Yleiset > RT-jutut

Jännittää vaikka koettu ennenkin

(1/8) > >>

Evi:
Onko ketään kuka haluaisi jakaa tuntemuksia. Oma mieheni on lähdössä marraskuun alussa Libanoniin. Viimeksi oli reissussa 10 vuotta sitten mutta taas tää tuntuu ihan uudelta asialta vaikka koettu ennenkin.
Ei niinkään tilanne siellä jännitä vaan se, että kaikki kotihommat jää mulle.
Meillä on 2 lasta 8 ja 11 vee. Stressi lähdöstä aivan käsittämätön...
Toivon todella että löytäisin jonkun joka haluaisi jutella omat kaverit eivät ole samassa tilanteessa joten eivät aivan täysin ymmärrä tätä mun oloani...
Toivon pikaista vastausta. Kiitos.

Lilian:
Kyllä täältä vertaistukea löytyy. Oma mieheni oli vastikään Libanonissa, kotiutui toukokuussa. Meillä 10v ja 12v lapset eli aika sama tilanne oli meilläkin.

IceQueen:

--- Lainaus käyttäjältä: Evi - 20/09/2016, 07:18:50 ---Onko ketään kuka haluaisi jakaa tuntemuksia. Oma mieheni on lähdössä marraskuun alussa Libanoniin. Viimeksi oli reissussa 10 vuotta sitten mutta taas tää tuntuu ihan uudelta asialta vaikka koettu ennenkin.
Ei niinkään tilanne siellä jännitä vaan se, että kaikki kotihommat jää mulle.
Meillä on 2 lasta 8 ja 11 vee. Stressi lähdöstä aivan käsittämätön...
Toivon todella että löytäisin jonkun joka haluaisi jutella omat kaverit eivät ole samassa tilanteessa joten eivät aivan täysin ymmärrä tätä mun oloani...
Toivon pikaista vastausta. Kiitos.

--- Lainaus päättyy ---
Oikeaan paikkaan tulit! Tsemppiä reissun odotukseen! Tänne vaan rohkeasti purkamaan tuntoja, kun tarvii varoventtiiliä availla! Täältä löytyy monta "lapsellista", joiden puoliso on RT-hommissa ollut, että vertaistukea löytyy kyllä!

Alku on varmasti raskaampaa ennen kuin tottuu yksin arkiasiat hoitaamaan. Lapset on onneksi jo niin isoja, että heistä saat apua, joten rohkeasti vaan hyödyntämään heitä ja yhdessä tekemään asioita.

Evi:
Hassuahan tässä on se että hoidan kotihommat muutenkin pääosin itse, mutta jotenkin tieto siitä että nyt ne tosiaan on mulla sitten kaikki niin saa mut jotenkin kauheen stressaantuneeks.
Viime reisusta on kuitenkin jo aikaa se 10 vuotta ja silloin oli tilannekin aika eri. Sairastin silloin vaikeahoitoista Epilepsiaa ja oli juuri ollut epilepsia kirurgisessa leikkauksessa ja muistikuvat tuosta ajasta aika hataria.
Silloin oli tuttuja samassa tilanteessa ja sain heiltä tukea, mutta nyt tilanne hieman eri.
Nyt lapsia on kaksi. Tosin siten jo isoja että asioista pystyy hieman keskustelemaan, mutta ystäviä ei nyt liiemmälti ole.
Tänäänkin mies Säkylässä koulutuksessa ja minä vapaapäivällä kotona.
Se ottaa päähän että tunnen itsensä välillä tosi yksinäiseksi.

Pariin kertaan oon jo kuullu varmaan tutun lausahduksen muillekin: "jaa susta tulee sotaleski" heh heh.

Ulpu:
Tsemppiä kovasti Evi! Pura vaan tuntojasi, täällä tiedetään miltä susta tuntuu. Nyt ei taida olla ketään aktiivista, jonka mies olisi just nyt reissussa, mutta kyllä nää jutut muistissa on. Ja toisilla reissusta lyhyempi aika (niinkuin Lilian jo totesi), toisilla pidempi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu