Niin, mut sit kun niitä lapsia on niin voipi olla eri ääni kellossa. Tää on kaikkea muuta kuin kivaa
Ainahan meidän lapsettomien on vaarallista avata suumme, mutta uskallan silti väittää että päästäisin kyllä miehen siltikin lähtemään jos hän niin haluaisi. Hyvä tukiverkosto kun löytyy lähiseudulta, niin eiköhän se jotenkin menisi....
(ja eipäs nyt ehkä käytetä tota KUN sanaa vaan paremmin JOS niitä lapsia nyt ikinä tulee...)
Juu, lapsettomien suusta tulee aina parhaat kommentit, kun puhutaan lapsista, niiden kasvatuksesta tai nyt tässä tapauksessa kotiin jäämisestä kun mies on reissussa.
Omaa kokemusta löytyy 2 reissusta, toinen ilman lapsia toinen lasten kanssa ja voin sanoa, että kyllä rt-reissut tässä perheessä on reissailtu!
Mulla on tukiverkosto kyllä ihan kohdillaan, molempien vanhemmat asuu lähistöllä. Mutta en kyllä enää ikinä jää kahden tai useamman lapsen kanssa kotiin, kun mies lähtee maailmalle...
Kyllä se lasten ikävän vastaanottaminen yksin on niin helvetin rankkaa, etten enää jaksa koskaan sitä kokea... Oma ikävä + lasten ikävän purkaminen äitiin oli lähes mahdoton yhdistelmä.
Kaikki lähipiirissäkin vaan hokee, et sähän oot jaksanu niin hyvin... Joopa joo. Kelleen ei vissiin oo tullu mieleen, etten mä valita ja rutise, mut ei se silti tarkoita, et jaksaisin hyvin. Kyllä sellasissa pohjamudissa mentiin suurin osa tosta 4kk minkä mies oli reissussa, ettei oikein tiedä näin jälkikäteen, miten ihmeessä pää on pysyny kasassa.
Ei se herkkua ollut ennen lapsiakaan se miehen odottelu, mut lasten kanssa se oli jo sietämätöntä...
Et oottakaa vaan, kun ne lapset saatte, ennen kuin puhutte mitään.