Kylläpä lämpö on aika jees, kun oli niin koleita päiviä.

Tänään on ollu jotenkin super yksinäinen olo vaikka lapsetkin on ollu suurimman osan päivästä kotona. Ärsyttää ja ahdistaa ei niinkään se miehen poissaolo vaan se ettei kukaan oikeastaan käy ja huomaan pyöritteleväni kaiken maailman asioita päässäni.
ittekseni istuin tänään tuolla varastossa ja kuuntelin musiikkia ja yritin saada järjesteltyä paikkoja. Niin yksinäinen olo. Haluisin jutella jonkun kans puhelimessa mut kun en voi odottaa että kahdesta sukulaisesta aina jompikumpi ehtii turiseen mun kans.... ja ymmärtäähän sen ihmisillä jatkuu normaali arki oli mun olo mikä hyvänsä.

Otan osaa, Evi.

Nyt on menny parikkukautta vähän usvassa. Miehen viimelomalla mun isä kuoli isä oli siis vasta 63 vee. Heti ekana päivänä kun mies tuli lomalle ja se loma meni sit siinä että järjestettiin mun äidin ja miehen kans hautajaiset kauheella kiiruulla.
Mies ei saanu yhtään lisää lomaa vaik koki että olis halunnu olla vielä hetken hautajaisten jälkeen mun tukena mut ei onnistunu... Monta viikkoo skypes kyseli vielä perään että pärjäätkö nyt varmaan ja miten sä jaksat. Tuunko kotiin täältä... Kielsin tulemasta.

Osanotot isäsi poismenon johdosta! Noi on ikäviä tapauksia kun toinen on kaukana, onneks mies oli kuitenkin paikalla auttamassa järjestelyissä ja sun tukena.

Oliko hyvä tilaisuus? Oliko camp kodista puhetta siellä? Mä oon kans ollut joskus Treella vastaavassa, se oli ainakin hyvä ja informatiivinen. Olisi ollut hyvä olla jo silloin ekan reissun aikaan. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.