Yleiset > RT-jutut

Jännittää vaikka koettu ennenkin

<< < (7/8) > >>

Evi:
Onko kellään sattunut niin että on joku sukulainen kuollut täällä sillä aikaa kun toinen on ollut pois tällä kertaa ihan minun suvustani ja olin viime viikonloppuna hautajaisissa mutta nyt näytää siltä että on tulossa toiset hautajaiset perään melkein... Ja että tämä on nyt se hetki kun todella kaipaa sitä toista vierelleen vaikka eihän se toinen niinkään mitään tehdä voi muuta kuin olla läsnä ja lähellä ja juuri sitä nyt kaipaan...

Ulpu:
Osanotto sinulle. Ja jaksamista, menetykset on aina vaikeita, saatika, että ei ole sitä toista siinä tukemassa. Ja jos niitä vielä tulee kaksin kappalein. Ihan se läsnäolokin (ja kainalo) on tosi tärkeää vaikeissa tilanteissa, vaikkei varsinaisesti muuta tekisikään.

Minulta kuoli isä miehen ollessa kolme vuotta sitten Afganistanissa. Miehen lähtiessä oli jo tiedossa, että isä ei elä pitkään (oli saattohoidossa), mutta olihan se silti aika raskasta, kun isä sitten kuoli ja olin yksin. Mies toki ajatuksissa mukana, mutta fyysisesti kaukana. Ja mulla oli tilanne muutenkin sellainen, että hoidin kaikki kuolemanjälkeiset asiat yksin, joten kyllä siinä olisi olkapäätä tarvittu. Mies pääsi hautajaisiin, koska oli tulossa lomille niin, että lykättiin hautajaisia ja odotettiin. Se oli tosi tärkeää mulle, ettei tarvinnut saattaa isää ilman miestä.

Vaikeita juttuja, mutta siitä(kin) selvittiin. Iso ja tärkeä tuki silloin (kuin muutenkin) oli naiset täällä. ♡

IceQueen:

--- Lainaus käyttäjältä: Evi - 04/01/2017, 17:42:52 ---Onko kellään sattunut niin että on joku sukulainen kuollut täällä sillä aikaa kun toinen on ollut pois tällä kertaa ihan minun suvustani ja olin viime viikonloppuna hautajaisissa mutta nyt näytää siltä että on tulossa toiset hautajaiset perään melkein... Ja että tämä on nyt se hetki kun todella kaipaa sitä toista vierelleen vaikka eihän se toinen niinkään mitään tehdä voi muuta kuin olla läsnä ja lähellä ja juuri sitä nyt kaipaan...

--- Lainaus päättyy ---
Osanotot suruusi!

Mun kuoli isoisä miehen ollessa Kosovossa. Pahinta oli se, kun toista ei saanut edes langanpäähän sillon kun olisi tarvinnut... Meni varmaan toista päivää ennen kuin soitti takaisin, siihen mennessä olin viestillä kyllä jo laittanut et mitä oli tapahtunut... Hautajaisiin sentään pääsi.

Kyllä se ikävää oli, kun toinen ei ollut tukena täällä ja kun oli kaukana, ei hän osannut yhtään suhtautua mun suruuni... Ensin ei meinannut anoa edes lomaa hautajaisiksi, kun oli sitä mieltä et mitä häntä siellä tarvitaan... :-\ Mut se nyt on hänen luonteenvikansa, ettei ole koskaan osannut suhtautua siihen et joku häntä tarvitsee ja hänen tukeaan tarvitsee.

Evi:
Mitenkäs teilllä on lomat yleensä sujunu? Meillä meni tosi mukavasti se 6 päivää vaikka tosi lyhyt aikahan se oli. Lapset sai aikaa isänsä kanssa ja minä sit iltaisin kun lapset meni nukkumaan. Joitakin kotihommiakin ehti jopa hoitaan siinä ajassa ja viimeisenä lomapäivänä käytiin kaupungissa (Porissa) syömässä ja vähän ostoksilla. Ihan kuin rakastuis enemmän vaan tohon mieheen jonka kanssa pian 13 vuotta oltu yhdessä  ;D

Evi:
Nyt on menny parikkukautta vähän usvassa. Miehen viimelomalla mun isä kuoli isä oli siis vasta 63 vee. Heti ekana päivänä kun mies tuli lomalle ja se loma meni sit siinä että järjestettiin mun äidin ja miehen kans hautajaiset kauheella kiiruulla.
Mies ei saanu yhtään lisää lomaa vaik koki että olis halunnu olla vielä hetken hautajaisten jälkeen mun tukena mut ei onnistunu... Monta viikkoo skypes kyseli vielä perään että pärjäätkö nyt varmaan ja miten sä jaksat. Tuunko kotiin täältä... Kielsin tulemasta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu