Alkuun syksyllä ei pelottanut, ikävä vaan vaivasi. Seurasin tiedotusvälineistä koko ajan alueen tilannetta lähinnä sen vuoksi että ymmärtäisin millaisessa paikassa mies on ja mitä se siellä voi kokea. Hän kun ei oloista juurikaan kerro. Sen verran kuitenkin että siellä liikkuessaan ovat aina varuillaan, toisin kuin kotona, joten se yllättävä tilanne (väärään aikaan väärässä paikassa) tulee helpommin kotona.
Sitten nuo maaliskuun levottomuudet sai kyllä pelkäämään. Varsinkin kun lehdistä sai käsityksen, että rauhanturvaajat eivät enää ole "koskemattomia" niin kuin ennenaikaan (kai :-/) vaan jotkut tarkk' ampujat ovat ammuskelleet nimenomaan rauhanturvaajia.
Mies sitten lomalla käydessään kertoi että täällä saadaan enemmän tietoa kokonaisuudesta. Paikallisesti suomalaisten alueella ei ollut kovinkaan paha tilanne. (Myöhemmin jollekin toiselle kertoi että lähin tilanne oli kun n. 30m päähän oli heitetty dynamiittia... )
Parisuhteen puolesta en pelkää. Itse asiassa tämä on sellaista parisuhdetta-pieninä-annoksina -totuttamista. (miehenkesytystä?
) Ja itsellinenhän olen ollut vuosia, joten kyllä se pelkääminen menee siihen toisen puolesta pelkäämiseen. Onneksi nyt on rauhallista, joten senkin puoleen voi rentoutua.