Yleiset > Asian vierestä

runonurkka

<< < (2/24) > >>

minni:
Ihan erilainen runo, mutta minulle mieluinen ja liittyy jälkikasvuun. :)

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

~Hannele huovi~

Anna 1.0:
Hiuskarvaa vahvemmalla kahleella
älkäämme suostuko
yhteen vangittaviksi
Yksi ainoa hius, siihen kaunis solmu
ja hillitön luottamus
vapauden voimaan
sitoa erottamattomasti yhteen

-Tommy Tabermann-

Ville:
Yksi suurimmista suosikeistani on tietysti Lauri Viita. Sain Viidan kootut runot yo-lahjaksi

Tässä 'Onni'

Kaita polku ovelta kaivolle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä

ja tässä Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !

Juulia:
Öinen salaisuus

Lumenvalkoinen aamu
hämärässä huoneessa
painajaisen maku suussa

herään vierestäsi aamun alla
mä katson kun sä nukut
varjot heräävät henkiin
laiva vie sut joen taakse

perhon siivet, liskon nahka
tahdon olla kokonaan sun
tahdon muistaa vain sen
mikä on tärkeintä
ketun kasvot, suden katse
aion vielä kesyttää sut
tahdon tietää kauanko kestää ikuisuus

sä oot mun öinen salaisuus

on sudenhetki, on aika lähteä
avaa jo silmäsi niin nousen selkääsi
vie minut sinne minne kuulun
joen taakse saareen
lennä, kiemurtele, juokse pakoon ennen kuin
ennen kuin aurinko nousee


Janne Joutsenniemi
(suom. Kalle Ahola)

Ville:
Tässäpä värssy jolla on nimenään tämä päivämäärä:

5. toukokuuta

Kurkussa pala on
silmissä hiekkaa
on mulle vaikeaa
heiluttaa miekkaa
en tahtoisi pelottaa
sanalla pistää
on tarpeeksi vaikeaa
jos yksin jään
 
Minä jään jos jään
ja jos lähdenkin
en tahdo olla surullinen
sua ehkä vain naurattaisi
erokirje ja hatullinen...
ja mietin miksi mietin 
että miksi tänään jään
miettimään jäämistä jättämistä
kun kuitenkin huomisella
täytän pään
 
Katson ulos siellä vihertää
lehdet puun
ensi rakkaus kihertää
on viides päivä toukokuun
kun musta sulaa talven lumet pois
se juovuttaa
on kevät, rakastan, enkä vois
sua pois luovuttaa
 
Kyllä tosissani sua rakastin 
noina päivinä toukokuun
sen tajuan nyt hyvin
kun katselen
kevättä kanssa jonkun muun
ja mietin...

Martti Syrjä

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu