Pelottaako?

[Janica]

Mua ei kyllä pelottanut mikään liikenne... Mua pelotti se, että joku vitipää saa siellä yhtäkkiä päähänsä lähteä tulittamaan suomalaisia jossain mielenhäiriössä ja mun mies sattuis olemaan just siinä tulituksen kohteena... Kun sen ei tarvi olla mitenkään mieheen kohdistettu laukaus, riittää kun luoti tulee sopivasti, niin se on menoa. Eikä siinä sitten mitkään selittelyt paljon lämmitä..

Mua ei myöskään liikenne pelottanut, just noi ammuskelut ja väkijoukon riehaantumiset lähinnä.
Etenkin lähinnä toi väkijoukon riehaantuminen huoletti, koska joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy.. 

[Pipsa]

Kyllä minua kieltämättä pelottaa tuo A maa...Kun on ollu viimeaikoina kaiketi rauhattomampaa tuo meno. Ja kaikki miinat ja semmosetkin mielessä pyörii 
Mutta toisaalta jos jotain on sattuakseen niin voihan se sattua täällä kotimaassakin. Että en liikaa uskalla ajatella että jos nyt jotain sattuu. Hulluksihan sitä tulee jos jatkuvasti ajattelee mitä voi sattua

[Meteli]

Kumma juttu, mutta minua ei osaa tuo kohdemaa pelottaa mitenkään erityisesti. Onhan Afganistanissa ja lähialueilla rauhatonta, mutta jotenkin vaan uskon, että jos jotakin pahaa on tapahtuakseen, se voi yhtä hyvin tapahtua täällä Suomessakin..

Mutta parisuhteen puolesta pelottaakin sitten vähän enemmän. Ei olla miehen kanssa ihan samalla aaltopituudella yhteydenpidon suhteen, hänelle kun ei aina tule mieleen, että voisi (edes) parin päivän välein itsestään ilmoitella    Mies on varsinainen 'no news is good news' -tyyppi - ja minä taas hajoan suurin piirtein liitoksistani jos ei mitään kuulu. Ei voi kun ihmetellä, miten me saadaan tämä vuosi soviteltua yhteen ilman sen suurempia draamoja...  ???

[rumin,mies syvästä etelästä]

Mandi hyvä.Nyt en halua kääntää veistä haavassa.Mutta voi tulla tilanteita joiden takia ei voi lähettää viestejä/kusoja päiviin

[point]

Mandi hyvä.Nyt en halua kääntää veistä haavassa.Mutta voi tulla tilanteita joiden takia ei voi lähettää viestejä/kusoja päiviin

Ja varsinkin, kun tuo A-maa ei ole aivan yhtä hyvin linkitetty paikka kuin kotosuomi.

Vielä pari vuotta sitten gsm-verkko oli vain Camp Katarinan kokoinen. 

[Pipsa]

Minulle positiivinen ylläri on ollut A maan suhteen se että mies on sieltä pystynyt soittelemaan. Kun alkuun luulin että eipä paljon puheluita tule, kun ei siellä sellaset vekottimet toimi... 
Mutta toimii siellä joku puhelin. Että mukavalta on tuntunut.

[Meteli]

Ainahan kaikenlaisia erikoistilanteita voi tulla. Ne on sitten asia erikseen ja sellaisia on sattunut täällä Suomessakin. Ei mitään uutta siis siinä sinänsä.

Eihän sen miehen tarvitsisi minunkaan mielestäni puhelimessa tms. kaiken aikaa roikkua, mutta jotenkin tuntuu ettei se yksi tekstiviesti edes parin päivän välein
ihan hirveän kova vaatimus olisi.. Siis todellakin silloin kun kyse ei ole mistään erikoistilanteesta. Nuo "tilanteet", jos sellaisia sattuu eteen tulemaan, ovat meillä varmaan ainoat hetket, jolloin voin olla sata varma siitä, että mies ottaa yhteyttä heti kun pystyy. Muuten saan kyllä ihmetellä, että onko numero hukassa vai nimi unohtunut..

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

[zatu]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

No en minä ainakaan ole jaksanut. Molemmilla reissuilla toivoi kuulevansa toisesta edes lyhyen viestin verran. Paitsi tietty silloin, kun tiesin, että on hankala päivä mitään viestiä laittaa. Ihan jo siitä hyvästä, kuinka paljon edes ihan pieni yhteydenotto päivää piristi, voi vaatia niitä lähettämään.

Ainakaan viimeksi ei viestipimento laittanut kuitenkaan pelottamaan. (Ensimmäisellä kerralla pelotti yleensä koko Bosnia. ) Ensimmäisenähän sen tietäisi, jos jotain sattuisi. 

[point]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

Mun kokemukset näistä RT-missioista alkoi sellaisina aikoina, ettei ollut muuta kuin erittäin hidas kirjeposti. Kirjeitä tuli korkeintaa huoltolennoilla kahden viikon välein (tosin useampi samalla kertaa) ja aina silloin tällöin kävi postimiehelle sellainen kardinaalimunaus, et oli unohtanut sen tärkeimmän postisäkin sinne omiin nurkkiin...  

Puhelinlinjat olivat niitä, että jos puhui samaan aikaan niin linja pätkäisi molempien kuuluvuuden.

Nämä nykyiset yhteydenpito mahdollisuudet ovat suorastaan suklaata.

Roger out.

[rumin,mies syvästä etelästä]

Pike!Kyllä postia meni päivittäin reittikoneella.