Yleiset > RT-jutut

Ystävien/sukulaisten suhtautuminen

<< < (41/42) > >>

Johanna:
Me mentiin appiukon ja hänen vaimonsa kanssa silloin Säkylään omaisten päivään ja tykkäsivät kyllä, kun sai lisää tietoa.

Ulpu:
Voi olla, että sitä välillä unohtaakin sen anopin, varsinkin, jos anoppi ei itse kysele/puhu missiosta mitään  Mun anoppi on vaan aika rasittava, kun sehän ei puhu kuin itsestään ja J:n reissujen aikaankaan ei juuri kysele J:n kuulumisia. Eikä J niitä pahemmin hälle ilmoittele. Tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta, vaikka eihän se niinkään ole. Mun äiti on ollut aina kiinnostunut siitä miten J:lla menee alhaalla ja huolissaan enemmän kuin J:n oma äiti. Mutta anoppi nyt on sellainen, mä sitä aikani harmittelin, mut ei sille mitään voi.

Kyl mä aattelin kysyä anoppia mukaan, vaikka se ei varmaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Mutta kyllä siitä varmasti silti hyötyä on.

zatu:
Hei uudet jäsenet! Kuinka lähipiirinne on suhtautunut rt-reissuun? Onko herunut myötätuntoa ja kannustusta myös kotiin jäävälle/jääville?

Evi:
Kohta startttaa puoliväli täsätä reissusta ja valitettavasti olen huomannut sellaisen asian että ne ihmiset joita pidin ystävinäni ovat tavallaan unohtaneet minut tyystin. Ei olekkaan aikaa kuunnella minua paitsi silloin kun ovat itse jotain vailla... Olen todella pettynyt omiin ns. ystäviini. On sentään poikkeuksiakin esim yksi ystävistäni pitää huolen siitä että me näemme kerran viikossa. Mutta tässäpähän opin ketkä ovat todellesia ystäviä ketkä eivät.

zatu:
^Onpa harmillista. :-\ Muistaakseni muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu