Pitäähän tähän itsekin vastailla...
Meillä kotiutuminen on sujunut aika kivuttomasti. Mies muuten tuli ihan omin nokkineen kentältä kotiin, kun emäntä oli Semmareita katsomassa anopin kanssa. Ainahan se monta miestä vain yhden miehen voittaa..
Eka viikon kotiutumisestaan mies oli kotona. Mie ahersin töissä.. Ruoka oli joko valmiina tai tulossa, pyykkiä pesty, koirat ulkoilutettu, tiskit tiskattu jne. Niin ja pihahommatkin hyvässä vauhdissa miun liittyä mukaan.
Eli ei tarvinnut miun töistä uupuneena alkaa kotihommia painamaan toisen maatessa sohvaperunana..
Nyt on Jii aloittanu myös työt.. Hommat tehdään miten ehditään. Mie olen pääasiassa ollu ruuanlaittajana, kun ehdin ekana kotiin. Mies puolestaan on hoitanu koiruuksien aamulenkit. Siivoominen taitaa jäädä perjantaille.. Olkoon vaikka 5 miljoonaa vappuaattoa.
Sovinnossa ollaan oltu toistaiseksi.. Kun ei ole ollut mitään syytä riidelläkään.
Vähän siinä on ollut kuitenkin tottumista siihen, ettei ehkä heti pääse koneelle meilejä lukemaan, sängystä on vain puolet käytössä ja astiat on ihan väärissä laatikoissa.. Eli siis siihen, että kaksi ihmistä ahertaa saman katon alla. Se ei helpota yhtään asiaa, että tavarat vielä hakevat täällä paikkaansa, vaikka 7kk ollaan täällä asuttu. (Laiska emäntä tainnut olla??)
Eli meillä taitaa olla semmoinen kuherruskuukausi menossa.. Ei tosin mikään kuherruskuukausimaisen euforinen olo ole.. Toisaalta vain tuntuu nyt, ettei se mies ole ikinä poissa ollutkaan. Niin "normiarkee" on.