En minä painosta. Taivas on sininen. Maapallo on pyöreä. Äiti on aina oikeassa. Miehet käy armeijan. So simple.
Tässä on asia esitetty ja yksinkertaistettu hyvin
Sivareita mä voin edes jollain tavalla, pikkiriikkisen, ihan hitusen verran ymmärtää. Jos on vässykkä niin on vässykkä.
Mutta nämä totaalikieltäytyjät elävät ihan omassa pilvilinnamaailmassaan, jossa tiivitaavit pomppii tekonurmella eikä hattivatteja ole olemassakaan.
Mutta tämä on aivan totta myös..
Näihin aiempiin kommenteihin on helppo yhtyä.
Itse kantahenkilökuntaan kuuluvana ja kouluttajana toimivana olen melkeenpä tyytyväinen, jos henkilö, joka ei koe kykenevänsä asepalvelukseen (syystä tai toisesta) valitsee mielummin sivarin tai aseettoman palveluksen. Ovat enimmäkseen risti ja riesa armeijassa, niin kanssapalvelijoille kuin kouluttajille... En henk.koht jaksa kuunnella nillittäviä poikasia, jotka kokevat kaiken käskemisen yksilönvapauden loukkauksena, metsässä on pimeää, märkää eikä puhelintakaan saa ladattua.. ja muutenkin kaikki "vapauden rajoittaminen" on kamalaa. Mielummin teen työtäni joukon kanssa, mikä pistelee reippain mielin eteenpäin ja välillä hammasta purren, mutta eteenpäin mennään ja "velvollisuudet" hoidetaan. Pääsääntöisesti saan olla tyytyväinen näkemääni
Totaalikieltäytyjät... Iso Kyynel! En viitsi edes enempää kommentoida.
Vaikea olisi kuvitella, että mieheni olisi sivari...
Mutta pakko myöntää, etten asiaa ole kyllä juurikaan miettinyt, sillä eipä ole koskaan ollut ajankohtaista.
Kaipa olen vain elänyt uskossa:
"Taivas on sininen. Maapallo on pyöreä. Äiti on aina oikeassa. Miehet käy armeijan. So simple." 
Enkä ole edes ajatellut, että minua lähestyvä mies olisi voinut jättää armeijan väliin
Jos joskus lapsia saan, niin toivon, että ainakin poika seuraa äitinsä (ja ilman muuta isänsä
) jalanjälkiä armeijaan
Suomi on vapaa maa, missä yksilöllä on valinnanvapaus. So be it. Tätä on kunnioitettava... Mutta jokainen voi miettiä, miksi (ja keiden ansiosta) Suomi on vapaa maa.
