Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: zatu - 20/05/2004, 13:32:44
-
Tätäkin aihetta on sivuttu varmasti, mutt otetaanpa erikseen esille. Eli miten kaverit, perheenjäsenet ja sukulaiset on suhtautunut miehen reissuun? Vai onko rt-hommat otettu ihan normaalina asiana... ;)
-
Itse voisin aloittaa... Sekä anoppi että oma äitini ainakin pelästyivät tästä äkkilähdöstä. :o Anoppi muisti ensimmäiseksi uutiset Kosovon levottomuuksista, äitini taas huolestui minun pärjäämisestäni...
Kaverit on ollut sopivissa määrin kiinnostuneita, eikä onneksi ole tullut vastaan sitä "voi kamalaa miten sä oikein kestät, eikö siellä oo vaarallista" -asennetta. Vaikka mies on Kosovossa, se ei tee minusta surkeaa raukkaa, jolta mies on livistänyt käsistä. ;D Ekalla reissulla monilla (myös minulla itselläni ;) ;D ;D) oli välillä vaikeuksia ymmärtää, etten ollut mikään hallitsemattoman tilanteen "uhri". :P
-
Tästä aiheesta löytys juttua vaikka kuinka, mutta laitetaampa lyhyesti..
Kaverit kaikkos lähdön jälkeen (vaikka eipä ole kummosia kavereita ko jättävät yksin). Joulun jälkeen yhtäkkiä taas palasin mieliin.. Miehen kaverit piti minusta "huolen" alkutaipaleessa, joka oli kyllä mukavaa, huomas, että ne on siis ihan ok tyyppejä ;D
Sukulaiset otti asian juuri tyylillä "voi kamalaa miten sie oikein kestät, eikö siellä oo vaarallista" ja kuukautta myöhemmin "jos suhde kestää tämän, niin se kestää kaikki" No joo, tokihan mie ja suhde kestetään eikä siellä ole vaarallista... vastasin tuhatsatamiljoonaakertaa!!! >:(
Ja se mikä mua kaikkein eniten ärsytti kaikissa tutuissa, sukulaisissa, kavereissa oli, että alussa joka hetki kyseltiin, että "miltäs tuntuu ko mies lähti?" No eikö se nyt ole ihan itsestään selvää miltä se tuntuu!!!!! >:( prkl... :-/
Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanu kaunistella ja kerroin kyllä oikeesti miltä tuntu.. ei ollu kaunista kuunneltavaa... :)
-
Meillä oli aika neutraali suhtautuminen sukulaisilla.. Lähinnä on ehkä pidetty enempi yhteyttä ku normaalisti. Ja erityisesti isä oli suurena apuna meidän muutossa. Äiti ollut puolestaan enempi taustatukena. Siskolikan mielestä asia oli "jaa" ja velipoika oli että "vähänkö hienoo". Pikkulikat on Jaria ikävöiny, mut ei sen kummempaa miltään suunnalta.
Ystäviltä taas on ollu sitä ihmettelyä, että kuinka jaksan semmoista. Mikäs siinä on jaksaessa.. Varsinki kun sai tuon vertaistukiasian kuntoon. ;D
-
Ja se mikä mua kaikkein eniten ärsytti kaikissa tutuissa, sukulaisissa, kavereissa oli, että alussa joka hetki kyseltiin, että "miltäs tuntuu ko mies lähti?" No eikö se nyt ole ihan itsestään selvää miltä se tuntuu!!!!! >:( prkl... :-/
Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanu kaunistella ja kerroin kyllä oikeesti miltä tuntu.. ei ollu kaunista kuunneltavaa... :)
Ihan totta muuten! Multakin tossa on kyselty, että "miltä tuntuu, ja joko on ikävä?". >:( JOKO ON IKÄVÄ. Itkemäänkö sitten pitäis ruveta vai mitä? ??? Ja ekalla reissulla tuli vastaan just tätä "kyllä suhde kestää jos olette tarkoitettu toisillenne" -juttua, tarkoitus ehkä hyvä, mutta ärsytti v-sti.>:(
Eri asia tietysti on, kun läheiset ihmiset oikeasti kysyy (ja tarkoittaa sitä kanssa! :)) että miten pärjään. Äidin kanssa ollaan soiteltu normaalia enemmän, mutt ilman mitään vouhotusta tästä reissusta.
-
Eri asia tietysti on, kun läheiset ihmiset oikeasti kysyy (ja tarkoittaa sitä kanssa! :)) että miten pärjään. Äidin kanssa ollaan soiteltu normaalia enemmän, mutt ilman mitään vouhotusta tästä reissusta.
Niin.. Ihan totta on, että asiat voidaan ilmaista niin tuhannella eri tavalla. On ihmisiä, jotka ihan oikeasti ovat huolissaan jaksamisesta ja sitten on niitä jotka keskenään lyövät vetoa eroamispvm:stä. :-/
Onneksi nuo oikeat ystävät tämmöisen vuoden aikana nopeasti löytyvät sieltä näennäisten ystävien seasta. Ja on noita uusiakin ystäviä ihan kiitettävästi saanut tämän vertaistuen piiristä. ;D
-
Mun sukulaiset ja ystävät oli kyllä aika inhottavia koko rt-vuoden. :-/ Eipä juur tukea herunut...
Kun joskus sanoin vanhemmilleni, että minun on paha olla täällä yksin, niin totesivat vaan että itse oot paikkas valinnut. ???
Kaverit käänsivät kaikki selkänsä, enkä heistä ole sen koommin kuullut. :(
Aika ikävä oli tuo rt-vuosi kaiken kaikkiaan... jos joku ois täällä päässä ees hieman tukenut, ois varmasti ollut helpompaa.
-
No se surkuttelu on ainaki tullu tutuks! Ärh!! Äiten työkaverit varsinki jaksaa muistuttaa että miten se on surkeeta elämä kun mies läks maailmalle. Miusta taas kun se ei oo yhtään surkeeta. Äiti taas jaksaa huolehtia että mitä kuuluu, siis hyvässä mielessä. Se on ihana. Tän reilun kuukauden aikana meist on äiten kaa tullu kaverit. Isä on sitte taas oma lukunsa. Se lällättää kaikille tutuilleen että meilläpä onkin nyt perheessä kolme sotilasta! siis kun miun mies on maailmalla, pikkuveli on rajassa töissä ja toinen veli on armeijassa. Heh.
Omat ystävät on suhtautunu asiaan aika mukavasti, tyyliin, että Jee!! nyt on meillä bilepaikka. Ei se sitä juhlimista oo kuitenkaan ollu, ihan vaan tavallista jutustelua ja kahvittelua.
-
Juu, parhaat versiot on sitä, että niin voi tyttörukkaa, isäs oli pois jo kun olit pieni, aina ne miehet lähtee luotas:-)
Ja et on hyvä, että riittää tekemistä, ettei "tarvii kotona yksikseen ikävöidä"!!!!Haloo!
No hitto, ei kai sitä varmaan ymmärrä kun toinen leski miltä tuntuu täällä olla;-), muut vaan yrittää ymmärtää.
Päällisin puolin se on sitä surkuttelua ja voivottelua kun on nyt tänne yksin jäänyt ja voivoi kun on kurjaa ja aijai kun kun nääs nääs.....
Kyllä välillä tekis mieli sanoa aika pahasti!
Ah, deja vu -ilmiö iski juuri!!! ;D ;D ;D ;D
Mulla oli tuon lisäksi havaittavissa juuri tuota vedonlyöntiä eropäivästä joillakin tutuilla. Eivät sitä naamatusten tehneet, mutta selän takana kylläkin. >:(
Viime kesänä siskon rippijuhlissa hänen puolensa tädit ja sedät (siis kyseessä siskopuoli virallisesti) katsoivat minua kuin halpaa makkaraa ja tuntuivat ajattelevan. että "on tyttö tullut äitiinsä kun ei miehestä kiinni osaa pitää... Kuitenkin juoksee kylillä kun mies on kunniakasta työtä tekemässä..." AAARRRRGGGH! >:(
Mutta taas myöhemmin kesällä olleissa häissä ventovieras ihminen tuli sanomaan, että "oot sinä tyttö sisukas, kun nämä nykyajan nuoret ei tunnu kestävän edes pientä eroa, kun heti on suhde kriisissä ja täällä sinä tänään nättinä hymyilet selkä suorana ja saat olla miehestä ja itsestä ylpeä!" :)
Muutenkin havaittavissa oli jopa pientä kunnioitusta siitä, että tulin ko. häihin yksin ja kerroin avoimesti, että toinen osapuoli on Kosovossa. Ei sillä, että yksin olisi kotona pitänyt itkeskellä, vaan että tuli ja näytti, että hittolainen, maailmassa on muutakin kuin yksi Kosovon keikka! :D
-
Nyt kun noin kuukausi on kulunut miehen reissuun lähdöstä, on mun lähipiirissä alkanut tilanne normalisoitua tän asian suhteen. Tarkoitan, ettei rt-asia ole koko ajan pinnalla, eikä niin kamalasti kysellä, että millaista siellä nyt on (en pysty oikein sanomaan kun en ole itse ollut), ja mitä minä nyt sitten ajattelen jne.
Olin vanhempien luona käymässä ja tajusin, että taas on "normaalit" puheenaiheet käytössä. ;) Ja mun miehestäkin puhutaan taas muutenkin kuin rauhanturvaajana. Kaverit nyt ei ole vouhottanut alun perinkään. :)
Onko muut huomannut tällaista?
-
Nyt kun noin kuukausi on kulunut miehen reissuun lähdöstä, on mun lähipiirissä alkanut tilanne normalisoitua tän asian suhteen. Tarkoitan, ettei rt-asia ole koko ajan pinnalla, eikä niin kamalasti kysellä, että millaista siellä nyt on (en pysty oikein sanomaan kun en ole itse ollut), ja mitä minä nyt sitten ajattelen jne.
Olin vanhempien luona käymässä ja tajusin, että taas on "normaalit" puheenaiheet käytössä. ;) Ja mun miehestäkin puhutaan taas muutenkin kuin rauhanturvaajana. Kaverit nyt ei ole vouhottanut alun perinkään. :)
Onko muut huomannut tällaista?
Oispa vaan meilläki rauhottunu ees vähän... välillä tuntuu että se vaan kiihtyy :-/
-
Oispa vaan meilläki rauhottunu ees vähän... välillä tuntuu että se vaan kiihtyy :-/
Eiköhän ne sillä vouhottamisella kuitenkin hyvää tarkoita. Onhan se ihan kiva, että osoitetaan kiinnostusta, mutta rajansa toki kaikella... :)
-
Mies on ollut alhaalla kohta 9 kuukautta. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin sukulaisten ja ystävien suhteen. Kaikki ovat ymmärtäneet tilanteen, että emme voi rynniä viikon aikana joka paikkaan. Nyt sitten miehen sisko on muuttamassa ja painostaa miestä kovasti muuttoavuksi. Olemme koko juhannuksen pois ja tulemme Espooseen vasta tiistaina. Käly ei ymmärrä ollenkaan, miksi mies ei voi tulla muutamaan edes tiistai-illaksi (lento alas on siis ke aamuna). Ei vaikka sanoin, että on pyykin pesut ja pakkaamiset ja muutenkin vielä juoksevia asioita tiistaille.
Sanoin tänään, että älä laske miehen varaan mitään. Ja töksäytin, että mitä sä multa näitä juttuja kyselet, kyllä P osaa itsekin vastata. >:( Ärsyttää! Lisäksi kun kyseisellä ihmisellä, josta pidän paljon, on ärsyttävä tapa yrittää syyllistää ihmisiä. Mulla ei ainakaan olis pokkaa, kun miettii kuinka paljon heidän 2-vuotiasta tyttöään olen hoitanut tämänkin talven ja kevään aikana.
-
Mä en onneksi tuollaisia huokauksia joudu ottamaan vastaan. Miehen vanhemmat saattavat soittaa mulle ja kysyä, että onko Panu kunnossa. Itsekin ovat asuneet levottomissa maissa ja tietävät, että turha asioiden pohtiminen ei auta mitään. Eli aika rauhassa saan olla.
-
Jonkin verran olen saanut huokauksia osakseni, varsinkin tämän edellisen välikohtauksen jälkeen. Puhelin soi ainaki 10 kertaa, siellä soitti sukulainen tai kaveri ja kyseli miten mies voi? Onko siis hengissä :o?
Muuten on suht rauhallisissa merkeissä, siis ilman isompia huokailuja, mennyt.
-
Niin että mites teillä muilla? Joudutteko "selittelemään" ?
No, mies oli juuri silloin lomalla, ettei kukaan niin kamalan huolissaan ollut. Mutta kyllä joku huomautti, että "on se hyvä, että nyt tulit lomalle, kun siellä ammutaan" tms. Niin kuin tästä lähtien kaikkia kohti siellä ammuttaisi. :( Kyllä ainakin molempien vanhemmat huomasi (taas), että kriisialueella siellä ollaan...
-
Meillä miehen rt-reissusta ei juuri tehty mitään "outoa ja omituista" asiaa. Mieshän on nyt ollut jo kotiutuneenakin huhtikuusta asti.
Yksi asia mua tosin vaivaa vieläkin, joka tapahtui ihan rt-reissun ekoina päivinä.
Mies lähti matkaan pitkäperjantaina 2003. Eli pitkät ja yksinäiset pyhät oli mulla edessä ja ne pyhät olikin tuskaa ja kyyneliä. Lauantaina tai sunnuntaina näin äitiäni mökillä ja hän ensitöikseen kysyi, että miten miehelläni siellä alhaalla on mennyt, että on varmasti ollut outoa nukkua ekat yöt pois kotoa ja että kuinkahan hän jaksaa.
Mulle tuli siitä kysymyksestä todella paha olo ja itkua nieleksien vastasin jotain ja lähdin lenkille. Oma äiti kyselee ensimmäisenä miehen jaksamista! Eikä edes ottanut ollenkaan esille sitä, että mitenkähän mä täällä olen jaksanut aivan yksin tyhjässä kodissa ekat päivät, jotka on vielä pyhäpäiviä!
Tuota asiaa en kuitenkaan koskaan ottanut äidin kanssa puheeksi, koska ei hän muuten osoittanut mitään sellaisia taipumuksia, että olisi kysellyt miehestä, mutta ei musta.
Asia jäi ja oli vain tuo yksi kerta. Mutta silti se välillä nousee mieleen..
-
Mulle tuli siitä kysymyksestä todella paha olo ja itkua nieleksien vastasin jotain ja lähdin lenkille. Oma äiti kyselee ensimmäisenä miehen jaksamista! Eikä edes ottanut ollenkaan esille sitä, että mitenkähän mä täällä olen jaksanut aivan yksin tyhjässä kodissa ekat päivät, jotka on vielä pyhäpäiviä!
En muista mitään yksittäistä tapausta, mutta tällaista on itsellenikin tullut vastaan. :( Juuri aluksi olisi varmaankin enemmän syytä olla huolissaan sen kotijoukkolaisen jaksamisesta, turvaajalla kun on paljon kaikkea uutta ja kenties kiinnostavaakin... Mutta ei kai se sitten tule kysyjälle mieleen. ???
-
Mitenkäs teillä, joilla reissuunlähtö on vasta edessä. Miten lähipiiri on reagoinut?
Nyt kun alkaa olla kotiutuminen lähellä, ei ole meillä päin kaverit tai perhe enää suurempaa huomiota kiinnittänyt koko turvailuun... Kyllähän sen sitten huomaa, kun se sieltä kotio tulee. ;D
-
Nyt kun mies on lähtenyt, niin ei ole omat sukulaiseni asiaa edes sivunneet, kai ne pelkää, että luuhistun ;)
Muutama kaveri soitteli eilen, ja kyseli, että pärjäänkö. Ovat toki apunani jos sitä tarvitsen, mut tuli jo ennen lähtö ja keskiviikkona huomattua, ettei muut kuin itse tämän kokeneet osaa suhtautua (varsinkaan siihen lähtöstressiin)... Ne ei jotenkin ymmärrä mikä voi olla pielessä >:( Noita kommenteja toki on tullut, että jos suhde ton kestää, niin hyvä on, ja että oletko nyt aivan varma, että suhde kestää. No mistä hitosta sitä tietää, mut turha pelätä aaveita >:(. Sitä on vaan luotettava siihen, et kaikki järjestyy.
Ilman ystäviä, ja teitä kaikkia, olisi pari päivää olleet kamalia :) Kiitos palstalle taidan tämän osoittaa..
-
Ja suhtautuminen minun osaltani:
Kaverit: aluksi miehen omat kaverit ja osittain meidön yhteiset lupasivat pitää musta huoli, mutta eipä ole kuulunut sitten mitään. aina pitää itse ehdottaa että mentäiskö jonnekin. ei kovin hääppöistä huolenpitoa... omat kaverit (olemassa ennen miestä) ovat edelleen samanmoisia kun ennenkin. vastaanotan heiltä kyllä sellaisia surullisen kaikuisia lausahduksia et "ainiin, mut topi ei sit pääsekään...millonka se nyt sit tuleekaan kotiin..."
omat vanhemmat ovat lähinnä kauhistelleet koko rt-asiaa, koska se on heille tosi vieras, eivät oikeastaan edes tienneet mitä se tarkoittaa, kun kerroimme miehen lähdöstä.
miehen vanhemmat taas ovat olleet aivan tosi ihania (asuvat tosin lähellä, kun omiin vanhempiin on n 400km), kutsuvat syömään, hoitavat koiraa tarvittaessa, vaihtavat talvirenkaat ym... samoin miehen veljet pesevät ja puunaavat mun autoa, kuskaavat baari-iltoina, ja tekevät muita miesten hommia mulle.
vastaanotan päivittäin koulussa innostuneita / kauhistuneita lausahduksia "onko sun mies tosiaan rauhanturvaajana (ensin innostunut), mutta eikö sulla oo kamala ikävä sitä koko ajan" (ääni jo huomattavasti surullisempi)
suhtaudun niihin jo aika huumorilla. Mulla on sellanen jännä efekti tässä asiassa, että saan jotenkin itse voimaa siitä, että saan kertoa ihmisille missä mun mieheni on. olenhan siitä niin ylpeä :)
-
jaa, pitäisköhän munki jotain laittaa tuosta suhtautumisesta:
ystävät: eipä oo kamalasti ystävistä taikka sukulaisista kuulunu, ite sitä pitää kysellä.. yks vanha ystävä taitaa olla,joka joka viikko kyselee yms..
vanhemmat: omat vanhemmat on ihanat, ovat aina tukenu ja tukevat yhä. kysyvät aina miten menee ja jaksanko ja mitä miehelle kuuluu yms..
ja miehen vanhemmat, he ku asuvat lähempänä ku omat vanhemmat. ovat myös ihania. hakevat sillon tällön viikonlopuksi luokseen ja auttavat jos apua tarvitsee. ois paljon vaikeempaa, jos ei heitä olis..
ja koulussa: kuulee myös kysymyksiä ja ihailua, että onko sun mies kosovossa yms, ja sitte surkutellaan noita lomavälejä.. opettaja oli onneks ymmärtäväinen kun asiasta kerroin.. pitää vissiin vinkata, loman alkaessa opettajalle, että mua saattaa nähä vähemmän tällä viikolla.. :)
-
Joo tuo loma-aika huomattiin meilläkin koulus. t oli lomalla kaks viikkoo ja mä en ollu koulusa yhtään. Kyllä sai kuulla vihjailevia kysymyksi loman jälkeen kun palasin kouluun...
-
piti nyt ihan laittaa tuosta suhtautumisesta, kun tänään koulussa sain huomata, että on sielä ainaki jotkut opettajat ihan ihmisiä.. ;)
markkinoinnin opettajalle kerroi, että mies on tulossa lomille pitkästä aikaa, ja olisin hänen tunneiltaan siis pois.. opettaja tokas seuraavaa: "no no et tietenkään tule tunneilla, sehän on ymmärrettävää. Viettäkää mukavaa lomaa..." ja laitto läsnäololappuun mun kohdalle seur tunneille, että R: kuten rakkaus tai rauhanturvaaja.. :D
kyllä kummasti tuli mukava olo, saa ihan luvan kanssa lintsata muutaman tunnin..
-
Voih, ihan syömmestä ottaa, nuori rakkaus :P
R, niinkuin Rakkaus ;)
*huokaa* :D
juuh.. kyllähä tuota itteesäkki otti syömmestä.. :) (pienet tuuletukset luokan ulkopuolella oli aiheelliset)
-
aika kova veto opettajalta. Eikös toi ole siskot melkeinpä parasta kannustusta mitä voi saada :)
-
Itse olen myös saanut töistä hyvin helposti "lemmenlomaa" aina kahdeksi viikoksi. Pomo sanoi, että "ei susta taitaisi olla firmalle mitään hyötyä kun vaan hinkuisit vällyjen väliin sen solttusi kanssa". Tai sitten mä vaan en olekaan korvaamaton ;)
Kaverini ovat sitten puolestaan jättäneet asenteillaan aika kylmäksi. Ennen miehen lähtöä oltiin niin hengessä mukana ja kovasti lupailtiin olla tukena ja lohtuna surkeimpinakin aikoina. Vaan puoli vuotta on nyt mennyt enkä muista että yksikään olisi oikeasti ollut missään välissä kiinnostunut kysymään että miten pärjään. Pärjäämistäni on pidetty täysin itsestäänselvyytenä. Ja nyt kun kulta kotiutuu reilun kahden viikon päästä, on selvästi havaittavissa pientä negatiivisuutta sitä kohtaan että "vietän taas kaiken ajan hänen kanssaan". Hohhoijaa. Onpahan ollut tämä ajanjakso erittäin hyvä puntari ystävyyssuhteille.
Hmm... toisaalta silti kun tarkemmin mietin, ei sitä voikaan tajuta, että toinen kaipaa koko ajan jotain, jos ei itse ole samaa kokenut. Pitää siis antaa heille tietämättömyytensä anteeksi.... :D
-
Meilläkin tollasta havaittavissa joidenkin kaverien kanssa. >:( Enhän mä vaadikkaan et ne koko ajan jaksais mun löpertelyä kuunnella, mut jos sentään joskus kysyis miten voin ja miten pärjään? :-/ On tullu huomattua ketkä ovat "enemmän" miehen kavereita ja ne varmasti palaavat kuviohin heti ku kulta kotiutuu >:(
Sit on tietty ne kaverit jotka ovat tän aikana olleet aivan IHANIA! Tukeneet ja kuunnelleet. Mun paras kaveri oli ihan rehellinen ja sanoi ettei hän tiedä miltä musta tuntuu ku ite ei oo kokenu samaa (miehen ollessa intissä = ei aivan sama asia) mut mun mielestä se olikin sitä parasta tukemista ku toinen ei tiedä miltä tuntuu mut silti tukee! :D
-
Oon kyllä todela onnellisessa asemassa sillä minun kaikki ystävät ja kaverit ovat maailman parhaita! Tiedän, että jos joskus tuntuu pahalta (minkä asian takia tahansa) niin voin kertoa heille ja he ihan varmasti ovat tukena!
En oo kyllä huomannu että ystäväpiiri kaventuisi tän rt-hommelin takia, päin vastoin!
Kaiffoissa on monta jotka ovat eläneet kaukosuhteessa (eikä allekirjoittanutkaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, hih), joten kyllä ymmärrystäkin riittää jos vaan tarvis on!
Söpöä on kun jotkut (miespuoliset) kaverit kokevat mut tämän kyseisen elämäntilanteen takia potentiaaliseksi armeijajuttujen kertomisen kohteeksi. :P
-
toi on muuten totta että on ainakin jutun juurta miesporukoissa. mäkin oon monesti huomannut olevani helposti keskipisteenä kun juttelen eritrean sotilaista miesjoukossa...
-
Joo kyllä se huomion heti herättää porukassa ku porukassa ku kertoo et oma mies on Afrikassa faitterina! :) Ja oonhan mää siitä ylpee niin mielellään kerronkin! :P
-
sama täällä. mulle on ainakin ollut sellaista terapiaa itselle kertoilla topista kaikille jotka ovat kiinnostuneita. jaksaa taas odottaa monta viikkoa, kun saa jollekin oikein selittää omasta faitterista ja sen kuulumisista :)
-
Jos ne paperit tässä jossain vaiheessa taas lähtee, saa varautua äidin huolestuneisiin kyselyihin, että mitä sinä nyt ajattelet ja miltä tuntuu jos se taas lähtee. Pitäisiköhän pitää suu supussa... ::)
-
Jos ne paperit tässä jossain vaiheessa taas lähtee, saa varautua äidin huolestuneisiin kyselyihin, että mitä sinä nyt ajattelet ja miltä tuntuu jos se taas lähtee. Pitäisiköhän pitää suu supussa... ::)
Meillä anoppi on jo sanonut, että "enaan en kyllä päästäisi"
aivan kun sillä olisikin sananvaltaa tässä asiassa ;D
-
Mulla on yks ystävä yli muiden, joka jaksaa kuunnella mun ikävänpuuskia ja rt-juttuja :) Veljen vaimo on taas se henkilö, joka kannustaa jaksamaan ja aina muistaa kysyä, että oonko ihan maassa.
Kaikki muut ns. ystävät taas maalaavat piruja seinälle ja kyselevät, että ei kai se mua sitten vaan hylkää kun urakka Kosovossa on ohi >:( >:( Todella kannustavaa!! Muutenkin asenne on se, että "no siellä se ukkos panee kaikkea mikä liikkuu" :o Eipä noista ihmisistä mun ystävikseni enää taida olla!
Sukulaisista oma äiti on kanssa sillä kannalla, että saa nähdä tuleeko tosta mitään. Koskaan ei äiti kysele miten meillä menee, mitä minulle kuuluu tai mites se pappa siellä alhaalla jakselee :(
-
Mun paras ystävä ei lakkaa yllättämästä... Hän oli telkusta kattonut 4deittiä (älkää kysykö ::) ), kun siellä oli keskusteltu rauhanturvaamisesta.
Tuntu jotenkin ihanalta, kun hänkin on kiinnostunut siitä, eikä ainakaan vielä oo osottanu kyllästymisen merkkejä mun ainaisiin rt-juttuihin :D
Ihana ystävä mulla :-*
-
Mitenkäs tuoreiden leskien lähipiiri on miehen reissun ottanut?
-
Meillä sukulaisten suhtautuminen on laidasta laitaan. Appivanhemmat eivät pidä yhteyttä lainkaan, mutta kait ne on hyväksyneet että poika lähtee. Omat sukulaiset ovat olleet että miksi nyt kun lapset on pieniä. Lasten hoidossa ja omalla työpaikalla ovat olleet kannustavia. Kun vaan sais päänsäryn pois niin jaksaisi ( kestänyt 3 päivää,)joten kuten.
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
-
tuollanen on tosi inhottavaa... :-\
mulla tuo miehen lähteminen ilmentyi ystävissä sillä lailla, että kummasti alko porukka hiipumaan.. ei paljon kuulunu enää kenestäkään... :(
ja nyt kun mies on kotiutunut, niin kotiutumisen lähetessä alkoi ystävätkin taas ilmottelemaan itsestään... :-[
tämä rt-vuosi on tosiaan erottanu jyvät akanoista niin ystävien kuin sukulaistenkin joukosta... :-\
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
Tää on tosi yleistä, vaikkakin todella ikävää :-\ Johtuu ehkä siitä, ettei ihmisillä ole oikeaa käsitystä rauhanturvaamisesta tai siitä minkälaiset olot siellä on.
Mulle on käynyt ihan samoin mun "ystävien" kanssa. Marraskuun jälkeen on ollut melko hiljaista ystävien osalta, pari sitkeempää tapausta on jäänyt :-*
Mä olen sitten epäilijöille näyttänyt pari kuvaa paikallisten "ammattilaisten" tiloista, niin ovat hetkeksi hiljenneet :P Mutta sama juttu jatkuu sitten rt-naisten osalta... :-\ Ihan niinkuin sitä on sinne asti lähdettävä pettämään ::) Sitä paitsi, siellä tuo sukupuolielämä ei kovin sallittua ole ;)
Oikeastaan mielenkiinnola odottaa, että alkaako puhelin soimaan marraskuun jälkeen, kun Pappa kotiutuu... Tällä hetkellä tietää kyllä ketkä on todellisia ystäviä :) Eikä niitä valitettavasti riitä edes yhden käden sormille :'(
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
Tuttu juttu tuo :-\ Aika monet meidänkin ympärillä tuollaista puhui ja vihjaili kun mies lähti sinne alas marraskuussa.
Ja minä kun olen sitä mustasukkaista tyyppiä niin minähän uskoin sitten myös niitä juttuja, vaikka järki sanoi että ei se mies mua ikinä petä... Hetken pyöri kaikenlaisia kauhuuksia mielessäni ja lanasin aika kovastikin, mutta nyt kun tiedän vähän enemmän tilanteesta tuolla alhaalla niin olen aika levollisin mielin.
Niitä on toki olemassa jotka naisiaan pettää, mutta jos mies kerran Suomessa on sulle uskollinen ollut, niin tuskinpa se nytkään sua menee pettämään.
-
Sedän vaimo repäisi... Keskusteltiin aiheesta Kosovo ja ikävä. Sanoin sitten, vaan, että kunhan tuon miehen saisi kotia, niin kaikki olisi hyvin. No, hän sitten kertoi, kuinka heidän poikansa (eli mun serkku) seurusteluaikana asui eri paikkakunnalla tyttöystävänsä kanssa. Tyttö oli sitten monta kertaa anopille itkenyt ikäväänsä ja anoppi oli aina sanonut, että jätä opiskelut ja lähde perään!!
Niinpä sain sitten minäkin oivan ratkaisun mun ikävään... "Kuule kyllä se nyt on sillä tavalla, että sun kannattaa ehdottomasti lähteä sinne Kosovoon miehen perään, ettei tarvi ikävää kärsiä!!" :D :D :D Aika symppistä...
-
Hieman menee aiheen vierestä, mutta sen mie sanon, että onneksi te olette tukena ja turvana :). Aivan mahtavaa, että tällainen sivusto on, jossa sitä todellista ymmärrystä löytyy. Eli kiitos ja kumarrus joka mimmille :-*!
-
Hieman menee aiheen vierestä, mutta sen mie sanon, että onneksi te olette tukena ja turvana :). Aivan mahtavaa, että tällainen sivusto on, jossa sitä todellista ymmärrystä löytyy. Eli kiitos ja kumarrus joka mimmille :-*!
Sitä vartenhan täällä ollaan :)
Kyllä sitä itsekin on saanut ja tulen varmasti saamaankin sitä ihan oikeaa tukea tältä palstalta, toivottavasti itsestäkin on joskus apua ::) Tottahan se on, että oikea ymmärrys leskelle tulee toiselta saman kokeneelta :D
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
No johan on! :o >:( Mistä ihmeestä nämä ihmiset asenteensa repäisevät? Varmasti joku tuttavan tuttavan tuttava on pettänyt naistaan ulkomailla, mutta niin varmasti kotimaassakin. Liittyypä taas tosi paljon rauhanturvaamiseen nimenomaan. :-\ Anna noiden puheiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos! :)
Itselläni on molemmilla kerroilla kai ollut hyvä tuuri, kun en ole moisia vihjailuja kuullut lainkaan. En ystäviltä, enkä edes tuttavilta. Ja hyvä niin. :)
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
Toi on kyllä tosi valitettavaa, että ystävät on tuollaisia...
Mutta toi on myös valitettavan tuttua. :-\ Kaikki on niin tietävinään miks mies sinne alas lähtee, et kuulemma koti olot on helvettiä ja pakko päästä "pirttihirmua" karkuun jne... Ei kelleen tuu mieleen, et ehkä sinne ihan lähdetään muista syistä, kuin huoria panemaan ja "pirttihirmua" karkuun. ::)
Mä kans uskon, et ne kaverit, jotka säilyy rt-vuodenkin läpi, on niitä todellisia ystäviä. Erottuu hyvin jyvät akanoista! ;)
Ei muuta kuin jaksamisia! Ja tänne sitten vaan kiroamaan kaikki ystävät helvetin kuuseen, kun siltä tuntuu! ;D
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
Kivoja kavereita.... :P
Älä kuuntele tollasia, luota vaan omaan juttuun! :D
Mulle ei kyllä kukaan tullut koko rt-aikana sanallakaan mainitsemaan mitään pettämisestä tms. Kukaan ei vissiin uskaltanut avautua... ;D
-
Heti aamusta pitää tulla tänne purkamaan tunteitaan. On se jännä minkälaisia ystäviä sitä ihmisellä voi olla. Olen nyt koko viikon kuunnellut sitä, kuinka mun mieheni "tulee sua aivan varmasti pettämään" tai "huoraa, kun kerrankin on mahdollisuus". Sitten kerrotaan kaverin, kaverin, kavereista, jotka ovat olleet Kosovossa vuonna kuokka ja kivi ja kuinka he pettivät naisiaan. Kannustus kunniaan :'(! Aika skeptisiä ovat koko porukka meidän suhteen kestämisestä, vaikka itse on varma siitä, että molemmat jaksaa ja kestää tämän vuoden. Ehkäpä tällä tavalla erottuu ne jyvät akanoista myös kavereissakin... ::)
Mikähän siinä oikeesti on kun toiset tahallaan tulee kerjäämään verta nenästään....Saavat vissii oman ekonsa korkeelle kun tuottavat toiselle pahan mielen. Tai sitten ovat vain KATEELLISIA.
-
Kiitos teille kannustuksesta :). Kateellisuus saattaa hyvinkin olla yksi motiiveista. Aika monet tutuista elävät parisuhteissa, joissa riidellään päivittäin tai voidaan muuten vain huonosti. Ehkä sitten sattuu nähdä, että meillä toimii tämä homma sekä täällä kotona että silloinkin, kun mies on kaukana poissa. Pääasiahan on, että minä luotan mieheeni ja hän minuun. Pitää vain toivoa, ettei muiden puheet tätä hetkauta :).
-
Mikähän siinä oikeesti on kun toiset tahallaan tulee kerjäämään verta nenästään....Saavat vissii oman ekonsa korkeelle kun tuottavat toiselle pahan mielen. Tai sitten ovat vain KATEELLISIA.
Näinhän se on... Suomalaista kateutta parhaimmillaan / pahimmillaan :-\ Ei kykene ymmärtämään, miksi haluaa toisen lyödä maanrakoon tarkoituksella ???
-
Kiitos teille kannustuksesta :). Kateellisuus saattaa hyvinkin olla yksi motiiveista. Aika monet tutuista elävät parisuhteissa, joissa riidellään päivittäin tai voidaan muuten vain huonosti. Ehkä sitten sattuu nähdä, että meillä toimii tämä homma sekä täällä kotona että silloinkin, kun mies on kaukana poissa. Pääasiahan on, että minä luotan mieheeni ja hän minuun. Pitää vain toivoa, ettei muiden puheet tätä hetkauta :).
Sullahan on kyllä asenne kunnossa! :D Keep that, kyllä ne sun "kaverit"(?) pian huomaa ettei pysty provosoimaan sitä mitä yrittävät.
-
Kertokaahan nyt sitten EX-lesket, miten ystävien tai sukulaisten suhtautuminen on mennyt näin reissun jälkeen? Onko tullut kadonneilta ystäviltä soittoja, onko sukulaiset haltioissaan kun meidän suvun vesa on ihan oikea rauhanturvaaja?
-
Kertokaahan nyt sitten EX-lesket, miten ystävien tai sukulaisten suhtautuminen on mennyt näin reissun jälkeen? Onko tullut kadonneilta ystäviltä soittoja, onko sukulaiset haltioissaan kun meidän suvun vesa on ihan oikea rauhanturvaaja?
Ei mitään ihmeellisempiä reaktioita ole tullut vastaan. Enintään jotkut (joiden kanssa on harvemmin tekemisissä) ovat ihmetelleet, että eikö se olekaan enää siellä Kosovossa. ::)
-
Ei mitään ihmeellisempiä reaktioita ole tullut vastaan. Enintään jotkut (joiden kanssa on harvemmin tekemisissä) ovat ihmetelleet, että eikö se olekaan enää siellä Kosovossa. ::)
Minultakin kysytään aika usein, et onko mun mies täällä Suomessa ja muualla maailmalla.
::)
-
Kertokaahan nyt sitten EX-lesket, miten ystävien tai sukulaisten suhtautuminen on mennyt näin reissun jälkeen?
Ne kaverit ja sukulaiset, joiden kanssa ollaan harvemmin tekemisissä, ei enää pysy mukana missä mies milloinkin on ja minne menossa seuraavaksi ;) Ajantaju pettää monilla ja kommentit on sitten sen mukaisia ;)
-
Kertokaahan nyt sitten EX-lesket, miten ystävien tai sukulaisten suhtautuminen on mennyt näin reissun jälkeen? Onko tullut kadonneilta ystäviltä soittoja, onko sukulaiset haltioissaan kun meidän suvun vesa on ihan oikea rauhanturvaaja?
no ei ole tullut kadonneilta ystäviltä/sukulaisilta soittoja miehen kotiutumisenkaan jälkeen... :-\ mutta tietty ne ystävät jotka ovat olleet ystäviä myös vuoden aikana, ovat kyselleet että miltäs se nyt tuntuu avokkielämä ja kun mies on vihdoin kotona... ;) ;) :-* mukavaltahan se... ;)
-
Ja tätäkin nostetaan.. Uusia jäseniä kun on tullut roppakaupalla.
Miten siis ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet miehen reissuun?
Negatiivisesti/positiivisesti?
Mitä on kyselty ja kommentoitu?
Onko rt-hommia pidetty kovinkin erikoisina? Onko ollut erilaisia outoja luuloja ja "tietoja" rt-hommien suhteen?
-
Miehen äiti oli ensin aivan kauhuissaan, mutta nyt on kaiketi ihan sinut asian kanssa. Eipä meillä muutenkaan sukulaiset kauheesti asiaa ole kommentoineet, Ystävät sen sijaan tuntuvat olevan melkoisenkin ylpeitä miehen lähdöstä. :respekt: Tietenkin löytyy myös niitä, jonka mielestä ajatus on aivan typerä, koska silloinhan voi "tipahtaa oikeista piireistä". Mitä h*****ä sekin nyt sitten tarkoittaa? :icon_scratch:
-
Tietenkin löytyy myös niitä, jonka mielestä ajatus on aivan typerä, koska silloinhan voi "tipahtaa oikeista piireistä". Mitä h*****ä sekin nyt sitten tarkoittaa? :icon_scratch:
Näille tämmöisen kommentien antaville ,voit sanoa että sieltähän niitä saa uusia ja parempia piirejä ;)
-
Tietenkin löytyy myös niitä, jonka mielestä ajatus on aivan typerä, koska silloinhan voi "tipahtaa oikeista piireistä". Mitä h*****ä sekin nyt sitten tarkoittaa? :icon_scratch:
Näille tämmöisen kommentien antaville ,voit sanoa että sieltähän niitä saa uusia ja parempia piirejä ;)
Niin, eikä sellainen piiri ainakaan todellisista ystävistä muodostu, josta tipahtaa heti kun vähän lähtee ulkomaille uutta kokemaan.
-
Pike hyvä!?Tyhmä kysymys,mut kysytään.Mitenkäs lähipiiri suhtautui siihen että lähdet "toimi alueelle"
Natania on hieno paikka ;) :) ;D
-
Pike hyvä!?Tyhmä kysymys,mut kysytään.Mitenkäs lähipiiri suhtautui siihen että lähdet "toimi alueelle"
Natania on hieno paikka ;) :) ;D
Asuttiin muuten Naharryassa, joka sentään on hieman lähempänä Libanonin rajaa kuin Netanya. Käsittääkseni YK-perheitä ei ole asunut viimeksi mainitussa paikassa MP-poliiseja lukuun ottamatta.
Ja vastauksena kysymykseesi. Lähipiiri (lähinnä oma perhe) oli kauhuissaan, koska uutisissa kerrottiin jatkuvasti, kuinka hessut olivat iskeneet Israelin pohjoisosiin katjusha-raketeilla. Mies soittikin töistä mulle usein, silloin kun kannatti soittaa Suomeen ja rauhoitella heitä, jos uutisissa tulee jotain Libanonin tilanteesta. (Hän työskenteli Naqourassa kansainvälisessä esikunnassa.)
Tuli muuten vietettyä aikaa melkoisen paljon siellä Libanonin puolella, kun huomattiin, että siellä "asuivat" muutkin vaimot miehensä körmyissä, vaikka se oikeasti oli kielletty. Suomi-saunalla, meille vaimoille oli oma saunavuorokin. ;D
-
Rumin hyvä!? Mua jäi askarruttamaan, mistä sulle oli tullut se kuvitelma, et depparit asuis jossakin hornan kukussa Netaniyassa?
Siellähän asui aikanaan suomalaisten rauhanturvaajien läheinen ystävä Como, joten paikka lienee tutunpi sitä kautta. Kauniit rannat kyllä
-
Asui niitä TELavivissa ja Jerusalemissakin.Hyvä et korjasit,natsku oli ainoo paikka minka muisti ,niin ja tipukylä(Tiberias)
Kuka muuten oli Como? ;) :D
-
Asui niitä TELavivissa ja Jerusalemissakin.Hyvä et korjasit,natsku oli ainoo paikka minka muisti ,niin ja tipukylä(Tiberias)
Kuka muuten oli Como? ;) :D
Toki Jeruissa, Avivissa ja Tippakylässä on asunut noita Untson perheitä ja nykyään ne asuuvat muuten Tyressä.
Naqourassahan oli sellaset 20 suomalaista, joilla suurimmalla osalla oli perheet ainakin jonkin aikaa "mukana" ja asuivat Naharriyassa. Siitä oli niin kätevä käydä töissä "kotoa" käsin. Vuonna -97 Naharriyassa asui noin 150 YK-perhettä, joista sattuneesta syystä suurin osa oli Untson porukkaa.
Vieläköhän se Como elää? Olen peräti päässyt kättelemään häntä vuonna -94 juuri tuolla Netaniyassa. ::) Oli se kyllä hirveen ruma. :-X
-
Asui niitä TELavivissa ja Jerusalemissakin.Hyvä et korjasit,natsku oli ainoo paikka minka muisti ,niin ja tipukylä(Tiberias)
Kuka muuten oli Como? ;) :D
Vieläköhän se Como elää? Olen peräti päässyt kättelemään häntä vuonna -94 juuri tuolla Netaniyassa. ::) Oli se kyllä hirveen ruma. :-X
Oletko pessyt kädet sen jälkeen?Tuolla Hölkkärin puolella kysyin samaa ja tiettävästi on hengissä ja opettaa tytärtään samalle "alalle"
-
Asui niitä TELavivissa ja Jerusalemissakin.Hyvä et korjasit,natsku oli ainoo paikka minka muisti ,niin ja tipukylä(Tiberias)
Kuka muuten oli Como? ;) :D
Vieläköhän se Como elää? Olen peräti päässyt kättelemään häntä vuonna -94 juuri tuolla Netaniyassa. ::) Oli se kyllä hirveen ruma. :-X
Oletko pessyt kädet sen jälkeen?Tuolla Hölkkärin puolella kysyin samaa ja tiettävästi on hengissä ja opettaa tytärtään samalle "alalle"
Arvaa! ;D Mä kuulin ekaa kertaa tästä Comosta -84, kun veljeni paras kaveri oli alhaalla. Se esitteli mulle myös "hankkimaansa" yhdistelmäkorttia... ::) Ja kyseinen kolminkertainen Libanonin faitteri elää muuten nykyään miespuolisen "ystävän" kanssa... :icon_puke_l: Otti näköjään koville, kun parhaan kaverinsa sisko antoi pakit. ::)
-
Pike!Paöljonko jouduit suodattamaan tietoja kotiin?
Eli meinaan kun esim. Hesarissa oli että joku lähelle ampumitapaus suomalaista asemaa kohti(joita oli joka päivä)aina kun joku toimittaja kävi alueella
-
Pike!Paöljonko jouduit suodattamaan tietoja kotiin?
Eli meinaan kun esim. Hesarissa oli että joku lähelle ampumitapaus suomalaista asemaa kohti(joita oli joka päivä)aina kun joku toimittaja kävi alueella
Lähin katjusa tuli kolmen kilometrin päähän Naharriyan kotia, joten siitä asiasta tuli kotiin päin kerrottua, "ettei ollut täällä päinkään". ;)
Mitä sitä turhaan huolestuttamaan kotiväkeä, kun kaikki olivat kuitenkin kunnossa.
Kieltämättä se Roni S. ::) on aika naurettava...
-
Ajelutin ko. "toimittajaa" ympäri 2.jk:n aluetta.Ja teevee uutisissa oli ihan erinlaisia juttuja kun oli tapahtunut
-
Ajelutin ko. "toimittajaa" ympäri 2.jk:n aluetta.Ja teevee uutisissa oli ihan erinlaisia juttuja kun oli tapahtunut
Se kävi joskus tekee meistä naisistakin jutun ja jutun perusteella me pelättiin ihan kauheesti... ja p**kat.
Siitä ei oikein tiennyt, mitä oli miehiään. Sama tunne tuli kyllä, kun seurasi tulkki Alin tekemisiä pataljoonassa. Välillä olin ihan varma, että Ali olikin pataljoonan komentaja eikä silloinen ev.lut V.R.
-
Ajelutin ko. "toimittajaa" ympäri 2.jk:n aluetta.Ja teevee uutisissa oli ihan erinlaisia juttuja kun oli tapahtunut
Aika erikoista! :o
Millä sitä ajelutit?
-
Ajelutin ko. "toimittajaa" ympäri 2.jk:n aluetta.Ja teevee uutisissa oli ihan erinlaisia juttuja kun oli tapahtunut
Aika erikoista! :o
Millä sitä ajelutit?
Oli miehen kanssa yks ilta puhetta kyseisestä toimittajasta ja hänkin on joutunut olemaan "oppaana", kun R.S.:lle esiteltiin 2JK:n aluetta pupsin ja komman kaa. Kyseessä oli Rauli Virtasen tuottama dokkari.
Noilla opsin kavereilla piti olla kartta valokuvan lailla mielessä, joten joku topeista nakitettiin aina oppaan tehtäviin.
-
Omituisin suhtautumistapa miehen Kosovoon lähtöön oli hänen siskolla. Tämä kysyi, että meinataanko olla tauolla rt-aika... ??? En tiedä luuliko hän, että mies on vuoden pois kotoa vailla lomia. Selitin sitten asian, että mies pääsee lähes kuukauden välein lomille, että en ihan viitti siksi ajaksi ottaa varapoikaystävää...
Muuten ei kukaan ole sen ihmeellisemmin suhtautunu. Paitsi yleinen käsitys on, että Kosovossa soditaan ;)
-
Omituisin suhtautumistapa miehen Kosovoon lähtöön oli hänen siskolla. Tämä kysyi, että meinataanko olla tauolla rt-aika... ??? En tiedä luuliko hän, että mies on vuoden pois kotoa vailla lomia. Selitin sitten asian, että mies pääsee lähes kuukauden välein lomille, että en ihan viitti siksi ajaksi ottaa varapoikaystävää...
Muuten ei kukaan ole sen ihmeellisemmin suhtautunu. Paitsi yleinen käsitys on, että Kosovossa soditaan ;)
Aika erikoinen ratkaisu olisi ainakin tuollainen suunniteltu tauko. ;)
Ja sotimistahan rauhanturvaaminen totta kai on, aseet ja kaikkea. :P
-
Kaippa se luuli, ettei pystytä elämään ilman seksiä sitä pientä hetkeä :) Ei tee kyl tiukkaakaa, sitä saa sit kun saa. Eli ihan muutaman pvän päästä ;D
-
Oli miehen kanssa yks ilta puhetta kyseisestä toimittajasta ja hänkin on joutunut olemaan "oppaana", kun R.S.:lle esiteltiin 2JK:n aluetta pupsin ja komman kaa. Kyseessä oli Rauli Virtasen tuottama dokkari.
Noilla opsin kavereilla piti olla kartta valokuvan lailla mielessä, joten joku topeista nakitettiin aina oppaan tehtäviin.
Jep!
Sitä ihmettelin vaan, että olimme osaksi samaan aikaan ruminin kanssa 2.JK:ssa ja siihen aikaan kun minä siellä olin toimittajia ei juurikaan sille alueelle päässyt.
Muutamia kävi mutta niitäkin vietiin Regonin pasilla luukut kiinni asemalta toiselle. Taisivat jalkautua vain nelikutosella ja nelinelosella.
Siihen aikaan meikäläisetkin liikkuivat posen ulkopuolella kypärä päässä ja luotiliivit päällä 2. jk:n alueella.
Että kovasti on touhun muutamassa kuukaudessa keväällä 1988 täytynyt muuttua.
-
Oli miehen kanssa yks ilta puhetta kyseisestä toimittajasta ja hänkin on joutunut olemaan "oppaana", kun R.S.:lle esiteltiin 2JK:n aluetta pupsin ja komman kaa. Kyseessä oli Rauli Virtasen tuottama dokkari.
Noilla opsin kavereilla piti olla kartta valokuvan lailla mielessä, joten joku topeista nakitettiin aina oppaan tehtäviin.
Jep!
Sitä ihmettelin vaan, että olimme osaksi samaan aikaan ruminin kanssa 2.JK:ssa ja siihen aikaan kun minä siellä olin toimittajia ei juurikaan sille alueelle päässyt.
Muutamia kävi mutta niitäkin vietiin Regonin pasilla luukut kiinni asemalta toiselle. Taisivat jalkautua vain nelikutosella ja nelinelosella.
Siihen aikaan meikäläisetkin liikkuivat posen ulkopuolella kypärä päässä ja luotiliivit päällä 2. jk:n alueella.
Että kovasti on touhun muutamassa kuukaudessa keväällä 1988 täytynyt muuttua.
Tästä taitaa puuttua se viesti?
-
No olihan taas tieto tulevasta reissusta äideille kova järkytys. ::) Molemmat taisivat joutua hieman kiljumaan puhelimessa... Muut, joille olemme toistaiseksi kertoneet, ovat olleet lähinnä vain kiinnostuneita. :)
-
No olihan taas tieto tulevasta reissusta äideille kova järkytys. ::) Molemmat taisivat joutua hieman kiljumaan puhelimessa... Muut, joille olemme toistaiseksi kertoneet, ovat olleet lähinnä vain kiinnostuneita. :)
Kiljua puhelimessa?Yleensä sitä juodaan ;D
-
Afganistaniin - eikö siellä ole vaarallista!? Tuon on saanut nyt muutamaan kertaan kuulla. ::) Kaiken kaikkiaan monet kavereista yms. ovat sitten kuitenkin kiinnostuneita ja jaksavat huolehtia minunkin jaksamisestani. :) Äiti vähän hössöttää, hyväähän hän tarkoittaa. Silti en ainakaan juuri nyt oikein jaksa hössötystä.
-
Afganistaniin - eikö siellä ole vaarallista!? Tuon on saanut nyt muutamaan kertaan kuulla. ::) Kaiken kaikkiaan monet kavereista yms. ovat sitten kuitenkin kiinnostuneita ja jaksavat huolehtia minunkin jaksamisestani. :) Äiti vähän hössöttää, hyväähän hän tarkoittaa. Silti en ainakaan juuri nyt oikein jaksa hössötystä.
Meillä isännän Kosovon reissusta ei ole ollut oikeestaan kukaan muu, kun miun äiti kiinnostunut. :) Hössöttänyt, kyllä. :) Töissä, kyllä jotkut tietävät, mutta hyvin vähän on ollut kiinnostusta. :-\ Ja varsinkin miun jaksamisesta. Jotenkin tuntuu, että varsinkin täällä töissä, ihmiset eivät tajua olleskaan minkälaista päivittäistä rumbaa miekin vedän eteenpäin. Ei silti, en tee, enkä mainosta itseäni martyyrina. :D Mutta sittenkin odottaisi ihmisten ottavan nämä jutut enemmän puheeksi.
-
näin toissa yönä unta et siun käivärä lähti Kosovoon ;D
ja vitsit olin kade ;)
Arvaas onko ollu vaikee olla, kun en oo saanu lupaa vielä tulla tuulettelee, ku vasta tänään :woohoo:
Ja täällä foorumilla kaikki kaverit suhtautuvat nyt oikein uteliaasti tähän uutiseen... ;) Sun täytyy kertoa kaikki, kun menit jo noin paljon paljastamaan. ;D
-
Arvaas onko ollu vaikee olla, kun en oo saanu lupaa vielä tulla tuulettelee, ku vasta tänään :woohoo:
Lisätietoa odotamme ;)
-
Arvaas onko ollu vaikee olla, kun en oo saanu lupaa vielä tulla tuulettelee, ku vasta tänään :woohoo:
Lisätietoa odotamme ;)
Ja odotamme
-
Meillä isännän Kosovon reissusta ei ole ollut oikeestaan kukaan muu, kun miun äiti kiinnostunut. :) Hössöttänyt, kyllä. :) Töissä, kyllä jotkut tietävät, mutta hyvin vähän on ollut kiinnostusta. :-\ Ja varsinkin miun jaksamisesta.
Kumma juttu sinänsä. Oman kokemukseni mukaan monet ovat hyvinkin kiinnostuneita rauhanturvaamisesta (kai se on aika jännää tai jotain ;)), ja aika monet myös ihmettelevät vaimokkeen jaksamista. (Vaikka siis en normaalisti välttämättä kamalasti rt-asioista puhu, jos ei joku muu ota puheeksi. Täällä foorumilla saa jauhaa ihan tarpeeksi. ;D)
Entä jos ihmiset jostain syystä ajattelevat, ettet halua asiaan sen kummemmin puututtavan? ??? (Luulevat, että koet hössötykseksi, tai pelkäävät, että rupeat itkemään... :P)
-
Meillä isännän Kosovon reissusta ei ole ollut oikeestaan kukaan muu, kun miun äiti kiinnostunut. :) Hössöttänyt, kyllä. :) Töissä, kyllä jotkut tietävät, mutta hyvin vähän on ollut kiinnostusta. :-\ Ja varsinkin miun jaksamisesta.
Kumma juttu sinänsä. Oman kokemukseni mukaan monet ovat hyvinkin kiinnostuneita rauhanturvaamisesta (kai se on aika jännää tai jotain ;)), ja aika monet myös ihmettelevät vaimokkeen jaksamista. (Vaikka siis en normaalisti välttämättä kamalasti rt-asioista puhu, jos ei joku muu ota puheeksi. Täällä foorumilla saa jauhaa ihan tarpeeksi. ;D)
Entä jos ihmiset jostain syystä ajattelevat, ettet halua asiaan sen kummemmin puututtavan? ??? (Luulevat, että koet hössötykseksi, tai pelkäävät, että rupeat itkemään... :P)
Niin, tuo että kokevat puuttumisen hössöttämiseksi voi olla ihan tottakin. :D Mutta tuntuu vaan, että hössöttävät omista asioistaan ihan kyllästymiseen asti. :o Siepä sen sanoit, mitähän jos seuraavaan kerran, kun joku töissä sattuu kyselemään näistä, niin rupean parkuun suureen ääneen. ;D
-
Siepä sen sanoit, mitähän jos seuraavaan kerran, kun joku töissä sattuu kyselemään näistä, niin rupean parkuun suureen ääneen. ;D
Kokeilepa! ;D
Välillä muuten tuntuu, että jotkut suorastaan hakevat tuollaista reaktiota kyselemällä esimerkiksi: Joko on ikävä? (No mitäs luulisit.) Sua varmaan kauheesti pelottaa, mutta kyllä se sieltä hengissä tulee takaisin? (Niin minäkin luulisin, mutta kiitos kun mainitset, että jotain voisi sattuakin.) jne. ::)
-
Ilman tätä foorumia, olisi kyllä tosi tyhjä olo, kun ei pääsisi näistäkään asioista kenenkään kanssa puhumaan. Sellaiset joiden ukot eivät tähän ryhmään kuulu, eivät kyllä oikein aina jaksa ymmärtää, mikä nyt voi olla niin vaikeaa ja väsyttävää. :-\ Ystävien ja tuttujen reaktio on ollut just toi, että sinä aikana, kun ukkeli on tuolla alhaalla, niin ei kuulu mitään. Ihan kuin maa olis niellyt kaikki. Sitten kun isäntä tulee lomille, jos ees viittin kertoa koska, niin johan soitellaan, nyt sitten kyllä tulette heti käymään ja plääplääplää. :( Ihan niinkuin sitä ei vois kyläillä ja soitella muutoinkin. ;)
-
Mun kaverit ja perhe on ennemminkin luullut että olen ihan rikki kokoajan kun joudun olemaan yksin ja sitten ovat ihan ihmeissään kun olen ihan kunnossa. Tekis mieli kertoa niille että on mulla omakin elämä >:( Mutta ihan hyvin ovat muuten suhtautuneet ja ovat kiinnostuneita tarpeeksi muttei liikaa.
-
Voisko siinä olla semmosta, että ei löydetä oikeita sanoja? Vähän niinku jonkun poismenossa, kuolemassa... Kun ei oikeita sanoja löydetä niin ollaan sitten mieluummin kohteliaasti hiljaa. Vanhemmat naisihmiset varsinkin muistaa vielä ajan kun miehet lähti rintamalle eikä siitä liene hyviä muistoja. Sitten kun se faitteri tulee lomille, tilannetta voi verrata siihen kun naapurin Väinö tuli kuin tulikin ehjänä kotiin...
Tämä nyt saatoi olla vähän kaukaa haettua, mutta rt-toiminta ei ole kuitenkaan niin yleistä kuin esim. työttömänä olo, jonka kaikki tietää ja tuntee.
Saikohan tästä nyt mitään tolkkua...
-
Voisko siinä olla semmosta, että ei löydetä oikeita sanoja? Vähän niinku jonkun poismenossa, kuolemassa... Kun ei oikeita sanoja löydetä niin ollaan sitten mieluummin kohteliaasti hiljaa.
No mutta tuossa voi olla itse asiassa jotain idean juurtakin.. ;D Se on varmasti helpompi vaan puhua muista asioista tai olla hiljaa, kun ei välttämättä tiedä miten leski asiaan itse suhtautuu...Ja tosiaan se lomille tulo, olen huomannut että on just semmioista, että kiva kun tulit ehjänä kotiin. Äitini luona, jossa yleensä kuljetaan sivu ovesta ensin kodinhoito huoneeseen, niin aina kun Jussi on lomilla on pakko käyttää paraati ovea. ;D
-
Nyt on taas joillakin kodinturvausmissio ohi ja toisilla alkamassa.
Ja mitkäs ovatkaan olleet niiden sukulaisten/ystävien kommentit ja suhtautumiset?
-
No luulenpa että vanhemmat ovat olleet positiivisesti iloisia ja ehkä yllätyyneitäkin, että vielä tässä vaan yhdessä porskutetaan eteenpäin. Äiti kauhisteli vuosi sitten lähtöpäätöstä, että mitenkäs nyt.. vuosi on pitkä aika jne. Äitit aina huolehtii.. ::) :)
No, ystävät varmaan odottavat, että näkevät P:n. Tosin tiedän ystävän, joka varmasti jää kaipaamaan baariseuraa... Vaikka ei sillä, että enkö enää lähtisi, mutta saattaahan se vähän vähetä.. ? Ainakin se "näin tyttöjenkesken" meno... ;)
-
Meillä M:n äiti on varmasti iloinen kun missio on ohi; saa nukkua yönsä rauhassa, eikä tarvitse tuntemattomia numeroita kännyssä säikähdellä ja minulle soitella...
Ystävät ??? jokohan ne on tajunneet että M edes lähti kun se tulee jo pois...
-
Mulle moni on myöntänyt, että pelkäsi miten mä tuun pärjäämään ja ovat olleet tosi yllättyneitä siitä, että kaikki on mennyt näin hyvin ::) Paljonpa ne muhun luottaa ::) Mun äiti on suhtautunut tosi hyvin koko ajan, ehkä parhaiten kaikista! Ystävien suhtautuminen on muuttunut parempaan suuntaan, kun he huomasivat, että Jii käy kuitenkin kotona loppujen lopuksi suht usein. Kai he aluksi luulivat, että sinne se lähtee ja hylkää meidät ja tulee sitten puolen vuoden päästä kotiin, käymättä kertaakaan lomilla ::) Kaikki ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että olen antanut luvan toisellekin reissulle.
-
Lussahan mulle moni kuittaili, että katotaan ny kestääkö toi teidän suhde ja että varmaan te erootte....
Mutta eipä oo hetkeen kuulunu vastaavia kommentteja ;D
Miehen mumma varmaan pystyy taas hengittämään normaalisti, kun on kotiuduttu ;D
-
Lussahan mulle moni kuittaili, että katotaan ny kestääkö toi teidän suhde ja että varmaan te erootte....
- - -
Kauhistelua piisasi, lohtua ei. Toisaalta suoritin itse samaan aikaan asepalveluksen, joten pelkäsivät varmaan nyrkkiä heti, jos joku nyyhkii. ;D
Olipa kuitenkin kurjaa seurailla tuvassa toisten luurisöpöilyä ja iloisia tervehdyksiä: vain äitini uskalsi minulle soittaa. ::) Outoa, sanoisin, ja ikävää. :sad10:
-
Lussahan mulle moni kuittaili, että katotaan ny kestääkö toi teidän suhde ja että varmaan te erootte....
- - -
Kauhistelua piisasi, lohtua ei. Toisaalta suoritin itse samaan aikaan asepalveluksen, joten pelkäsivät varmaan nyrkkiä heti, jos joku nyyhkii. ;D
Olipa kuitenkin kurjaa seurailla tuvassa toisten luurisöpöilyä ja iloisia tervehdyksiä: vain äitini uskalsi minulle soittaa. ::) Outoa, sanoisin, ja ikävää. :sad10:
Ehkäpä sinua pidettiin jollain lailla "liian" vahvana ja pärjäävänä? ??? Mutta ikävää kyllä, eikä kuulemani perusteella niin kovin harvinaistakaan.
-
Ehkäpä sinua pidettiin jollain lailla "liian" vahvana ja pärjäävänä? ??? Mutta ikävää kyllä, eikä kuulemani perusteella niin kovin harvinaistakaan.
Epäilenpä, että olet ytimessä.
Pidin sitten itse yhteyksiä. Silti jo muistuttaminen siviilimaailman olemassaolosta eli soitto ja siviilikuulumisten lörpöttely olisi antanut paaaaljon potkua seuraavaan surullisenkuuluisaan intin aamuun.
RT-leskeilyn lievittämiseen parasta troppia olisi ollut hali. Konstit on monet, ja vaihtelu virkistää. Käytin tyynyä ja nakitin tupakavereita, joista yhden nimesin Halipuukseni.
:3some: :evil6:
-
Käytin tyynyä ja nakitin tupakavereita, joista yhden nimesin Halipuukseni.[/color]
:3some: :evil6:
;D
-
Mun ystävät on suhtautuneet ihan tosi mahtavasti M:n reissuun. Mahtavaa on juuri se että he nimenomaan eivät ole kokeneet asiakseen mitenkään erityisesti "suhtautua" asiaan vaan jatkaneet ihan samaan malliin. Kyselevät mua lenkille, teelle, baariin, ovat tulossa käymään mun luona jne. Eivät sääli että "nyt sulla on varmaan todella yksinäistä" tms.
Moni on sanonut että reissu on näyttänyt ketkä ovat niitä todellisia ystäviä; mulla ei kai sitten muita olekaan :D! Eron muiden leskien tilanteeseen voi ehkä tehdä se, että minulla on omat ystävät ja M:llä omat. Totta kai meillä on yhteisiäkin ystäviä, mutta kummankaan ystävät eivät ole mitenkään sidoksissa siihen että me seurustellaan.
-
Mun kaverit ja sukulaiset eivät yleisesti ottaen ole suhtautuneet oikein mitenkään. Välillä tuntuukin, että jotkut heistä aattelevat, että mulle on ihan saman olenko yksin vai miehen kanssa. Mutta toisaalta, en kyl heille valitakaan yksinäisyyttä tai muuta lanaa. Jotkut ovat kyl sanoneet, että nostavat hattua mulle, kun jaksan olla yksin. Yksi ystäväni kyselee miten jaksan ja äiti taas tänäänkin kysyi, että oliko haikeaa, kun J lähti aamulla. Sainpas sanottua, ettei ollut. Kolmen viikon päästä kun saan kullan kotiin. :-*
-
Hämmentävää...edellisen reissun aikaan ystävät ja sukulaiset varmaan silloisista vinkeistä päätellen ajattelivat että meitin juttu kuolee välimatkaan..
Nyt toisen reissun tullessa ilmi, läheiset oli tosi vakuuttavia lupailee( ilman pyyntöjä), että kyllä he jeesaavat arjessa ja ovat henkisenä tukena niin paljon kunvaan ilkeevät...( lapsen lääkäri-ja terapiakäyntien järjestely on melkoisen kuluttavaa, oman työn ohessa)
Nyt on kuitenkin mies reissussa pari kuukautta viettänyt ja ne jotka niin vannoivat tukevansa ja jeesaavansa ovat lähes kadonneet. :o
tukea ja apua on sitten osoittaneet juurikin ne "puolitutut" jotka eivät ennen reissuun lähtöä osoittaneet oikein mitään kiinnostusta.
Tuntuu pirun hyvälle, kun ei niin läheinen ystävä on saanut mut repimään itselleni omaakin aikaa, käydään kolmasti viikosssa salilla hikoilemassa, saunottu yhdessä ja höpötelty joutavia.
Ihmetyttää myös kun osa miespuolisista tutuista, on osoittaneet kiinnostusta, sillä ikävämmällä tavalla, ihan kuin olisin nyt sinkku tms....Kummallista ja jokseenkin ahdistavaa perustella, että mä oikeesti olen edelleen naimisissa ja odotan Rakastani kotiin! ???
Mitään säälittelyjä en tosiaan ole kaipaillutkaan, mutta se entisenlainen yhteydenpito ystäviin kuitenkin piristäisi, ja kun oikein heikkohetki koittaa voisi ikäväänsä hieman itkehtää...Oma äiti on kuitenkin kerännyt minulta kaikki pisteet, eka reissun aikaan se ei osannu kun kauhistella, nyt on niin tomerana uutisia kattomassa ja apua tarjoilee ilman ylihuolehtivaista asennetta! Ehkä ystävät ei uskalla näyttäytyä, pelkäävät mun sekoovan tms... ::)Tai sit mä oon vaan käsittäny kaiken päin hel...ttiä.... :-[
-
Ylipäätään ihmiset on suhtautunut ihan ok. Vähän sellaisia hassuja kysymyksiä on tullut, et miten käy sen teidän kämpän ja mihin se auto sitten menee. :) Joo, eihän tää oo ku mun koti ja tuleehan se mies sieltä lomille sekä vaikka auto virallisesti on miehen niin kyllä minä sillä täällä ajelen, avovaimo kerran olen. Noi on kaks ehottomasti kysytyintä kysymystä, mikä on vähän yllättänyt mut, koska ollaan oltu miehen kans yksissä 3 vuotta.. ::) Ymmärtäisin jos oltais ihan uus pari, ettei oltas keretty ku joku kuukausi seurusteleen, mut täs nyt on useempi vuosi jo tosiaan oltu kimpassa.
-
Minulta on varmaan kysytty useimmiten, että miten jaksan. Ja että kuinka usein se Mies sieltä pääsee lomille. Ei ole kysytty autoista eikä asunnoista mitään. Tai no miehet kysyy, että mikä auto meille tulee ;D Töissä ovat joustaneet erittäin hyvin (tein mm osa-aikaa viime vuonna) jne. Suku ja ystävät ei ole ottanut mitään ihmeellistä kantaa. Alkuun vähän luonnollisesti ihmettelivät, mutta nykyään ihmettelevät sitä miten nopeasti vuosi on kohta kulunut...
Miehen vanhemmat ei edes odota näkevänsä lastaan joka lomalla. Suovat meille melkoisesti perherauhaa... :-* Samoin mun vanhemmat. Lastenhoidollista apua saan molemmilta älyttömästi. Eläkkeellä oleva vanha isäni teki lumentuloaikaan meille myös lumityöt (mitenkään pyytämättä) :-*
-
Multa lähes tulkoon aina vaan kysytään, että koskas se ukko taas tulee ja koskas se reissu loppukaan....kohta olen vuoden kertonut että toukokuussa se loppuu, ei vieläkään kukaan muista. ::)
Jotkut miespuoliset tutut ovat kehottanut mun käskee se ukko takasin sieltä pitämään musta huolta niinkun miehen kuuluu ja kohtelemaan mua kunnolla ::) ei tälleen ilmeisesti sitten kohtele mua kunnolla, kun tollalailla lähtee pois ::)
Yks ihana työkaveri muistaa aina kysellä kun nähään, että onko muru kotona odottamassa?? :)
Parhaimmat kaverit ei sen kummemmin ukon reissuun ole suhtautunu, toki ymmärtää mun olot kun olen jo selitellyt ettei tähän nyt kuolla...ja yhteyttä pidetään ihan normaalisti.
Loma-aikana kaverit ei pahemmin "ahistele" tai ymmärtää heti jos ois jonnekkin menoo, että en välttämättä lähe jos vaihtoehtona on harvinaista herkkua ukon kanssa. :P
Niin ja sukulaiset muistaa aina välillä kysellä miten H:lla menee ja onko siellä ollut rauhallista.
-
Kyllä mullakin perhe on suhtautunut ihan ok sekä myös miehen perhe, johon oon kans aika paljon yhteyksissä, mut kaikki ei vaan oikein tajua, et suhde voi kestää myös tällaiset "etäkaudet". ::)
-
Näin tänään yhden puolitutun, joka kysyi milloin mieheni tuleekaan kotiin Bosniasta...Niin noh, kotiutui tuo joulukuussa 2006 ;)
-
Näin tänään yhden puolitutun, joka kysyi milloin mieheni tuleekaan kotiin Bosniasta...Niin noh, kotiutui tuo joulukuussa 2006 ;)
Joo, on meillä töissä vielä jotkut kyselleet, vieläkös se siun miehes siellä ulkomailla on? ::) ??? No, eihän se enää kohta vuoteen ole ollut!
-
Mitäs mukavaa ja ehkä vähemmän mukavaa uudet lesket ovat huomanneet sukulaisten ja ystävien suhtautumisessa rt-reissuun?
Kauhistelua?Voivottelua?Tsemppaamista?Ihmettelyä?
Miten toivoisitte ystävien ja sukulaisten suhtautuvan? Mitä haluatte heiltä kuulla tai heidän kyselevän? Ja mitä taas ette?
-
Voivottelua.
Ystäväpiiriin nyt kuuluu niin paljon luultavasti tulevia rauhanturvaajia et ei niiden suunnalta oo tullu kun tsemppailua.
Eniten naurattaa tuo anoppikokelas kun välillä mua syyttelee tästä et pojasta on tullu tuollanen "sotahullu", niin ku se itse asian eilen muotoili puhelimessa. Kun se nyt ei oo mun syy et se haluu reissuun ja ei se mun mielestä oo mikään sotahullu vaikka reissuun lähtikin. Mun olis kuulemma pitäny saada täs kahden vuoden aikana mies unohtamaan noi rauhanturvahommat.
Toinen mahtava esimerkki tästä et mies on ns. sotahullu ku tuonne lähti. Miehen isoäiti oli miehen pikkuveljelle sanonu et "sanoisit nyt veljelles et kävis koulun loppuun ja liittyis sit vaikka muukalaislegioonaan." Vähän mammaa käy sääliks tuossa asiassa.
Enimmäkseen voivottelua tosiaan. Ystäviltä ja H:n siskon suunnalta on tullu tsemppejä meille molemmille. :D
-
anoppi syyttää mua siitä että mieheni lähti rt:ksi. meillä kuulema menee niin huonosti...!!!anoppi ei todellakaan tiedä miten meillä menee. häntä ottaa vaan päähän kun ei tiennyt näistä suunnitelmista ekana. onneksi oma perheeni on kannustanut miestäni ja heistä on ok että hän käy reissun. jotenkin on hämmentävää että itse on asian hyväksynyt mutta kaikki muut ovat kauhuissaan. kyselevät miksi lähti sinne tapattamaan itsensä....hän tekee siellä ruokaa...haloo!!! ottaa vaan niin päähän....ja vielä kun otan toiset kaksi niin ottaa vielä enemmän
-
Lähinnä voivottelua saa kuulla kaikilta sukulaisilta. " Miten sä nyt pärjäät kun sä jäät iiihan yksin. Voi, voi." Ihan kun mä en osais tehdä mitään omatoimisesti ilman sitä miestä.
Toinen on se että heti arvellaan että me ollaan eroomassa. "Ei se teidän suhde kestä kun on noin paljon välimatkaa tai näätte niin harvoin " tai jotain muuta.
Kaverit osaa suhtautua onneks paljon kannustavammin ja niiden kanssa koko asiasta on ehkä enemmän puhuttukin. Mutta tollaset syyttelyt on ihan syvältä. Ei ulkopuoliset voi tietää miten kenenkin suhteessa menee ja se on ihan törkeetä ruveta ketään syyttelemään. Meillä ainakin päätettiin tästä ihan kahden kesken eikä kysytty muiden mielipiteitä ollenkaan kun tää asia ei niille kuulu.
-
Mulle ei oikein kukaan ole sanonut mitään! Äiti joskus sanoi, että tulee varmaan ikävä! Anoppi on huolissaan aina, kun hänen lapsensa lähtevät maailmalle. Mutta oikeastaan kukaan ei ole sanonut suuntaan tai toiseen mitään. Toisaalta jokaisella ystävälläni on joku tuttu (=veli, sisko, serkku, isä) ollut rt-reissulla.
Tai sit mä oon vaan suodattanut kaikki kommentit ;D ;D ;D ;D
-
Lähinnä voivottelua saa kuulla kaikilta sukulaisilta. " Miten sä nyt pärjäät kun sä jäät iiihan yksin. Voi, voi." Ihan kun mä en osais tehdä mitään omatoimisesti ilman sitä miestä.
Tuo oli asia, joka mua aluksi hermostutti myös - nämä soitot, joissa lähimmät ihmiset (=sukulaiset) ekana toteavat "sulla on varmasti ollut tosi surullista", "sinäkään et varmaan ole saanut nukuttua" tai "varmasti itket paljon".
Ikäänkuin mun olisi pitänyt olla tosi masentunut ja ahdistunut, enkä voisi kokea hyviä päiviä ilman puolisoani. En sano, ettenkö miestäni kaipaisi - hirmu paljon kaipaankin - mutta elämä jatkuu täällä kuitenkin näinkin. Ymmärrän kyllä, että siinä purettiin omaa ahdistusta mun kautta. Mä en sitä kaivannut, enkä halunnut toisten ahdistusta omille niskoilleni. Nyt jo helpottaa.
Ystävät ovat suhtautuneet tosi kivasti. Ammattisotilaan puolisona onkin ymmärrettävästi melko paljon ystäväpiirissä niitä, joilla on rt-kokemusta takana tai muuten pv:n kuviot tuttuja, joten se helpottaa tilannetta. Itseasiassa yksi parhaita ymmärtäjiä ja tarvittaessa hermoilujen keskellä maan pinnalle pudottajia on ollut miehen ent. työkaveri. En ole saanut mahdollisuutta lähteä sille "pelottaa-ahdistaa-kaikkea kamalaa varmasti tapahtuu"-linjalle :)
Mutta en voi kuin kiittää omia verkostojani, olen elänyt elämääni täysillä, täyttä tukea ja ymmärrystä saaden ajan tähän saakka- itseasiassa tänään 4vk täynnä. Vasta vai jo?
-
Kauhistelua?Voivottelua?Tsemppaamista?Ihmettelyä?
Miten toivoisitte ystävien ja sukulaisten suhtautuvan? Mitä haluatte heiltä kuulla tai heidän kyselevän? Ja mitä taas ette?
Vielä tuohon palatakseni... Mä toivoisin ennen kaikkea mahdollisimman normaalin arjen jatkumista. Miten pärjäät tai mitä Libanonista kuuluu ovat ihan kivoja kysymyksiä, mutta en halua voivottelua, enkä kauhistelua.
Tämä on meidän ratkaisu, yhdessä päätetty ja yhdessä hyväksytty - kumpikaan ei ole tehnyt kompromisseja, eikä kokenut, että joutuisi luopumaan omasta elämästään. En mä halua myöskään siis suhtauduttavan "olet niin yksin, voi voi." En mä ole yksin, mä olen vain hetken ilman puolisoa tässä fyysisesti lähellä.
Aivan erilaisen yhteyden olen saanut niihin, joilla on mies ollut rt-tehtävissä tai on parhaillaan. On yhteinen maailma, jota nyt ymmärtää toisella tavalla. Heidän kanssaan on hyvä jakaa ajatuksia, kipeitäkin. Ikävää ja hetkittäistä levottomuutta on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole vastaavaa kokenut, eikä muutoinkaan tunne pv:n maailmaa. En siis juuri siltä osin yritäkään, vaan kuittaan kuulumiset melko nopsasti.
Mulla on takana tätä rt-aikaa aika vähän vielä, joten saas nähdä, muuttuuko tilanne kuukausien kuluessa.
-
Ikäänkuin mun olisi pitänyt olla tosi masentunut ja ahdistunut, enkä voisi kokea hyviä päiviä ilman puolisoani. En sano, ettenkö miestäni kaipaisi - hirmu paljon kaipaankin - mutta elämä jatkuu täällä kuitenkin näinkin.
Täysin samaa mieltä!
-
Ja sitten pahimmassa tapauksessa muut saavat tuntemaan, että meidän parisuhteessa on jotakin vikaa, kun pärjään odottaessa rt-aikana ihan hyvin. Sellainen aavistuksen syyllisyys... Tietääkö kukaan, mitä tarkoitan?
Eli kun en ole itkemässä silmiäni päästä, enkä jää masentuneena kotiin neljän seinän sisään, niin kestän tilanteen ikäänkuin liian hyvin. Omituista, mutta olen törmännyt tuohon ajatusmalliin nyt jo muutaman kerran. Totta tietysti on se, että aika on mennyt yllättävän nopeasti ja olen saanut paljon aikaan omassa elämässäni ikävästä huolimatta. Mutta en meistä kumpikaan halunnut, että mun elämäni lakkaisi 6kk ajaksi. Pyrin mahdollisimman tavalliseen elämään, mutta se tuntuu olevan joillekin vaikea hyväksyä. Ihmisillä on liikaa aikaa ajatella muiden asioita!
Tekisi mieli ärähtää, että ei mun aktiivisuus ja osallistuvuus tarkoita, ettenkö ikävöisi, rakastaisi ja välittäisi, mutta kun en jaksa. Mitä se selittely toisaalta auttaa, mä tiedän itse, mitä tunnen ja riittää mulle. Silti - suututtaa toisinaan.
-
Ja sitten pahimmassa tapauksessa muut saavat tuntemaan, että meidän parisuhteessa on jotakin vikaa, kun pärjään odottaessa rt-aikana ihan hyvin. Sellainen aavistuksen syyllisyys... Tietääkö kukaan, mitä tarkoitan?
Eli kun en ole itkemässä silmiäni päästä, enkä jää masentuneena kotiin neljän seinän sisään, niin kestän tilanteen ikäänkuin liian hyvin. Omituista, mutta olen törmännyt tuohon ajatusmalliin nyt jo muutaman kerran. Totta tietysti on se, että aika on mennyt yllättävän nopeasti ja olen saanut paljon aikaan omassa elämässäni ikävästä huolimatta. Mutta en meistä kumpikaan halunnut, että mun elämäni lakkaisi 6kk ajaksi. Pyrin mahdollisimman tavalliseen elämään, mutta se tuntuu olevan joillekin vaikea hyväksyä. Ihmisillä on liikaa aikaa ajatella muiden asioita!
Tekisi mieli ärähtää, että ei mun aktiivisuus ja osallistuvuus tarkoita, ettenkö ikävöisi, rakastaisi ja välittäisi, mutta kun en jaksa. Mitä se selittely toisaalta auttaa, mä tiedän itse, mitä tunnen ja riittää mulle. Silti - suututtaa toisinaan.
Ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat! Mulla on työ, lapset, talon rakentaminen, vanhan auton myynti, kotityöt..... y.m y.m... Kyllä kaikki tä olisi helpompi jos S olisi koyona, mutta kun mun nyt on pakko pärjätä yksin, ei se todellakaan auttaisi että istun itkemässä! Rautanainen pitäisi olla... :blob5:
-
Ja sitten pahimmassa tapauksessa muut saavat tuntemaan, että meidän parisuhteessa on jotakin vikaa, kun pärjään odottaessa rt-aikana ihan hyvin. Sellainen aavistuksen syyllisyys... Tietääkö kukaan, mitä tarkoitan?
Eli kun en ole itkemässä silmiäni päästä, enkä jää masentuneena kotiin neljän seinän sisään, niin kestän tilanteen ikäänkuin liian hyvin. Omituista, mutta olen törmännyt tuohon ajatusmalliin nyt jo muutaman kerran. Totta tietysti on se, että aika on mennyt yllättävän nopeasti ja olen saanut paljon aikaan omassa elämässäni ikävästä huolimatta. Mutta en meistä kumpikaan halunnut, että mun elämäni lakkaisi 6kk ajaksi. Pyrin mahdollisimman tavalliseen elämään, mutta se tuntuu olevan joillekin vaikea hyväksyä. Ihmisillä on liikaa aikaa ajatella muiden asioita!
Tekisi mieli ärähtää, että ei mun aktiivisuus ja osallistuvuus tarkoita, ettenkö ikävöisi, rakastaisi ja välittäisi, mutta kun en jaksa. Mitä se selittely toisaalta auttaa, mä tiedän itse, mitä tunnen ja riittää mulle. Silti - suututtaa toisinaan.
Tiedän hyvin tunteesi! Ihmiset huolehtivat liikaa kyllä välillä toistensa asioista tai sitten ihan liian vähän. :-\
-
Ja sitten pahimmassa tapauksessa muut saavat tuntemaan, että meidän parisuhteessa on jotakin vikaa, kun pärjään odottaessa rt-aikana ihan hyvin. Sellainen aavistuksen syyllisyys... Tietääkö kukaan, mitä tarkoitan?
Eli kun en ole itkemässä silmiäni päästä, enkä jää masentuneena kotiin neljän seinän sisään, niin kestän tilanteen ikäänkuin liian hyvin. Omituista, mutta olen törmännyt tuohon ajatusmalliin nyt jo muutaman kerran. Totta tietysti on se, että aika on mennyt yllättävän nopeasti ja olen saanut paljon aikaan omassa elämässäni ikävästä huolimatta. Mutta en meistä kumpikaan halunnut, että mun elämäni lakkaisi 6kk ajaksi. Pyrin mahdollisimman tavalliseen elämään, mutta se tuntuu olevan joillekin vaikea hyväksyä. Ihmisillä on liikaa aikaa ajatella muiden asioita!
Tekisi mieli ärähtää, että ei mun aktiivisuus ja osallistuvuus tarkoita, ettenkö ikävöisi, rakastaisi ja välittäisi, mutta kun en jaksa. Mitä se selittely toisaalta auttaa, mä tiedän itse, mitä tunnen ja riittää mulle. Silti - suututtaa toisinaan.
Ihan kuin mie olisin tän kirjoittanut.... ja mun mies on jo sentään ollut 3. rt-reissultaan yli 7 vuotta Suomessa ja vielä muistan noi samat tuntemukset ja tunteet (jippii, ei oo vielä dementiaa ;) ), vaikka onneksi ne päivittelijät olivat tuttavia eivätkä sukulaisia ja ystäviä.
-
Nämä lähtemiseen suhtautumiset on sitten kummallisia.Ekan kerran kun mies lähti reissuun niin aika moni tuli kertomaan,että "tämä on nyt sitten teidän suhteelle sellainen koetusaika":o
Sikäli hauskaa että yhdessä oli oltu jo tuolloin viitisen vuotta ja voisinpa melkein väittää,että ne pahimmat karikot oli jo selvitetty.
Ja nyt kun on jo perhettä niin se yleisin suhtautuminen on,että "sulla mahtaa olla tosi raskasta kun mies jätti sut kotiin pienen lapsen kanssa?"Just,se hylkäsi kylmästi perheensä ja lähti sotimaan tuonne alas. ::)
Paikallisessa perhekerhossa tuli asia keskustelussa esiin ja yritin sitten hieman keventää vakavaksi menneitä ilmeitä kertomalla,että "olen mä useaan otteeseen meinannut kantaa sen miehen ihan itse Afganistanin lennnolle kun on kotona pinna hieman kiristynyt mutta nyt ei onneksi tarvinnut -puolustuvoimat hoiti asian ihan mun puolesta"
-Ketään ei naurattanut ;D
-
--
Paikallisessa perhekerhossa tuli asia keskustelussa esiin ja yritin sitten hieman keventää vakavaksi menneitä ilmeitä kertomalla,että "olen mä useaan otteeseen meinannut kantaa sen miehen ihan itse Afganistanin lennnolle kun on kotona pinna hieman kiristynyt mutta nyt ei onneksi tarvinnut -puolustuvoimat hoiti asian ihan mun puolesta"
-Ketään ei naurattanut ;D
Erittäin huumorintajutonta porukkaa siellä! ;) ;D
-
--
Paikallisessa perhekerhossa tuli asia keskustelussa esiin ja yritin sitten hieman keventää vakavaksi menneitä ilmeitä kertomalla,että "olen mä useaan otteeseen meinannut kantaa sen miehen ihan itse Afganistanin lennnolle kun on kotona pinna hieman kiristynyt mutta nyt ei onneksi tarvinnut -puolustuvoimat hoiti asian ihan mun puolesta"
-Ketään ei naurattanut ;D
Erittäin huumorintajutonta porukkaa siellä! ;) ;D
Onneks me ei olla semmosia! ;D
-
Kyselläänpäs uusilta. :) Miten lähipiiri on reagoinut siihen miehenne tulevaan reissuun?
-
"Ai ihan oikeestiko se nyt jo lähtee ja ihan näin pian?" Vaikka moni on tiennyt jo pitkään lähdöstä (hakenut kaksi kertaa aiemminkin), niin silti se jostain syystä on yllättänyt. Moni on ollut "huolissaan" minusta ja ihmetelleet minun tyyntä suhtaumista. Odottavat kai, että purskahdan itkuun joka kerta kun asia tulee esille :P Kannustavalla mielellä ovat kaikki. Tosin en tiedä kuinka kertoisin asiasta omalle sota-ajan eläneelle mummolleni...
-
Mein ystävät ja sukulaiset on pääasiassa olleet kannustavia, toki joku sanoi et miks mä lasken mieheni sinne? Mulla ei ole kertaakaan käynyt edes mielessä et kieltäisin menemästä, onhan se ollut mieheni unelma jo ainakin 10v. Kovasti ovat ystävät luvanneet tukea ja auttaa jos sitä tarvitsen.
-
Vähän saman suuntaista suhtautumista täällä, eli sekä kannustavaa että epäilevää. Tietysti miehen omat vanhemmat ovat olleet aika epäilevällä mielellä, kun oma poika lähtee sinne kauas. Mut varsinkin mun omat vanhemmat ja ystävät ovat olleet tosi kannustavia. Meidänkin miehellä kun reissu on ollut haaveissa jo kauan.
Monilla on kylläkin yhä se käsitys, että sinne alas lähdetään sotimaan. Kyllä se suhtautuminen sitten on muuttunut, kun selittää että kyse todellakin on RAUHANturvaamisesta, eikä mistään muusta.
-
kun selittää että kyse todellakin on RAUHANturvaamisesta, eikä mistään muusta.
Eikun KRIISINhallinnasta kai nykyään. :)
Terminologia mahdollistanee tapauskohtaisesti myös aseellisen voimankäytön. Joten ei kai se niin kaukana sotimisesta enää taida olla. ;)
-
kun selittää että kyse todellakin on RAUHANturvaamisesta, eikä mistään muusta.
Eikun KRIISINhallinnasta kai nykyään. :)
Terminologia mahdollistanee tapauskohtaisesti myös aseellisen voimankäytön. Joten ei kai se niin kaukana sotimisesta enää taida olla. ;)
Aseellisen voimankäytön kyllä, mutta eiköhän se viimeinen vaihtoehto taida olla. Etusijalla on varmaan siis tilanteiden ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin.
Toivotaan vain, että rauha myös säilyy ja odotetaan jännityksellä miten Kosovon itsenäistymisen käy. :)
-
Meillä anoppikokelas hankaa vastaan, vieläkin, vaikka reissu on puolessa.. "En mä siitä silti tykkää yhtään" sano viimeks kun asiasta puhuttiin, "olisit ny puhunu järkee sen jätkän päähän", siis juu, minähän tässä sen miehen sinne Kosovoon ajoinkin. Ainoostaan olen sanonu et mene kun haluat ja minä kyllä odotan. :D
Mun porukoitten puolelta suhtautuminen ei oo muuttunu mitenkään; aina haluuvat tietää miten Hlla menee ja ymmärtävät senkin ettei aina lomilla jakseta heille saakka lähtee. :)
-
Meillä anoppikokelas hankaa vastaan, vieläkin, vaikka reissu on puolessa.. "En mä siitä silti tykkää yhtään" sano viimeks kun asiasta puhuttiin, "olisit ny puhunu järkee sen jätkän päähän", siis juu, minähän tässä sen miehen sinne Kosovoon ajoinkin. Ainoostaan olen sanonu et mene kun haluat ja minä kyllä odotan. :D
Mun porukoitten puolelta suhtautuminen ei oo muuttunu mitenkään; aina haluuvat tietää miten Hlla menee ja ymmärtävät senkin ettei aina lomilla jakseta heille saakka lähtee. :)
Kai se on äidillä ikuinen huoli omasta lapsestaan oli se lapsi minkä ikäinen tahansa. ;)
Eiköhän.. :)
-
Mulla on kaverit suhtautunu oikein hyvin ja kannustavasti, samaten ku oma perhe. Äiti kyl tietää et mä en oo tavannu miehiä jäädä ikinä odottelemaan mut tästä tiesi heti et nyt on sellainen tapaus että tämä neiti odottaa kyllä :)
-
Onkos uusilla, tulevilla leskillä taivastelua riittäny vai ollanko kotirintamalla oltu suopeita tulevaa lähtöä ajatellen?
-
Oli ehkä vähän tökeröä, kun mun muutama kaveri kyseli ennen reissua, et kuinka sä uskallat päästää sen sinne ja kertoili "tositarinoita" vaimojaan pettävistä rauhanturvaajista... Oli ne tarinat kuinka tosia tahansa, niin ei ne mun oloa ainakaan helpottanut. Eihän ne pahalla, mutta välillä tulee sammakoita suusta itse kultakin.. Perhe ja lähin ystäväpiiri suhtautu tosi hyvin ja kannustavasti, mitä nyt äiti (tapansa mukaan) vähän surkutteli..
-
Mä olen ainakin sanonu mulle noita "tositarinoita" kertoville ihmisille, ettei ihan kaikkea kannata kuitenkaan esittää totena mitä kuulee kerrottavan rt hommista... ::)
-
OT mutta siellä oli tehty jokin tutkimus kuinka paljon rauhanturvaajat käyttävät maksullisia naisia, tulos oli että muun maalaiset käyttävät aika aktiivisesti mutta suomalaiset SAUNASSA käyvät rauhanturvaajat eivät käytä maksullisia naisia??? :rotf:
Tiedä nyt sitten mitä toi saunassa käyvät tarkoittaa, mielenkiintoista??
-
OT mutta siellä oli tehty jokin tutkimus kuinka paljon rauhanturvaajat käyttävät maksullisia naisia, tulos oli että muun maalaiset käyttävät aika aktiivisesti mutta suomalaiset SAUNASSA käyvät rauhanturvaajat eivät käytä maksullisia naisia??? :rotf:
Tiedä nyt sitten mitä toi saunassa käyvät tarkoittaa, mielenkiintoista??
;D 8) :rotf: :rotf:
-
Tiedä nyt sitten mitä toi saunassa käyvät tarkoittaa, mielenkiintoista??
Kyllä sauna aina maksullisen seksin voittaa? ;D
-
Ei turhaan Suomessa oli enemmän saunoja väkilukuun suhteutettuna kuin missään muualla. Selvis syy tähänkin ;D
-
Mitenkäs ne anopit on siihen suhtautuneet, ettette halua lomilla kyläillä? ;)
-
Ei tuo ainakaan ääneen oo valittanu, eka lomalla oli että no sittenhän te varmaan tuutte tännekin käymään. V sanoi samantien että ei tulla, hän ei rupee lyhyttä lomaa tuhlaamaan matkusteluun, siinä on ihan tarpeeks että matkustaa kotiin. Meni kertalaakista jakeluun ;)
-
Mitenkäs ne anopit on siihen suhtautuneet, ettette halua lomilla kyläillä? ;)
Hyvin molemmin puolin.. Hn äiti jopa sano et teidän pitää se aika käyttää yhdessä eikä vanhoja ämmiä käydä miellyttämäs.. ;D
-
Me ollaan mun äitin luona ja J:n porukoilla kyllä käyty kaikilla lomilla. Asutaan niin lähellä, että käydään yleensä aina syömässä, kahvilla tai jotain. Me ei olla lomilla linnottauduttu kotia, vaan ollaan kierretty kyllä kavereilla ja omien perheiden luona. Ja kaverit on käyny aika paljo meillä.
-
Jos meillä ei olis lapsia niin varmaan sitten tulisi enemmän oltua kavereiden kanssa, mutta koska on lapset niin mies tahtoo viettää aikaa heidän kanssa.
-
Mitenkäs ne anopit on siihen suhtautuneet, ettette halua lomilla kyläillä? ;)
Meillä anoppi ei soitellut perään (ovat itse asuneet paljon ulkomailla joten ymmärsi että muutakin tekemistä on), mutta miehen toinen isosisko ei ymmärtänyt miksei joka lomalla nähdä. Nyt kun asutaan samassa maassa ja välimatkaa on 20 km, nähdään tosi harvoin. Pikkuveli tuntui vissiin läheisemmältä, kun oli kauempana ;)
-
Monen miehellä reissuun lähtö lähestyy. Onko tullut komenttia läheisiltä?
-
Meillä mies ilmotti vanhemmilleen, kun kertoi lähdöstä, että "ei tarvi kommentoida". -ja eivät ole kommentoineet. Mies perusteli tätä lausettaan sillä, kun kerran päätös on jo tehty, niin sitä on kenenkään enää turha taivastella, koska se ei siitä muutu. Ett näin meillä...
-
Meillä mies ilmotti vanhemmilleen, kun kertoi lähdöstä, että "ei tarvi kommentoida". -ja eivät ole kommentoineet. Mies perusteli tätä lausettaan sillä, kun kerran päätös on jo tehty, niin sitä on kenenkään enää turha taivastella, koska se ei siitä muutu. Ett näin meillä...
;D Ei se välttämättä huono juttu ole, jos appivanhempien taivastelu jää kuviosta pois. ;)
-
Kyllä otti päähän, kun näin pitkästä aikaa veljen vaimon vanhemmat. Veljen anoppi sitten kysyi että mites on kotiutuminen sujunut? Sanoin että hyvin, tosin Nella reagoi aika voimakkaasti isin yhdenkin päivän poissaoloihin, ni tämä siihen että niin, lapset kun tarvitsee molemmat vanhemmat, että kyllä se aiheuttaa lapsille pysyviä vaurioita kun toinen vanhemmista on kauan poissa kotoa ::) >:(. Tuli hänen kanta asiaan harvinaisen selväksi.
-
^Voi elämä ::)
-
Pakko kertoo tänne, mitä ihmiset on meitin ympärillä reissu asiasta höyrynnyt..
A:n äiti piti mulle ennen lähtöä kunnon äkäisen puheen, minkä takia mieheni maailmalle päästän.. ohhoh!! :o
Ja omat sukulaiset lähinnä olivat sitä mieltä, että "miten se voi sut tänne jättää" jne kauhistelivat kaiken aikaa..
Sanotaan että 95% ollut semmosta negatiivista palautetta, että ei ole ihme että kaiken tämän ympärillä itekkin on ollut vähän ihmeissään ja sekaisin asiasta.
Nyt en edes anna kenellekkään mahdollisuutta alkaa asiasta mouruamaan. Tää on nyt tälleen ja piste. -A haluaa tämän kokemuksen ja unelman elää ja minä tuen parhaani mukaan!!
-
-A haluaa tämän kokemuksen ja unelman elää ja minä tuen parhaani mukaan!!
Tää on hieno asenne.
-
-A haluaa tämän kokemuksen ja unelman elää ja minä tuen parhaani mukaan!!
Tää on hieno asenne.
Kiits :)
Aina ei oo mullakaan tää asenne ollut näin hyvä..
-
Kukaan mun tutuista ei oikeen ole kommentoinut tätä miehen lähtöä...
Avoppi totes vaan kun oli seuraavasta valmiudesta Afganistaniin puhe et sinne ei saa mennä... siinä kaikki...
Mun kaverit oli vaan sitä mieltä et "sit kun se mies on siellä niin sä tuut bilettää Kouvolaan joka viikonloppu!"
-
Mun kaverit on kauhistellut ja paljon, kuinka mä jaksan täällä odottaa! He eivät nimittäin jaksais, ovat perään maininneet... Vois olla toinen ääni kellossa, jos mies haluaiskin lähteä! Eihän sitä parisuhdetta voi lopettaa sen takia, että toinen lähtee "vähäksi" aikaa ulkomaille töihin! Vaikka aina ei helppoa olekaan...
Ja huomaa, että monet vaan kyselee miten P jakselee ja mitäs sille kuuluu jne. Ihan niinku ei olis itsellä jakselemista ::)
-
^Toi muaki ärsyttää, että aina kysellään vaan miehen pärjäämistä. Ei koskaan mun. Oon ruvennu vastaamaan, että enpäs tiedä, onhan se vuoden loma täyshoitolassa tietysti omalla tavallaan rankkaa. ;)
-
Yhdyn edellisiin..
Ja sen päälle sitten vielä mieskin, joka on sitä mieltä, että hänellä vaan on "rankkaa".. On tää niin ihanaa, että oksat pois :bom: :idea1: :dontknow:
-
Mun kaverit on kauhistellut ja paljon, kuinka mä jaksan täällä odottaa! He eivät nimittäin jaksais, ovat perään maininneet... Vois olla toinen ääni kellossa, jos mies haluaiskin lähteä! Eihän sitä parisuhdetta voi lopettaa sen takia, että toinen lähtee "vähäksi" aikaa ulkomaille töihin! Vaikka aina ei helppoa olekaan...
Ja huomaa, että monet vaan kyselee miten P jakselee ja mitäs sille kuuluu jne. Ihan niinku ei olis itsellä jakselemista ::)
Juuri näin, tää muakin otti ihan suunnattomasti pattiin >:(
-
Mun kaverit on kauhistellut ja paljon, kuinka mä jaksan täällä odottaa! He eivät nimittäin jaksais, ovat perään maininneet... Vois olla toinen ääni kellossa, jos mies haluaiskin lähteä! Eihän sitä parisuhdetta voi lopettaa sen takia, että toinen lähtee "vähäksi" aikaa ulkomaille töihin! Vaikka aina ei helppoa olekaan...
Joo, muistan ihan saman! Yksikin kaveri sanoi, että hän ei ikinä rupeaisi "vuotta odottamaan".
Ja mitä tuommosetkin lausahdukset hyödyttää? Pitäiskö sitä meidän sitten laittaa se suhde telakalle?
-
^Ei noi lausahdukset ainakaan lohduta yhtään >:( Heikkoina hetkinä sitä aina miettii, et hel***ti miks mun tarttee sit kestää jos muidenkaan ei tartte?! Ja ne voi sen tosta vaan heittää....
Tasan yks ystävä on sanonut et sit tehdään kaikkea kivaa kun P on poissa, muita ei näytä kiinnostavan yhtään, just silloin ku niitä ystäviä tarvii :angry7:
-
Anoppi on jo alkanut stressaamaan vaikka lähtö ei oo vielä varmaa. :-\
-
Mun käskettiin ottaa poika kainaloon ja ottaa avioero, jos ja kun lähtö taas tulee.
Vähän huvittuneena noita ohjeita taas kuuntelin. ;D
-
^ Totta maar sä Sini sit eroa haet, eihän muita vaihtoehtoja olekaan. ;D
Anoppi on jo alkanut stressaamaan vaikka lähtö ei oo vielä varmaa. :-\
Mua stressaa hiukan anopissa se, ettei se ole J:n lähdöstä moksiskaan. Tai ei ainakaan näytä sitä eikä puhu koko asiasta. No, ehkä parempi näin.
-
Tänään taas sain kuulla, että miten voisin vaikuttaa ettei mies hae jatkoja. ::) Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. EN MITENKÄÄN! >:(
Siis oikeesti, mieshän tulee heti sieltä pois, jos käsky täältä käy. Mutta kun ei käy. :)
Musta anopilla ja anopin äidillä ei oo mitään asiaa meidän elämään, jos me ollaan näin tyytyväisiä.
Ärsyttää tollanen ylihuolehtivaisuus ja toisten unelmien polkeminen.
-
Meillä otettiin aika rauhallisesti - no mies on PV:n palveluksessa, joten käy rinnastuksesta muun alan ihmisten ulkomaankomennuksiin, vaikka oli tämä kuitenkin aivan oma päätös. Minulla on melkoisen työaikaongelmainen työ (ja mies tekee täällä myös töitä, joten minulta lähtee miehen lisäksi myös aika paljon työvoimaa, mikä on rankaa juttu) ja meillä on pikkuinen tyttö (eikä tukiverkkoa kovin lähellä), joten jonkin verran ovat omaiset ja ystävät selvästi tiivistäneet rivejään meidän ympärillämme.
No appi on ollut Kyproksella ja anopin isä muuten vaan sotilas, joten sitenkin tuttua juttua.
-
---joten jonkin verran ovat omaiset ja ystävät selvästi tiivistäneet rivejään meidän ympärillämme.
Kuulostaa varsin kypsältä asenteelta. :) Pahimillaanhan läheiset kauhistelevat ja kaikkovat vain kauemmaksi. Niissä tapauksissa tosin rauhanturvaaminen taitaa olla varsin vieraantuntuinen "työkeikka" eikä siihen osata suhtautua.
-
Ihan kivasti useimmat suhtautuneet, tietysti kyllähän niitä päivittelijöitäkin on etenkin sillä rintamalla jotka ei noista armeijan kuvioista oikein ymmärrä. Minun mies on myös pv:n palveluksessa. Isovanhemmat auttelevat tosi kivasti lastenhoidossa työaikojen niin vaatiessa vaikkakin asuvat parin tunnin ajomatkan päässä.
-
Mua ärsyttää ehkä eniten se, kun ystävät / sukulaiset / tutut jotenkin rivien välissä olettaa, että joku on huonosti, kun pystyn muka "noin vain päästämään" toisen menemään, ikäänkuin suhteessa olisi automaattisesti jotain vikaa kun toinen lähtee rauhanturvaajan hommiin. Olenkin aina sanonut, että siihenhän juuri tarvitaan todella vahva suhde, että tällainenkin onnistuu 8)
-
^ Meillä anoppi kysyi, kun mies lähti toiselle missiolle, että meneekö teillä huonosti? ;) Ja hänellä ei ole yleensä tapana kysellä mitään henk. kohtaisia eikä muutakaan.
-
Jep, T laittoi Facebookiin statukseksi jotain Tsadin reissusta ja sen jälkeen oon hukkunut kysymysten tulvaan :D
-
Mites ystävät ja sukulaiset on suhtautuneet puolisoidenne lähtöön?
-
Meillä anoppi muistaa, joka ikinen kerta kun niillä ollaan kylässä, muistuttaa että jos mies kuvittelee menevänsä vielä toisen kerran jonnekin varsinkin Afgoihin, hän (anoppi) laittaa niin kovaan vastaa kun vaan pystyy, laittaa kaikki välit poikki jne jne.
Anoppi ei tykännyt Kosovon vuodestakaan. Tulevasta mahdollisesta keikasta ei olla hänelle mainittu... kerrotaan varmaan sit kun K on jo lentokoneessa.
-
Mieheni on vasta toimintavalmiudessa, koulutuskutsua odotellaan. En ole vielä puhunut asiasta juurikaan kenellekään läheiselle, koska pelkään tätä suhtautumista niin paljon. Olisi hankala esim. selittää että miksi annan miehen mennä. Pelkään myös sitä, että sitten jos joskus tarvitsisin apua esim. lasten kanssa, niin minulle vaan vastattaisiin, että pärjää nyt keskenäs, kun kerran päästit miehen sinne.
Eli suhtautumista en vielä tiedä, arvailen vain.. Sitten kerron asiasta, kun lähtö on varmaa..
-
Olisi hankala esim. selittää että miksi annan miehen mennä.
Olet varmastikin miettinyt syitä itseksesi tai yhdessä miehesi kanssa. Ne on teidän omia syitä, ei niitä kenenkään pidä väheksyä. Joten rohkeasti vain kertomaan ja sillä asenteella, että tämä on teille ohan mahtava juttu!
-
Kiitos kannustuksesta. Kyllä minä syyni tiedän ja ollaan tietysti puhuttu miehenkin kanssa ja paljon. Koko yhdessäoloajan 6+v tämä on ollut kyllä tiedossa oleva juttu.
Huomenna onkin jo marraskuu ja tiedon koulutuksesta pitäisi parin viikon sisään tulla, huh. Sitten kerron.
-
Minervan läheisten mahdollinen suhtautuminen kuulostaa kyllä ikävältä :( Toivottavasti noin ei käy.
-
Sitä toivon minäkin. Toivottavasti varaudun vain pahimpaan ja kaikki suhtautuu kivasti tai ainakin vähän paremmin. Kerron sitten miten käy.
-
Minkälaista tukea, ymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä olette saaneet viime aikoina kokea?
Mulle on jäänyt parhaiten mieleen, että äidit olivat hieman kauhuissaan joka reissun kohdalla. :)
-
Yhtenä mieleen jäi anopin voivottelu pojastaan, kertaakaa ei tullut mieleen, että minäkään en tanssi ruusuilla tukka hulmuten auringon paistaessa, vaan joskus voisi kaataa sitä sympatiaa myös tänne kodin suuntaan. Enimmäkseen muutenkin kukaan ei todellisuudessa ymmärtänyt, että mitä se myös kotiväeltä vaatii, kaikkia kiinnosti vaan, että mitäs sinne miehelle kuuluu.
-
Yhtenä mieleen jäi anopin voivottelu pojastaan, kertaakaa ei tullut mieleen, että minäkään en tanssi ruusuilla tukka hulmuten auringon paistaessa, vaan joskus voisi kaataa sitä sympatiaa myös tänne kodin suuntaan. Enimmäkseen muutenkin kukaan ei todellisuudessa ymmärtänyt, että mitä se myös kotiväeltä vaatii, kaikkia kiinnosti vaan, että mitäs sinne miehelle kuuluu.
Sillon just ennen miehen lähtöä vain yksi ihminen meidän kaveripiiristä (Omppista ja hänen miestään lukuunottamatta) toivotteli mullekkin jaksamista, miehen työkaveri joka on itekkin ollu reissussa.
Muutoin kommentit oli luokkaa "miten sä sen sinne päästät?" (että mä vihaan tuota >:( ) ja muuta kauhistelua paikan vaarallisuudesta...
-
---"miten sä sen sinne päästät?" (että mä vihaan tuota >:( )---
Tuohon kysymykseen sopisi jatkoksi, että onko sillä valjaat vai panta, ja kulkeeko tavallisessa hihnassa vai fleksissä, entä saako juosta metsässä vapaana sunnuntaisin. ;)
-
^ ;D
Kyllähän se (ainakin ekalla missiolla) oli tuota voivottelua ja että miten sä sen päästit, mä en kyl päästäis... ::) Yksi kaveri sanoi, että nostan kyllä sulle hattua. Anoppi nyt ei muutenkaan näytä oikein tunteitaan, joten en oikein tiedä kuinka huolissaan oli, kai se oli, ja varmaan meistä molemmista. Viimeiseltä missiolta on jäänyt mieleen, kun yksi tuttu (J:n veljen vaimon veljen vaimo) toi mulla lastenvaatteita ja kyseli, että miten on mennyt, kun J oli Afrikassa. Kun mä sit omaan rauhalliseen tapaani vastasin jotain, että ihan hyvin on mennyt niin hän tokaisi, että oot sää kyllä aika sissi!
-
---"miten sä sen sinne päästät?" (että mä vihaan tuota >:( )---
Tuohon kysymykseen sopisi jatkoksi, että onko sillä valjaat vai panta, ja kulkeeko tavallisessa hihnassa vai fleksissä, entä saako juosta metsässä vapaana sunnuntaisin. ;)
Käytän muuten tätä jossain muodossa vastauksen pohjana ens kerralla kun joku kysyy tuota, kiitos ideasta ;D
-
^ no esimerkiksi sillein, että luotat kyllä, että hän tulee takaisin, kun olette jo pitemmän aikaa harjoitellut irti pitoa, joskus jopa ihan yön yli ja aina on kotiin palannut, toki väsyneenä ja nälkäisenä; kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.
-
^ no esimerkiksi sillein, että luotat kyllä, että hän tulee takaisin, kun olette jo pitemmän aikaa harjoitellut irti pitoa, joskus jopa ihan yön yli ja aina on kotiin palannut, toki väsyneenä ja nälkäisenä; kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.
Juuri näin...sekä harmittelen, että kuin huonolaatunen talutushihna mulla oli, katkes noin vaan ja yks pääsi karkaamaan :(
-
Minnuu ärsytti ehkä tuota "miten päästit?" kysymystä enemmän se toteamus "siellä se nyt ryyppää ja juoksee huorissa" ::)
-
Minnuu ärsytti ehkä tuota "miten päästit?" kysymystä enemmän se toteamus "siellä se nyt ryyppää ja juoksee huorissa" ::)
...ei hyvänen aika... ::)
Tuota ei oo mulle vielä tultu sanomaan, johtuskohan kohdemaasta? ;)
-
^ tai sit siitä et vuodet on vieriny ;) ja maine muuttunut... Ekan libanon mission aikana se meno on ollu aika hurjaa ajottain.
-
Nythän foorumilla on ainakin pari sellaista, jotka vasta odottelevat tulossa olevaa rt-keikkaa. Miten kaverit ja sukulaiset ovat mukana? Kauhistellaanko, ollaanko tukena, vai eikö asiasta tuumata mitään sen kummempaa?
-
^ Mä (me) ei olla pahemmin aiheesta puhuttu, eikä keikka vielä ole varmakaan (toimintavalmiussitoumus on). Jotenkin en jaksa ainakaan nyt kuunnella mitään kauhistelua/ihmettelyä, ehkä siksi, etten ole itsekään tällä kertaa niin varma tästä. Tai siis omasta jaksamisesta täällä kotona ilman miestä. Parille kaverille oon toimintavalmiussitoumuksesta kertonut, mut ei he sen paremmin kommentoinut, paras kaverini taitaa kyllä olla vähän huolissaan musta. Mut tosiaan, meillä ei reissu ole varmaan edes, joten katsellaan sitten, jos/kun se on (ehkä tää ei ollutkaan ihan mulle suunnattu kysymys).
-
Kyllä ne yrittää kauhistella, mutta en niitä kuuntele.... :D
Heittelen ilmoille realiteettejä mitä täällä turvallisessa kotomaassakin voi tapahtua...
-
Ainahan noita on, voivoittelijoita, niitä jotka luulee kaikkea (ja pahimmassa tapauksessa eivät tiedä mitään). Mä vaan en enää jaksa, ihan sama. Koska, vuodesta toiseen voivottelijat pysyvät samana, auttajat pysyvät samana ja ne jotka suureen ääneen huutavat että apua on saatavilla kaikkoavat joka kerta. Joten en edes yritä. Kolmas kerta pitä7si toden sanoa, ja perkkeles, ihan saatanan saman virren laulan joka saatanan idiootille. Anteeksi kielenkäyttöni, mut olen käyny tän läpi jo kolme kertaa eikä se siitä mihkään muutu.
-
^ Noinhan se on. Ihmisten suhtautuminen tuskin muuttuu, jos ovat olleet jotain mieltä ekan mission aikaan niin luultavasti ajattelevat samoin edelleen. Mullakaan ei siis mitään pos. yllättäviä odotuksia kommenttien suhteen tämänkään tulevan reissun suhteen. Onneksi on heitäkin, jotka suhtautuvat mukavasti ja järkevästi ja kunnioittavat meidän perheen päätöstä.
-
Anopin kanssa puhuin eilen puhelimessa (ts. anoppi puhui). ;) Hänhän ei J:n reissusta eikä aiemmistakaan mitään puhu, eilen kysyi, että koskas se J:n koulutus alkaakaan. Ja tokaisi sitten, että niin, sehän on se vaarallisin paikka mihin J menee. Hän on sitä mieltä, että häntä on aina huijattu J:n tehtävistä, ettei hänelle kerrota kuinka vaarallista siellä on. Että J tyyliin istua tönöttää korjaamolla eikä liiku missään. Just. ::)
Ehkä mun kantsii pyytää anoppikin mukaan läheisten päivään.
-
^Tuohan vois olla hyvä ajatus että menisitte läheistenpäivään yhdessä! olis ehkä sit helpompi jutella asioista, kun J on reissussa.
-
Täällä myös on miehen äiti ollut se, joka on varmaan eniten kauhuissaan. Ei ole siitä kyllä suuremmin puhunut tai muutenkaan kommentoinut reissuja ainakaan minulle.
-
Kannustan ottamaan mukaan! Mun anoppi ainakin tykkäsi läheisten päivästä. Tuli ihan sitä varten Rovaniemeltä asti ja oli tyytyväinen.
Se mitä sillon kommentoi oli, että olis kiva jos läheisille olis päivä ennen reissuun lähtöäkin, eli juurikin semmonen läheisten pv mitä rotaatiokoulutuksen aikana Säkylässä on. Meillähän se oli useamman pvn mittanen ja vain puolisoille kun M oli tarkkailija, eli tuolloi tuli ilmi, että anoppi olisi kaivannut jotain vastaavaa itselleenkin ennen reissua.
Ehkä me vaimot välillä jopa unohdetaan ne anopit siinä mielessä, että sehän on heidän lapsensa joka lähtee reissuun, vai unohdetaanko? Mä ainakin unohdin ::) Sitä vaan ajattelee, että mun mies lähtee, mutta ei muista, että toisella lähtee oma lapsi...
Lisäksi koska ainakin mun mies aika laiskasti piti vanhempiinsa yhteyttä alhaalta niin tuon läheisten pvn jälkeen mä tajusin alkaa soittelemaan useammin ja kertomaan M:n kuulumisia.
-
Me mentiin appiukon ja hänen vaimonsa kanssa silloin Säkylään omaisten päivään ja tykkäsivät kyllä, kun sai lisää tietoa.
-
Voi olla, että sitä välillä unohtaakin sen anopin, varsinkin, jos anoppi ei itse kysele/puhu missiosta mitään Mun anoppi on vaan aika rasittava, kun sehän ei puhu kuin itsestään ja J:n reissujen aikaankaan ei juuri kysele J:n kuulumisia. Eikä J niitä pahemmin hälle ilmoittele. Tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta, vaikka eihän se niinkään ole. Mun äiti on ollut aina kiinnostunut siitä miten J:lla menee alhaalla ja huolissaan enemmän kuin J:n oma äiti. Mutta anoppi nyt on sellainen, mä sitä aikani harmittelin, mut ei sille mitään voi.
Kyl mä aattelin kysyä anoppia mukaan, vaikka se ei varmaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Mutta kyllä siitä varmasti silti hyötyä on.
-
Hei uudet jäsenet! Kuinka lähipiirinne on suhtautunut rt-reissuun? Onko herunut myötätuntoa ja kannustusta myös kotiin jäävälle/jääville?
-
Kohta startttaa puoliväli täsätä reissusta ja valitettavasti olen huomannut sellaisen asian että ne ihmiset joita pidin ystävinäni ovat tavallaan unohtaneet minut tyystin. Ei olekkaan aikaa kuunnella minua paitsi silloin kun ovat itse jotain vailla... Olen todella pettynyt omiin ns. ystäviini. On sentään poikkeuksiakin esim yksi ystävistäni pitää huolen siitä että me näemme kerran viikossa. Mutta tässäpähän opin ketkä ovat todellesia ystäviä ketkä eivät.
-
^Onpa harmillista. :-\ Muistaakseni muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia.
-
Kohta startttaa puoliväli täsätä reissusta ja valitettavasti olen huomannut sellaisen asian että ne ihmiset joita pidin ystävinäni ovat tavallaan unohtaneet minut tyystin. Ei olekkaan aikaa kuunnella minua paitsi silloin kun ovat itse jotain vailla... Olen todella pettynyt omiin ns. ystäviini. On sentään poikkeuksiakin esim yksi ystävistäni pitää huolen siitä että me näemme kerran viikossa. Mutta tässäpähän opin ketkä ovat todellesia ystäviä ketkä eivät.
Valitettavan tutun kuuloista... mulle meni myös kaveripiiri aivan uusiksi exän ekalla reissulla. Mielestäni on tosi surullista, että ystävät ei sitten olekkaan enää läsnä, kun heitä eniten tarvittaisi.
Ehkäpä siitä syystä mun ystäväpiiri on kutistunut tosi minimaaliseksi...