Miulle oli oikeastaan ihan sama missä se mies on. Ikävä oli joka tapauksessa ja pelätäkin ehdin (vaikka syytä ei olisi ollutkaan, pelko ei kuitenkaan aina nujerru järjellä). Onnellinen kumminkin olin siitä, että siellä oli silloin suht rauhallista olosuhteisiin nähden.
Ehkä kuitenkin pidin kosovoa ja ko. leiriä suht turvallisena paikkana. Apua sain siihen juuri asiallisella faktatiedolla mitä mies pystyi kertomaan. Tietenkään ei operatiivisia tms. salaisuuksia puhuttu kotonakaan, vaan nimenomaan sitä millaista ylipäätään siellä on. Hän oli töissä, vaikkakin kaukana kotoa.
Enäähän miun ei tarvitse moisia miettiäkään..