mun mielestä kotiutuminen ei anna oikeutta mihin tahansa toilailuun.
No ei tietenkään anna, kukaan tuskin täällä sellaista on väittänytkään...
MUTTA, tuntuu ainakin että toisilla se elämä lähtee vähän "käsistä" ja puretaan ne paineet, ahdistus jne.. väärällä tavalla.
Ja mun mielestä siitä kotiutumisesta ei turhaan nosteta hälyä. Hyvä on varautua siihen, että kaikki ei välttämättä suju kuin ruusuilla tanssi...
Liian monesti on huomattu, että odotetaan sitä kotiutumista kuin kuuta nousevaa, ja takaisin tuleekin aivan toinen ihminen... Ja sit pukkaa kriisiä kriisin perään ja erotaan, kun ei oltu osattu yhtään henkisesti varautua muutokseen tai siihen, että joskus shokki kotiutumisesta on niin kova, kuin toisilla on. Joskus tietty, onneks, niinkin käy, että toinen on edelleen se ihan sama ihminen.
Mutta valitettavasti aina ei näin käy... Joskus toki muutos on positiivista, mutta meillä ei ollut. Hetkellisesti mies oli kaikkea muuta, kuin se ihminen, joka alas lähti... ja nimenomaan muutos oli todella negatiivista. Onneks sitten se tutumpi tyyppi alkoi kuoriutua pikku hiljaa uudelleen esiin, toki muuttuneena, mutta sentään tunnisti tyypin, jonka kanssa asui, eikä enää tuntunu ihan vieraalle hepulle.