Uudelle reissulle?

[Maya]

Jartsan kirjoituksesta tuli mieleen, että miten faitteri sen tietää, että "tää oli nyt tässä"?

Mitenköhän tän nyt kysyisin. Siis mistä/miten itse kullekin faitterille on se olo tullut, että reissut on nyt tehty?
Sellainen oikeesti vahva olo. Tottakai mieli voi aina muuttua, mutta nyt ei puhuta mistään sellaisesta, että joka kuukausi mielipide vaihtuu 

Vai onko se useimmille se ikätekijä vasta? Eli kun ei enää pääse.

Meillä on yks kaveri joka on oikeesti käsi sydämmellä vannonut viimeisen 3 kerran jälkeen että nyt oli viimenen reissu ei oikeesti enää ikinä ja sinne se on taas menossa  Ei voi enää kun hymähtää. Ja se on ihan tosissaan joka kerta vannomalla vannonut että nyt loppu nämä hommat, mutta ikä taitaa olla se viimeinen niitti vasta

[Krisse]

Kyllähän meilläkin se toinen reissu on jossain vaiheessa vielä tulossa. Mutta ei varmaan nyt ihan lähivuosina.

Yritän kovasti vaan olla ajattelematta koko asiaa.

[Maya]

Kyllähän meilläkin se toinen reissu on jossain vaiheessa vielä tulossa. Mutta ei varmaan nyt ihan lähivuosina.

Yritän kovasti vaan olla ajattelematta koko asiaa.

Ja mä oikeesti koko ajan enemmän toivon, että tuo ottais ja lähtis keikan heittään. Mutta nyt uuden yön myötä tuskin voi ainakaan vuoteen moisesta haaveilla, jos sittenkään 

[rapu]

Meillä on yks kaveri joka on oikeesti käsi sydämmellä vannonut viimeisen 3 kerran jälkeen että nyt oli viimenen reissu ei oikeesti enää ikinä ja sinne se on taas menossa  Ei voi enää kun hymähtää. Ja se on ihan tosissaan joka kerta vannomalla vannonut että nyt loppu nämä hommat, mutta ikä taitaa olla se viimeinen niitti vasta

onko tietoa, että miksi se sitten joka kerran jälkeen on vannonut lopettavansa? Kultaako aika muistot?

[Maya]

Meillä on yks kaveri joka on oikeesti käsi sydämmellä vannonut viimeisen 3 kerran jälkeen että nyt oli viimenen reissu ei oikeesti enää ikinä ja sinne se on taas menossa  Ei voi enää kun hymähtää. Ja se on ihan tosissaan joka kerta vannomalla vannonut että nyt loppu nämä hommat, mutta ikä taitaa olla se viimeinen niitti vasta

onko tietoa, että miksi se sitten joka kerran jälkeen on vannonut lopettavansa? Kultaako aika muistot?

Väsyy aina reissaamiseen ja leiri elämään ym.ym.ym. joten juu aika kultaa muistot aina ja kattelee vaan niitä kuvia ja sitten muistuu mieleen, kun siellä oli niiiiin hauskaa   

[Paso]

Mitenköhän tän nyt kysyisin. Siis mistä/miten itse kullekin faitterille on se olo tullut, että reissut on nyt tehty?
Sellainen oikeesti vahva olo. Tottakai mieli voi aina muuttua, mutta nyt ei puhuta mistään sellaisesta, että joka kuukausi mielipide vaihtuu 

Vai onko se useimmille se ikätekijä vasta? Eli kun ei enää pääse.

Kyllä kait se jossain vaiheessa mielen sopukoihin rupeaa hiipimään ettei pykälä jaksa enää kiinnostaa vaan mieluummin suuntaa muihin reissuihin. Onneks siviilikriisinhallinnassa ei ikä tule kohtakaan vastaan....

Muoks. ja kuinka moni on ollut sitä mieltä, että reissut on tehty (on niitä sitten takana kuinka monta vaan), mutta kuitenkin pyörtänyt päätöksensä?
Ja onko tätä tapahtunut kerran vai onko useamminkin käynyt niin, että reissut piti olla tehty, mutta sitten kuitenkin tuli jotain niin kiinnostavaa, että lähtö tuli?

Tunnen montakin tapausta jotka ovat jonkun reissun vannottaneet olleen viimeisen mutta eipä aikaakaan kun kuuluu Niksulaan olleen menossa .... 

Eli parempi ettei koskaan sano ei koskaan

[IceQueen]

Mä oon luopunu toivosta, että meillä mikään muu, kuin ikä tulis enää vastaan.

Kovasti yritin jo miestä saada asiasta siinä mielessä juttelemaan, et jos tää Tshadin keikka ois viiminen, mtu virnuili vaan. Ei siinä siis tarvi paljon järkeä käyttää, että muka tähän nää hommat loppuis, jos PV vaan huolii...

Et vielä tässä vuosia ois kärvisteltävänä. Tai sit kun riittävästi vituttaa, niin pitää vaan pakata ne kimpsut ja kampsut ja sanoo ukolle adios. No, katellaan vuoden päästä, mikä on mieli, kun oman nokkansa on muuallakin käynyt näyttämässä.

[Ulpu]

...Eli parempi ettei koskaan sano ei koskaan

Tätä mäkin sanon, kun joku kysyy, että ei kai J enää lähde rt-reissuun.

[Jartsa]

No mulla se on kai enimmäkseen sitä, että sitä alkaa jo olla liian mukavuudenhaluinen...  Vaikka molemmat reissut olikin hienoja kokemuksia, enkä sotilaselämää leirissä suuremmin vierastakaan niin kyllä kotiolot alkaa voittaa.

Ajattelen myöskin tehneeni jo oman osani noissa talkoissa... 
Täytyyhän nuorempienkin päästä... 
Ei siitä nyt niin paljon maksettu... 
Mun buuti näytti ihan himo isolta maastohousuissa... 


Eikös tuossa ole jo syytä kyllikseen? 

[Tara]

Ajattelen myöskin tehneeni jo oman osani noissa talkoissa... 
Täytyyhän nuorempienkin päästä... 
Ei siitä nyt niin paljon maksettu... 
Mun buuti näytti ihan himo isolta maastohousuissa... 


Eikös tuossa ole jo syytä kyllikseen? 

Syitä vai uskottelua itselle ettei halua reissuun? 

Se mukavuudenhalu/tottumuksen voima lienee ehkä monillekin syy olla enää lähtemättä..?

Meilläkin sanottiin ääneen se, että onhan se mukavaa ja helppoa käydä päivätöissä kotikaupungissa ja tulla aina illaksi kotisohvalle. Ja onhan se helppoa jäädä siihen tuttuun tottumukseen, tuttuun vanhaan työpaikkaan, tuttuihin kuvioihin.
Mutta ainakin vielä se reissun vetovoima oli sen verran iso, että empimisestä ja tottumuksen helppoudesta huolimatta päätös lähdöstä tehtiin.