Yleiset > RT-jutut

Jännittää vaikka koettu ennenkin

<< < (4/8) > >>

Ulpu:
Hyvä juttu Evi, kyllä se siitä lähtee sujumaan!  :)

zatu:
Evi: kiva, että on rauhallisemmat fiilikset jo. :)

Evi:
No niin mies sitten lähti tiistaina ja onhan tää taas aika erilaista. Haluaisin kysyä teidän mielipiteitä ja neuvoja muutamaan juttuun.
Ensimmäinen asia että miten teillä kaverit on suhtautunu? Mulla on tää viikko ollu aika yksinäistä kun tasan yks kaveri on tullut kunnolla käymään tuntuu siltä kun muut ei haluais tulla tänne. Kiva siinä sitten on olla kun haluais juttu seuraa ja muutenkin puhua "aikuisessa" seurassa ja kaikilla on helvekon moinen kiire 24/7. Ärsyttää.

Toinen ja ehkä vakavampi asia on se että miten teillä on lapset reagoinu lähtöön?
Meillä vanhempi (tyttö) 11 vee sulkeutu täysin ei halua puhua koko asiasta. Jos millään tavalla yritän puhua siitä niin sanoo että ei halua puhua.
Poika 8 vee taas kyselee kuolemasta ja jos isi ei tuukkaa takasin... Olen yrittäny selittää ettei siellä nyt ole sotaa ja siellä ollaan nyt vaan varmistamassa ettei tulekkaan....
Onko teillä hyviä neuvoja miten saa lapset puhumaan tuntemuksistaan???
Meillä tytön reagtio kun tultiin lentokentältä isiä saattamasta. Päästiin ovesta sisälle niin likka sano että mua oksettaa ei kuitenkaan oksentanut (veikkaan henkistä pahaa oloa) ja seuraavana aamuna sano ettei saa henkeä. Kiitos kaikille jo etukäteen kaikista vastauksista.

zatu:
Tsemppiä Evi!
En nyt osaa sen kummemmin tässä kohtaa kommentoida, mutta lähipiirin suhtautumisesta on kirjoitettu aiemmin tässä aiheessa (vähän vanhoja juttuja, mutta tuskin asia vanhenee).

IceQueen:

--- Lainaus käyttäjältä: Evi - 06/11/2016, 12:46:38 ---No niin mies sitten lähti tiistaina ja onhan tää taas aika erilaista. Haluaisin kysyä teidän mielipiteitä ja neuvoja muutamaan juttuun.
Ensimmäinen asia että miten teillä kaverit on suhtautunu? Mulla on tää viikko ollu aika yksinäistä kun tasan yks kaveri on tullut kunnolla käymään tuntuu siltä kun muut ei haluais tulla tänne. Kiva siinä sitten on olla kun haluais juttu seuraa ja muutenkin puhua "aikuisessa" seurassa ja kaikilla on helvekon moinen kiire 24/7. Ärsyttää.

Toinen ja ehkä vakavampi asia on se että miten teillä on lapset reagoinu lähtöön?
Meillä vanhempi (tyttö) 11 vee sulkeutu täysin ei halua puhua koko asiasta. Jos millään tavalla yritän puhua siitä niin sanoo että ei halua puhua.
Poika 8 vee taas kyselee kuolemasta ja jos isi ei tuukkaa takasin... Olen yrittäny selittää ettei siellä nyt ole sotaa ja siellä ollaan nyt vaan varmistamassa ettei tulekkaan....
Onko teillä hyviä neuvoja miten saa lapset puhumaan tuntemuksistaan???
Meillä tytön reagtio kun tultiin lentokentältä isiä saattamasta. Päästiin ovesta sisälle niin likka sano että mua oksettaa ei kuitenkaan oksentanut (veikkaan henkistä pahaa oloa) ja seuraavana aamuna sano ettei saa henkeä. Kiitos kaikille jo etukäteen kaikista vastauksista.

--- Lainaus päättyy ---
Mulla myös kaverit vältteli... Ei ole kenekään kaverin kanssa välit palautuneet reissujen jäljiltä, mut onneks löytyi sit uusia ystäviä. En tiedä johtuiko siitä, et he ei tiedä mitä rauhanturvaaminen on, ja pelkäävät ettei sitä osaa kaveri enää muusta puhua, vai mistä johtui.

Ja likan reaktiot kuulostaa paniikkioireilta, mitkä sinänsä on ihan normaaleita, vaikkakin hyvin ikäviä. Toivotaan että sais mielipahaansa ulos, eikä patoais sisälleen, sillä noi oireet voi pahentua siitä entisestään. Voi olla lapsen vaikea jäsentää ajatuksiaan sanoiksi (ja voi ajatella ettei saa sanoa ikäviä asioita, tai haluaa säästää sua), mut toivottavasti jonkun kommunikointimuodon keksisitte, sillä eihän sen tarvi puhetta olla, millä saisit tytön mielipahaa purettua. Jos hän tykkää piirtää/maalata/askarrella, niin yrittäkää kannustaa ilmaisemaan itseään vaikka niin. Kannattaa kysyä apuja vaikka koulukuraattorilta, heillä on hyviä keinoja lapsen tunteiden ilmaisuun.

Vaikea tilanne tuo on lapsille kuintekin, kun iskä on yhtäkkiä pois kuvioista, vaikkakin vaan väliaikaisesti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu