Miten musta tuntuu, että hirveen moni on lukenut sen Katri Mannisen tekstin ihan eri tavalla kuin minä? Mä en näe, että se olisi tarkoitettu naisen synninpäästöksi tai sääliksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että tämmöisestä kamalasta jutusta kannattaa mieluummin koittaa ymmärtää ja ottaa opikseen, että tulevaisuudessa ehkä saataisin joku tämmöinen tapahtuma estettyä.
Eikä tässä nyt herranen aika voi olla kyse siitä, että miksi toista säälitään ja toista ei! Herätys nyt! Katri Manninen kirjoitti tästä yhdestä tapauksesta ja äidin näkökulmasta. Ja mikä estää ihmisiä ymmärtämästä myös niitä epätoivoisia perheenisiä?!? Ei mikään!
