Uudelle reissulle?

[Ally]

Ally, tuntuiko että vauva kasvoi kiinni sinuun? Vai pääsikö iskä kuvioihin hyvin mukaan kun palasi takaisin?

Ei tuntunut siltä, et vauva olis muhun vaan kiintynyt.
Ihan hyvin J pääsi mukaan meijän rytmeihin kun kotiin palasi. Alussa oli pitempi lomaväli 7-8 vkoa, mutta sit oli jo lyhyempiä välejä.

Ja kun J kotiutui, me oltiin muutama vko kolmistaan ja sit mä palsin työelämään ja J oli vauvan kanssa kesäajan kotona ja hyvin heillä meni.

[IceQueen]

Niin, mut sit kun niitä lapsia on niin voipi olla eri ääni kellossa. Tää on kaikkea muuta kuin kivaa

Ainahan meidän lapsettomien on vaarallista avata suumme, mutta uskallan silti väittää että päästäisin kyllä miehen siltikin lähtemään jos hän niin haluaisi. Hyvä tukiverkosto kun löytyy lähiseudulta, niin eiköhän se jotenkin menisi....
(ja eipäs nyt ehkä käytetä tota KUN sanaa vaan paremmin JOS niitä lapsia nyt ikinä tulee...)

Juu, lapsettomien suusta tulee aina parhaat kommentit, kun puhutaan lapsista, niiden kasvatuksesta tai nyt tässä tapauksessa kotiin jäämisestä kun mies on reissussa.

Omaa kokemusta löytyy 2 reissusta, toinen ilman lapsia toinen lasten kanssa ja voin sanoa, että kyllä rt-reissut tässä perheessä on reissailtu!

Mulla on tukiverkosto kyllä ihan kohdillaan, molempien vanhemmat asuu lähistöllä. Mutta en kyllä enää ikinä jää kahden tai useamman lapsen kanssa kotiin, kun mies lähtee maailmalle...

Kyllä se lasten ikävän vastaanottaminen yksin on niin helvetin rankkaa, etten enää jaksa koskaan sitä kokea... Oma ikävä + lasten ikävän purkaminen äitiin oli lähes mahdoton yhdistelmä.

Kaikki lähipiirissäkin vaan hokee, et sähän oot jaksanu niin hyvin... Joopa joo. Kelleen ei vissiin oo tullu mieleen, etten mä valita ja rutise, mut ei se silti tarkoita, et jaksaisin hyvin. Kyllä sellasissa pohjamudissa mentiin suurin osa tosta 4kk minkä mies oli reissussa, ettei oikein tiedä näin jälkikäteen, miten ihmeessä pää on pysyny kasassa.

Ei se herkkua ollut ennen lapsiakaan se miehen odottelu, mut lasten kanssa se oli jo sietämätöntä...

Et oottakaa vaan, kun ne lapset saatte, ennen kuin puhutte mitään.

[IceQueen]

Totta, eihän sitä koskaan tiedä...ja se et jos lähellä on ihmisiä jotka voivat auttaa, niin helpottaa tilannetta huomattavasti. Ja päästinhän minäkin mieheni vaikka meillä pienet lapset, mutta uutta reissua en ihan hevillä enkä kyllä rockillakaan hyväksy. Mies oli kyllä suunnitellut et vuonna 2012 vois lähtee uudestaan, mutta meillä on tytöt juuri koulutaipaleen alkumetreillä joten musta äärimmäisen huono ajankohta. Pelkään et miten tällänen vaikuttaa koulumenestykseen.

Lapseton & tietämätön sotkee taas lusikkansa soppaan ja ihmettelee että eikös haku/lähtöpäätös kelle tahansa parisuhteessa elävälle ja eteenkin lapselliselle pitäisi olla tehty yhteisymmärryksessä elämänkumppanin kanssa ???
Ei kai kukaan noin vaan ihan yksin tee päätöksiä jos kerta ei ole sinkku ???  
Jos kumppani edes pikkasen empii päästä toista reissuun, niin ei kai se toinen nyt sitten myöskään lähde tai edes harkitse lähtevänsä ???  (tiedän ainakin että jos olisin millään tavalla osoittanut mitään negatiivisuutta mieheni reissua kohtaan niin olisi takuulla jättänyt lähtemättä, joten välilllä taisin melkein olla tekopirteäkin että ei minun takiani jäisi kotia )

Voi kylläpä sä elät niin oikeudenmukaisessa ja täydellisessä maailmassa jos et vielä oo sitä tajunnut, että elämä ei aina oo niin täydellistä, et kaikesta sovitaan yhdessä.

Meillä parisuhdetta ennen toista reissua oli takana jo yli 7 vuotta... ja lapsiakin tosiaan oli se 2. Ja kas kas, kyllä se mies vaan ihan itse teki päätöksen Tshadiin lähdöstään, ihan täysin mun toiveitteni vastaisesti. Mä en minkään asteista myöntymystä antanut...

Et kyllä se vaan niin voi mennä parisuhteessakin ja lapsiperheessäkin, et toinen vaan menee ja tekee...

No, mut meillä sit tää nyt kyllä menee kans vähän käänteisenä, et jos herra kerran voi ilmoittaa lähtevänsä reissuun, niin sitten sama oikeus on mulla ja laskurista voittekin katsoa, koska mun kone lähtee.

[Lilian]

Mun ystävät on myös sanoneet sitä että onpa tämä aika mennyt äkkiä ja että hyvinhän sinä olet pärjännyt, jopa oma mieheni on näin sanonut. Juuri viime lomalla sanoi et hyvinhän sä pärjäät, koti on pystyssä jne. Voi v..ttu, päällisinpuolin saattaa näyttää et kaikki on kunnossa, mutta sisältä mä olen aika rikki. Eikä se tunnu ymmärtävän vaikka selitän, täytys kait oikeesti jättää koti täysin rempalleen ja alkaa höperehtimään että ihmiset tajuis ettei meillä nyt niin hyvin mene.

[IceQueen]

Mun ystävät on myös sanoneet sitä että onpa tämä aika mennyt äkkiä ja että hyvinhän sinä olet pärjännyt, jopa oma mieheni on näin sanonut. Juuri viime lomalla sanoi et hyvinhän sä pärjäät, koti on pystyssä jne. Voi v..ttu, päällisinpuolin saattaa näyttää et kaikki on kunnossa, mutta sisältä mä olen aika rikki. Eikä se tunnu ymmärtävän vaikka selitän, täytys kait oikeesti jättää koti täysin rempalleen ja alkaa höperehtimään että ihmiset tajuis ettei meillä nyt niin hyvin mene.

Mä ymmärrän varsin hyvin, miltä susta tuntuu. 

Ei se henkinen paha olo välttämättä näy mitenkään ulos päin. Meilläkin kämppä oli ihan normaalikuosissaan (ei koskaan oo mitenkään nuoltuja nurkkia) ja hymyilin ja nauroin... mut sisällä velloi sellainen pahaolo, että oksat pois.

Eikä tää vielä miehen kotiutumisesta viikon kuluttuakaan oo oikein helpottanut... Mut kaipa se tästä, ajan kanssa...

[Lilian]

Toivottavasti kohta alkas helpottaa. Mä kerran suutuspäissäni uhkasin et jos joskus hakemuspaperit täyttää niin sit minä täytän avioeropaperit...

[lasinainen]

Toivottavasti kohta alkas helpottaa. Mä kerran suutuspäissäni uhkasin et jos joskus hakemuspaperit täyttää niin sit minä täytän avioeropaperit...

rimmaaki aika hyvin jos itsekkin heittäis ton ilmaan sillo ku harmittaa toisen suunnitelmat.. (vaikka naimisissa ei viellä ollakkaan )

[lasinainen]

miula ei siis ole huonoa sanottavaa rt-leskeydestä lapsellisena..päin vastoin sinkkuna en tähän olisi pystyny lapsien kanssa myö taas selvitään ihan mistä vaan 

tuota mä hiukan ajan takaa.. katsotaan sitä reissua 5 vuoden päästä uusiks ku on jo hyvin pullat uunis

[Maya]

Minä kolmen lapsen kanssa kaksi reissua luovinut pistän lusikkani tähänkin soppaan, sillä olen edelleen vahvasti sitä mieltä että lapsien kanssa voi pärjätä loistavasti vaikka mies onkin reissulla.

Sen verran pakko sanoa, että kyllä siihen vaikuttaa myös lasten iät aika paljon. Kyllä on varmasti eri asia olla leikki-ikäisten ja koululaisten kanssa ( tällä tarkoitan ikähaarukkaa yli 5 veet ja sitä ylöspäin) joille näitä asioita voi selittää ja ymmärtää ja ikävää osataan näyttää muutenkin kuin kiukkuamalla ja itkemällä. On omia sanoja ilmaisemaan tunteita ja ymmärtää, kun sanotaan, että 5 viikkoa ja sitten loma. On ehkä omia harrastuksia ja menoja jotka siivittää myös sitä lasten aikaa. Kun vaihtoehtona on se, että on vaippaikäisiä tai muuten pieniä uhmis taipaleella tallustavia koko aikaisesti huomiota vieviä ja huollettavia lapsia.

Mutta silti olen sitä mieltä, että yhdessä nämä päätökset tehdään ja molempien hyvinvointia kunnioittaen ja ajatellen. Ja jos mä rehellisesti, oikeesti sanoisin miehelleni, että en pysty enkä jaksa jäädä kotiin lasten kanssa niin ei se lähtis, tiedän sen.

[Lilian]

 Toki jokainen meistä ottaa tämän omalla tavallaan. Mutta Mayan kanssa olen samaa mieltä että on täysin erinlaista olla pienten lasten kanssa yksin kuin kouluikäisten. Se minkä itse koen tällä hetkellä rankaksi on se etten pääse kotonta mihinkään ellei lapsilla ole hoitajaa ja koska tukiverkosto on kaukana niin apua ei ole kovin usein saatavilla. Jos lapset olisivat kouluiässä, he voisivat olla tovin itsekseenkin. Mutta mulla ei tällä hetkellä ole sitä ns. omaa elämää ollenkaan.
Ja sekin että lapsetkin ovat niin erinlaisia kaikki, toiset ottaa asian iisimmin kuin toiset. Mein tytöt on aika herkkiä lapsia ja siksi mietin et voisko reissu vaikuttaa koulumenestykseen. Koska kyllähän tietyt asiat voivat vaikuttaa esim. ero tms. Tosin ero ja rt-reissu on tietty aivan eriasia, mutta kuitenkin...eihän sitä koskaan tiedä.