Uudelle reissulle?

[Lilian]

^Mä oon ihan samaa mieltä. Vähän sama asia kuin toisen lapsen synnytyksessä taas muistin mitä helvettiä se on ja päivittelin että mitä hittoa mä täällä taas teen. Että ikävä kyllä aika kultaa muistot, mutta sitten kun olet taas samassa tilanteessa niin muistat miksi se oli niin kamalaa.

[yama]

Meillä kyllä saisi lähteä, jos haluaa ja tilaisuus tulisi. Helpompaa tuo aika oli kuin nykyinen.

[Anna]

^Mä oon ihan samaa mieltä. Vähän sama asia kuin toisen lapsen synnytyksessä taas muistin mitä helvettiä se on ja päivittelin että mitä hittoa mä täällä taas teen. Että ikävä kyllä aika kultaa muistot, mutta sitten kun olet taas samassa tilanteessa niin muistat miksi se oli niin kamalaa.

Juu minustakin kannattaisi kirjoittaa hyvinkin päiväkirjaa reissun aikana (sekä niistä hyvistä, että huonoista hetkistä, että yleisesti elämäntilanteesta), sitten voisi ehkä tehdä vähän tiedostetumman ratkaisun siitä uudesta reissusta. Tuskin perustunne sen reissun aikana mihinkään muuttuu, vaikka aikaa kuluisikin.

[pumpkin]

^Mä oon ihan samaa mieltä. Vähän sama asia kuin toisen lapsen synnytyksessä taas muistin mitä helvettiä se on ja päivittelin että mitä hittoa mä täällä taas teen. Että ikävä kyllä aika kultaa muistot, mutta sitten kun olet taas samassa tilanteessa niin muistat miksi se oli niin kamalaa.

Juu minustakin kannattaisi kirjoittaa hyvinkin päiväkirjaa reissun aikana (sekä niistä hyvistä, että huonoista hetkistä, että yleisesti elämäntilanteesta), sitten voisi ehkä tehdä vähän tiedostetumman ratkaisun siitä uudesta reissusta. Tuskin perustunne sen reissun aikana mihinkään muuttuu, vaikka aikaa kuluisikin.

Paitsi, että elämäntilanteet muuttuu ja kun on oppinut rutiinit, niin toinen  reissu voi mennä jopa paljon helpommin. Tokikin muistijälki huonosta vuodesta/puolivuotisesta voi vaikuttaa myös seuraavaan reissuun; jolloin koko reissuun lähtö tuntuu niin ahdistavalta, ettei yksinkertaisesti pysty nauttimaan edes niistä hyvistä puolista. Mutta sitä päiväkirjaa kantsis pitää sitten molempien ja siitä sitten yhdistää ne hyvät ja huonot puolet ja vasta sitten katsoa, ollaanko plussan vai miinuksen puolella.

[Titta-Mari]

Kyllä päästäisin uudelle reissulle, mutta en heti. A-P on ollut reissussa vasta vähän aikaa, mutta alku on ainakin minulle ollut tosi rankka. Koulun, autokoulun, kolmen koiran, kissan ja huushollin hoitaminen vie mehut kyllä välillä aika totaallisesti. Ja toistaiseksi menee energiaa kamalasti kyytien ja menemisten suunnitteluun, kun ei vielä ajokorttia ole.

Haaveena on, että tämä tästä helpottuu, kun autokoulu jää pois ohjelmasta ja saan ajokortin.

[justiina]

Eipä juuri tule mieleen mitään mainittavan arvoista hyvää, jota tää reissu ois tuonu tullessansa. Alussa odottaminen oli jännää ja oli perhosia mahassa. Tokihan se on vieläkin kivaa, kun saa miehensä hetkeksi takasin, mutta uutuuden viehätys on ilmeisesti kadonnut. Tiedän jo aika tarkkaan kaikki fiilikset ja mikä tulee missäkin vaiheessa. Ja nykyään harmittaa jo valmiiksi, että kun mies tulee lomille, niin se myös lähtee melkeen samantien takas.

Meijän suhteessa ei oo koskaan ollu sellasta aikaa, jolloin ois voinu olla rauhassa toisen kanssa. Jotain säätöä tai reissua on ollu koko ajan jommalla kummalla. En siis myöskään sanoisi, että oon liian kiinni miehessäni.

Eka reissu on kokemus. Toiseen ei riitä hyviä perusteita (meillä). Tän reissun jälkeen on suunniteltu, että asetutaan aloillemme ja katotaan miten yhteiselo "normaalissa" suhteessa toimii. Sitten tulee toivottavasti lapset ja muu perhehässäkkä. Ja jos vielä sitten tekee jomman kumman mieli muille maille, lähetään yhdessä koko perheen voimin. Eiköhän nää rt-reissut oo tän jälkeen meijän osalta nähty.

Edelleenkin ihminen voi muuttaa mieltään, mutta nyt tuntuu tosi vahvasti tältä.

[Anna]

^Mä oon ihan samaa mieltä. Vähän sama asia kuin toisen lapsen synnytyksessä taas muistin mitä helvettiä se on ja päivittelin että mitä hittoa mä täällä taas teen. Että ikävä kyllä aika kultaa muistot, mutta sitten kun olet taas samassa tilanteessa niin muistat miksi se oli niin kamalaa.

Juu minustakin kannattaisi kirjoittaa hyvinkin päiväkirjaa reissun aikana (sekä niistä hyvistä, että huonoista hetkistä, että yleisesti elämäntilanteesta), sitten voisi ehkä tehdä vähän tiedostetumman ratkaisun siitä uudesta reissusta. Tuskin perustunne sen reissun aikana mihinkään muuttuu, vaikka aikaa kuluisikin.

Paitsi, että elämäntilanteet muuttuu ja kun on oppinut rutiinit, niin toinen  reissu voi mennä jopa paljon helpommin. Tokikin muistijälki huonosta vuodesta/puolivuotisesta voi vaikuttaa myös seuraavaan reissuun; jolloin koko reissuun lähtö tuntuu niin ahdistavalta, ettei yksinkertaisesti pysty nauttimaan edes niistä hyvistä puolista. Mutta sitä päiväkirjaa kantsis pitää sitten molempien ja siitä sitten yhdistää ne hyvät ja huonot puolet ja vasta sitten katsoa, ollaanko plussan vai miinuksen puolella.

Usein se on kyllä niin päin, että aivot haluavat kääntää kaiken positiiviseksi ja se aika tosiaan pyrkii kultaamaan  niitä muistoja ja alkaa ajattelemaan, että eihän se niin vaikeaa ollutkaan, vaikka olisi oikeasti ollutkin. Elämäntilanne tosiaan voi muuttua, mutta ei se välttämättä ole se ratkaiseva tekijä. Ja jos ne yhdessä olonkin rutiinit piti opetella uudestaan reissun jälkeen, niin varmasti parin vuoden kotona olon jälkeen pitäisi ne yksinolonkin rutiinit opetella alusta asti taas uudestaan.

Samaa mieltä Justiinan kanssa, että eka reissu on kokemus, toiseen ei riitä hyviä perusteita ellei konkurssiin jouduta.

[IceQueen]

Eka reissu on kokemus. Toiseen ei riitä hyviä perusteita (meillä).

Tjoo, pitäkää tästä naiset kiinni.

Mä idiootti päästin toiselle reissulle ja ei siitä kovin paljon hyvää poikinut... Aika kerkes sen verran kultaamaan, että ajattelin olevani mukamas jotenkin vanhempi ja viisaampi. Ja jotkut kun täällä kertoi reissun sujuneen paremmin, kun oli lapsia jne... Mut katin paskat.

Aika ehkä kului nopeammin, mutta ei se osa-aika YH:na oleminen ollut millään muotoa herkkua.

No, pääseepä mies kokeilemaan samaa, jospa ei enää sitten reissuun halaja... tai sit halajaa kahta kauheemmin, mutta sit saa mennä lopullisesti...

[Anna]

Hyvä IQ!

[Anki]

Ymmärrän myös IQ:n pointtia todella hyvin mutta eiköhän tämän koko keskusteluketjun sisältö todista sitä että tämä asia on hyvin henkilökohtainen ja myös se että mielipide voi muuttua eikä ikinä kannata sanoa ei ikinä? 
Elämäntilanteennehan voi olla hyvin erimoinen muutaman vuoden päästä Ninne, joten pidä kuitenkin mieli sen verran aivomena ettet nyt heti ensiaskelilla kiroa reissua/reissuja ihan alempaan helvettiin...   Varsinkin jos suhteenne ei ole kovin vanha vielä niin voin kyllä sanoa että on jopa todennäköistä että kantasi näihin asioihin tulee muuttumaan vuosien varrella...
Mutta tsemppiä silti tämänhetkisten vaikeiden fiilisten kanssa!