo nyt epätoivoisia, niin odottakaapas vaan!! LOPPUVUOSI ON VIELÄ PAHEMPI!!! "
Ala keskenäs...
-
Aletaanko nyt sitten oikein kaksissa tuumin pauhaamaan, että "jos luulette olevanne jo nyt epätoivoisia, niin odottakaapas vaan!! LOPPUVUOSI ON VIELÄ PAHEMPI!!! "
Ala keskenäs...
Pessimsiti ei pety ;) Ja kun ei vala turhaa toivoa niin sitten voi positiivisesti yllättyä. ;D
Enkä mä alkanut millekkään, kun vaan totesin, että kokeiles ensin oma leskivuotes ennen kuin yleistät mitään. ;D
-
Suuri yleisö aikanaan päättää, oliko profetiani oikea.
En ole teologi, miksi saarnaisin?
I rest my case. ;)
-
Meillähän isäntä oli vain tuon puolikkaan vuoden ja kyllä se mielestäni meni tosi nopsaan. Riippuu tietysti siitä, mitä kotiväellä on tekemistä. Meneekö kaikki aika vain siihen miehen odotteluun ja koska on lomat ja koska soittaa ja koska sitä ja tätä. Mutta jos kotona on kodillinen asioita pyöritettävänä ja lapset ja muut, niin ainakin miulla se aika hurahti tosi nopeaan. Ois voinut olla vaikka pidempään, jos olisi halunnut. Kyllä sitä kotona ehtii olemaan, vaikka meillähän ei näin kyllä ole. :)
-
Musta ainakin tuntu, että ensimmäiset 8kk meni suht hyvin ja jälkeenpäin ajatellen nopeasti, sitten pysähtyi kuin seinään. Mitä lähemmäs kotiutuminen tuli, sen hitaammin aika minun mielestäni kulki. Mutta mielipiteitä tästäkin on täällä foorumilla suuntaan ja toiseen.
Kun se vuosi on takana, niin jotenkin kummasti aika kultaa muistot ;) Että selvittiinhän siitä sittenkin ihan hyvin!
-
Mulla alku meni hyvin, keskivaihe huonosti ja loppu taas hyvin. Siitä olen Mayan kanssa samaa mieltä että leskiajasta ei oikein pysty tietämään ellei ole itse kokenut sitä. Ja kyllä multa lähtee kaikista rt- juttujen kanssa tekemisissä olevista henkilöistä ensimmäiset hatunnostot niille sisseille jotka jää kotiin hoitamaan lapset, heidän ja omat sairastelut, mahdolliset eläimet, talon rakennukset jne. Jos mies tekisi tämän, hänestä tehdään kahden aukeaman lehtijuttu suureen aikakausilehteen. Kun nainen tekee tämän, se on "vaan normaalia" ??? ::). Että hatunnosto täältä teille, arvon sisaret :)!
-
Jos mies tekisi tämän, hänestä tehdään kahden aukeaman lehtijuttu suureen aikakausilehteen. Kun nainen tekee tämän, se on "vaan normaalia" ??? ::).
Amen! :rotf:
-
Kyllä on Mayan kanssa samoilla linjoilla, vähättelemättä miesten olemista ja ikävää alhaalla, minun mieheni on se itse myöntänyt ettei itse samaan pystyisi ;)
Vaikka enhän minäkään aina niin loistavasti yksin pärjää ;D
-
minun mieheni on se itse myöntänyt ettei itse samaan pystyisi ;)
Musta tuntuu et mäkin oon ton lauseen kuullu omaltani.. ;D
-
Minun mies ei ole kyllä tuota myöntänyt, mutta tiedän ettei hän pystyisi. ;) Kun taasen minä (miehenäni) en pystyisi olemaan lapsista ja minusta ;) erossa noin pitkää aikaa.
-
Siitä olen Mayan kanssa samaa mieltä että leskiajasta ei oikein pysty tietämään ellei ole itse kokenut sitä. Ja kyllä multa lähtee kaikista rt- juttujen kanssa tekemisissä olevista henkilöistä ensimmäiset hatunnostot niille sisseille jotka jää kotiin hoitamaan lapset, heidän ja omat sairastelut, mahdolliset eläimet, talon rakennukset jne. Jos mies tekisi tämän, hänestä tehdään kahden aukeaman lehtijuttu suureen aikakausilehteen. Kun nainen tekee tämän, se on "vaan normaalia" ??? ::). Että hatunnosto täältä teille, arvon sisaret :)!
Mä olen aivan samaa mieltä :)
-
Tänään tasan 2 kuukautta takana, ihanat 10 kuukautta vielä edessä. Jeee....
Jep jep, elämä todellakin on yhtä odottamista..... "Huokaus"...... :-\
-
Tänään tasan 2 kuukautta takana, ihanat 10 kuukautta vielä edessä. Jeee....
Jep jep, elämä todellakin on yhtä odottamista..... "Huokaus"...... :-\
Niinpä, tuttu tunne!! :-\
-
Tänään tasan 2 kuukautta takana, ihanat 10 kuukautta vielä edessä. Jeee....
Jep jep, elämä todellakin on yhtä odottamista..... "Huokaus"...... :-\
Niinpä, tuttu tunne!! :-\
:grouphug: Pian tulee valoa enemmän ja muutenkin kevään myötä sitä aikakin alkaa juoksemaan nopeammin.... :)
-
Elämä on todellakin yhtä odottamista. Meillä odotetaan ja odotetaan, että toinen lähtis, että sais alkaa odottaa. Sen pitäis olla jotensakin niin, että kun ilmoittaudut halukkaaks, saat kuukauden sopeutumisajan perheelle ja sitten jo mennään. Tai sitten sitä kutsua ei tulekaan ollenkaan ukkelille.. ???
-
Elämä on todellakin yhtä odottamista. Meillä odotetaan ja odotetaan, että toinen lähtis, että sais alkaa odottaa. Sen pitäis olla jotensakin niin, että kun ilmoittaudut halukkaaks, saat kuukauden sopeutumisajan perheelle ja sitten jo mennään. Tai sitten sitä kutsua ei tulekaan ollenkaan ukkelille.. ???
Jos miehelläs on vasta toimintavalmiussitoumus (tai mikä lie sen nimi nykyään ???)päällä niin eihän se kutsu oikealle keikalle silti välttämättä tuu :)
Oma rakas on kyllä kanss valmiudessa mutta eipä mulla silti mitään toiveita/pelkoja siitä että hän tällä kertaa pääsis/joutuis lähtemään...
-
Elämä on todellakin yhtä odottamista. Meillä odotetaan ja odotetaan, että toinen lähtis, että sais alkaa odottaa. Sen pitäis olla jotensakin niin, että kun ilmoittaudut halukkaaks, saat kuukauden sopeutumisajan perheelle ja sitten jo mennään. Tai sitten sitä kutsua ei tulekaan ollenkaan ukkelille.. ???
Me odotimme 6 vuotta!! (Työnantaja (PV)ei päästänyt >:( )
-
Tuntuuko elämä yhdelle odottamiselle?
-
Tuntuuko elämä yhdelle odottamiselle?
Tällä hetkellä tuntuu juurikin siltä ::)
Odotan
*viimeisen työharjottelun loppumista (tänään!! ;D)
*arviointikeskustelua (maanantaina ::))
*takaisin omalle työpaikalle pääsyä (maanantaina :))
*valmistumista (1.6. :D)
*lomaa (tasan kaks viikkoa!! :-*)
*miehen lähtö lähestyy kovaa vauhtia kans, mutta sitä nyt ei odota, sanan varsinaisessa merkityksessä...tai odottaa silleen tietäen, että kohta se lähtee :o :(
-
ekaa kertaa pariin vuoteen ei tunnu ;D
tai on pitkästä aikaa hyvää odotusta,
muutot, uusi työpaikka ja tällaista.
olinkin kyllä korvia myöten täynnä sitä
"kunpa aika menis nopeaa ja tää olis ohi"-odotusta,
jota rt-aika oli!
-
Tuntuuko elämä yhdelle odottamiselle?
Kyllä vain :-\
Kun tulis nyt edes jotain tietoa suuntaan tai toiseen....