Uutiset: Tervetuloa Camp Kodin foorumille!

  • 28/03/2024, 22:47:49

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Kirjoittaja Aihe: Elämä yhtä odottamista?  (Luettu 55265 kertaa)

taituu

  • Vieras
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #10 : 02/07/2004, 13:06:57 »
No eipä tuota sen enempää ollu aikaa valmistautuu vaikka ihan normaaliaikaan kutsu koulutukseen tuli. Kolme viikkoo ennen koulutuksen alkuu tuli kutsu mutta onneks sit neljän viikon koulutuksen jälkee oli kolme viikkoo väliä ennen ku lähtö alas tuli.
Mutta mehän ootettiin vasta myöhemmin kutsua koulutukseen ja sehän tuli aikamoisena järkytyksenä.
Kyllä mie voin laskee itteni niihin odottajiin siinä mielessä että kun meillä jäi remontit vaiheeseen ja muutenki tää vasta ostettu omakotitalo jäi miun harteille niin kyllä sitä odotti että toinen tulee lomille hoitaa asioita ja että kotiutuu että päästään tekemään remonttia. Ja tottakai sitä henkisestikin latautuu siihen odotukseen ja elää lomaväli pätkissä :)
Muut asiat on sitten aina vähän toissijalla, mutta kyllä mie täällä oon eläny ihan normaalisti ja ehkä jopa paremminki päässy omiin menoihin kun nyt :) Lapsenhoito oli suht helppoo järjestää aina kun olin yksin.... Nyt on tekosyyt niukemmassa :) Eikä ne mummot oo enää niin hanakoita ottamaan neitiä hoitoon.. Pitää siis menot perustella tarkemmin....
Mutta eipä se odottaminen elämässä lopu siihen reissuun.... Nyt odotan että pääsis töihin ja odotan että saatas rempat tehtyy ja ja ja.... elämässä riittää aina odottamista... :)

Poissa zatu

  • Valvoja
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 24666
    • SFOR 98-99, KFOR 05/04-11/04, ISAF 02/06-08/06
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #11 : 06/07/2004, 19:25:56 »
Lainaus


Äkkilähtö joo, saatiin kaks päivää aikaa miettiä, että lähteekö vai ei. Eikä tuota aikuista miestä oikein voi kieltääkään  ;) Ja lähtö oli sitten muistaakseni noin kolmen viikon päästä siitä, kun ilmoitti, että lähtee. Olin jo ehtinyt iloita, kun ei miehelle tullut kutsua Niinisaloon ja olin siis aika puulla päähän lyöty, kun lähtö tuli kumminkin. Positiivisin mielin kuitenkin (silloin tällöin)  :)


Meillä oli noin puolitoista viikkoa koulutukseen lähtöön ja sieltä sitten suoraan... Niin lyhyessä ajassa ei varmaan kumpikaan oikein ehtinyt tottua ajatukseen. Mutta ei sovi valittaa, kun itse olin sitä mieltä, että lähde ihmeessä.  ;)

Nyt odottelen kovasti lomaa, joka alkaa huomenna.  ;D Eikä oikein malttaisi enää odottaakaan...  :)
-memento vivere-

Noita-akka

  • Vieras
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #12 : 06/07/2004, 21:45:30 »
Odottavan aika on pitkä..
Tässä hiukan virtuaali turvaamista ja ajantappamista ;D

http://www.miniclip.com/alpine.htm


Cat

  • Vieras
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #13 : 06/07/2004, 21:56:23 »
hih! :D :D tuo olikin just sitä mitä tarvitsin just nyt! :D Kiva!!
Tänään on ollu niin pitkä päivä, tai siis tuntunu siltä. Ja vielä ois kolme viikkoo oottamista eessä päin, takana olevan kolmen viikon lisäks.. huoh. Välillä on olo niin kuin sumussa suolla kulkis sukat märkänä.

Poissa zatu

  • Valvoja
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 24666
    • SFOR 98-99, KFOR 05/04-11/04, ISAF 02/06-08/06
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #14 : 21/07/2004, 21:33:07 »
Taas menee kyllä päivien laskemisen puolelle. Että säilytän itseäni täällä vielä viikon, ja sitten... Harmittaa, kun ei oikein osaa nauttia kesästä (tällä hetkellä), odottaa vain, että päivät kuluisivat.  :(
-memento vivere-

Cat

  • Vieras
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #15 : 21/07/2004, 22:36:33 »
Lainaus
Taas menee kyllä päivien laskemisen puolelle. Että säilytän itseäni täällä vielä viikon, ja sitten... Harmittaa, kun ei oikein osaa nauttia kesästä (tällä hetkellä), odottaa vain, että päivät kuluisivat.  :(


...tuntuu tutulta.

Poissa zatu

  • Valvoja
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 24666
    • SFOR 98-99, KFOR 05/04-11/04, ISAF 02/06-08/06
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #16 : 28/07/2004, 12:05:54 »
Lainaus


...tuntuu tutulta.


Mutta onneksi odottamista on olemassa iloistakin sorttia, erossa olon hyvätkin puolet näyttäytyy välillä! Olo on kuin lapsella ennen joulua..  ;D ;D Hyväähän kannattaa odottaa.  ::) (nimim. "muutaman tunnin päästä kentälle")
-memento vivere-

Poissa mami

  • Koditar
  • "Toivo meni, jännetupen tulehdus tuli" - koditar
  • ********
  • Viestejä: 4801
  • UNPREDEP 97-98, KFOR 99-00, KFOR 02-03, EUFOR 05
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #17 : 28/07/2004, 12:23:56 »
Lainaus


Mutta onneksi odottamista on olemassa iloistakin sorttia, erossa olon hyvätkin puolet näyttäytyy välillä! Olo on kuin lapsella ennen joulua..  ;D ;D Hyväähän kannattaa odottaa.  ::) (nimim. "muutaman tunnin päästä kentälle")


Muistan tunteen, sitä tuli vilkuiltua kellon viiden minuutin välein ja kentällä olo oli kuin pikkulapsella. Hauskaa lomaa jokaiselle kuka saa ukkonsa tänään kotiin lomilel!

minni

  • Vieras
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #18 : 28/07/2004, 15:04:15 »
Ja sitten töissä piti koko ajan käydä ilmailulaitoksen sivuilla tsekkaamassa lentoja. :) Ihan niin kuin lento olisi ollut yhtään aikaisemmin Suomessa.  :P Ja kotona yöllä Lipskien aikaan piti tekstitv:ltä katsoa, ettei vaan lento olisi aikaisemmin jo kentällä.  8) No, joskus olikin tuntia tai kahta.  ::)

Poissa Taru

  • Koditar
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *********
  • Viestejä: 5647
  • Iloinen ex-leski
Re: Elämä yhtä odottamista..?
« Vastaus #19 : 12/08/2004, 23:58:52 »
Mun elämä oli ennen kesää aika lailla pelkää odottamista.. Johtui kai siitä, ettei ollut tarpeeksi tekemistä. Joka ilta odotin puhelua, aamuisin tekstiviestiä ja tietysti laskin päiviä seuraavaan lomaan.. Kesä on kuitenkin mennyt todella nopeasti, työt on pitäneet niin kiireisenä, etten ole paljon ehtinyt odottelemaan! Lomavälitkin on olleet kesällä lyhemmät, ja nyt iskee aivan paniikki että nytkö se jo tulee sieltä kotiin lopullisesti :D . Toisaalta, odottaminen voi olla myös positiivista: en halua koskaan huomata, ettei elämässäni ole enää mitään odotettavaa!!
Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä. -Antoine de Saint-Exupéry