Minä en oikeastaan ymmärrä, miksi ei voi ymmärtää, että asiat ovat eri maailmankolkissa kovasti eri tavalla ja ettei se oikeuta halveksimaan ketään. Idea: toista voi kunnioittaa ja varsinkin kohdella asiallisesti, mutta silti voi pitää lompakostaan kiinni ja selän seinään päin. Ihmisarvoinen suhtautuminen ja sinisilmäisyys eivät ole sama asia. Ja jos pitää toimia jossakin, on erittäin hyödyllistä selvittää, miten paikallinen systeemi toimii, vaikkei se systeemiltä näyttäisikään.
Ja ei saa minulta paljon pisteitä sekään, joka katsoo, että hänellä on oikeus katsoa nenänvarttaan pitkin jotakuta niissä olosuhteissa elävää meidän äärettömän etuoikeutetusta elämästämme, josta vain aika pieni osa on kunkin meistä omaa ansiota. Toivon, ettemme koskaan joudu kokeilemaan, miten me vastaavissa olosuhteissa toimisimme. (Jos ihmettelet, miksi joku ei tee töitä, mieti, palkkaisitko hänet.) En ole mitenkään varma, mihin olisin valmis, jos pikkuneitoni näkisi nälkää.
Minusta on ajatuksena pelottava, jos tuon tyyppisessä työssä ei kunnioita ympäristön asukkaita, mikä eräissä kansainvälisissä operaatioissa on kaamealla tavalla todettu. Vihollisen demonisointi tuottaa karmeita seurauksia sodan jälkityöhön. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on tässä suhteessa käsittääkseni perinteisesti erittäin hyvä maine: kyky hyvään yhteistyöhön paikallisten kanssa (olivat he kuinka rasittavia tahansa). Ja suhtaudun melkoisen negatiivisesti ajatukseen sen maineen tärvelijästä, se on nimittäin myös turvallisuustekijä.
