Tuima sana menee miulla aina sekaisin, mutta miun vanhemmat ja isovanhemmat sanovat tuimaa suolattomaksi...
Mie-miulle-miun-miuta kuuluvat kaikki miun=minun sanavarastoon.. ja ootte varmaan sen huomannu
kehtaa= esim. kehtaatko/viitsitkö pestä nuo astiat? tai Jaksaisinko/ kehtaisinko käydä kaupassa... en siis ujostele sanaa kehdata käyttäessäni
piha-juttu ei kuulu ainakaan meidän murteeseen, tai mie en ainakaa käytä.
jotta sanaa käytän myös..niin ku että sanana...
Sit usein törmää täällä etelä-karjalassa lyhennettyihin sanoihin esim. ku=kun,kuin; onks=onko, tänää= tänään jne...
Mitä ymmärrätte ku sanotaan teikeläinen, meikeläinen? Kun mie sanon meikeläinen niin tarkotan toista vanhempaani...
Sit sekaannuksia tulee kun käytän hyö,työ, myö sanoja..