Paras tukimuoto?

[Minna]

Kyllä nää sivut (=vertaistuki) on ollut parasta. Vaikka kaverit ja äiti on koittaneet olla kovasti tukena, niin tuntuu siltä, että he eivät kaikkea ymmärrä. Joissain asioissa surkuttelevat liikaa ja joskus eivät ymmärrä aiheeseen liittyvää (rankkaakin) vitsailua.
Mutta onneksi tämä sivusto on olemassa

[Ulpu]

Kyselläänpä uusilta.

Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???

Kyllä sitä juttuseuraa kaipaa, kun toinen on poissa. Ja mikäs sen parempi, kun jutskata sellaisten kanssa, jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa. Selvisin kyllä aika hyvin miehen ekan reissun ajan, vaikka välillä olikin vaikeaa ja ikävä mieletön. Mutta uskon, että nyt on helpompaa, koska tiedän jo mihin "joudun" ja nyt on vertaistukeakin saatavilla. 

Kyllä mulle varmaan eniten oli apua miehestä, kaikki tekstarit, puhelut, kirjeet, chatissa juttelu ym. auttoivat jaksamaan ja vähensivät ainakin hetkeksi ikävää. Ja mun sydänystäväni kyllä kyseli mun jaksamista sekä myös äiti, jonka kanssa ollaan läheisiä muutenkin. Olin kyllä hieman pettynyt miehen veljeen ja hänen vaimoonsa, eivät kertaakaan kysyneet, että miten mulla menee. Päinvastoin, sain kuulla miehen veljeltä (oli pienessä sievässä), että olisin voinut enemmän käydä katsomassa heitä ja kummipoikaamme. Olisin toki voinut ja aioinkin parantaa tapani, mutta olisivat hekin voineet edes kerran kysyä, että mitä kuuluu. Eikä anopistakaan juuri kuulunut mitään, eipä kuulu kyllä muutenkaan. Nyt kun tämä uusi reissu tuli ajankohtaiseksi, hän oli kysynyt mieheltä, että onko meneekö meillä huonosti? Eli mies ei voisi muuten lähteä maailmalle, meillä on siis oltava ongelmia... Multa anoppi ihme kyllä kysyi, että miltä musta tuntuu, kun mies lähtee.

Kosovon-reissun aikaan mä olin tosi paljon töissä, enkä ehtinyt (onneksi) koko ajan ikävöimään. Nyt on vielä ensi vuosi auki töiden ym. suhteen, joten eipä sitä tiedä kuinka ikävissään sitä täällä ollaan. Nyt mulla on onneksi tuo koiraystävä ja toisesta kovasti haaveilen. Mä viihdyn tosi hyvin kotona ja helposti jäänkin tänne yksikseni nyhjäämään. Mieskin on jo nyt patistellut mua, että alat tavata kavereita, etkä jää kotiin kökkimään. Täytyykin yrittää vähän skarpata tuon sosiaalisen elämän suhteen.  Tai sitten mä istun kaiket päivät täällä teidän kanssa. 

[Anneli]

Mulle miehen lähtö oli aika vaikea paikka viime keväänä ( jäi talon rakentaminen kesken yms. ). Ja kyllä nää sivut auttoi aina pahimman lanan iskiessä kun huomasi, että en ollut ainoa miestään ikävöivä.

[Jooppoliini]

Kyselläänpä uusilta.

Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???

Tänään löysin tämän sivuston ja olen nyt jo varma että tämä on se paras tukiverkko ja järjissä pitävä voima. Omat läheiset ystävät on tietysti toinen, mutta ei ne kuitenkaa IHAN täysin ymmärrä koskaan (vaikka niidenkin miehet on käynyt armeijan  )  Ja kyllä, tukea tarvitaan ja paljon! Minä olen niin kovin mustasukkainen luonne    että mut tarttee pitää tiukasti maan pinnalla kun muu netti on pullollaan niitä ei niin imartelevia epätotuuksia rt-miehistä ja huorissa käymisestä ynnä muusta. Ne sattuu kun on näin "vihreä" tässä touhussa vaikka järki uikuttaa taustalla että ne on pelkkää sontaa. Kyllä naisen mieli on verraton 

[Heidi82]

Kyllä ne nämä sivut on ollut paras tukimuoto ehdottomasti täällä on saanut lukea toisten kokemuksia ja kertoa omista tunteistaan ja täällä kyllä oikeesti kannustetaan jaksamaan ...Myös ystävät on olleet tosi tärkeitä ja ne on varmaan saaneet kuulla rt-asioita jo kyllästymiseen asti,mutta ei oo kukaan vielä käskeny mun olla hiljaa

[zatu]

Joukossa on taas tuoreitakin leskiä. Miltä taholta saatte tai odotatte eniten tukea? Vai tarvitseeko rt-reissun aikana mitään erityistä tukea ollenkaan? ???

[KooKoo]

Mä luulen, että näillä sivuilla pyöriviltä ihmisiltä saan parhaiten tukea! Ja tietysti omalta perheeltä. Kaverit ei ehkä oikein ymmärrä tätä meidän ratkaisua ja siksi sieltä on turha tukea odottaa...

Ja eihän kukaan voi ymmärtää tätä tilannetta ja omia tuntemuksia paremmin, kuin saman kokeneet. Kyllä vertaistuki on kaikkein tärkeintä!

Vaikka toisaalta en tiedä tarvitsenko varsinaista tukea vaan lähinnä on kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa. Tietää ettei ole yksin tässä tilanteessa. Mutta kai se on sitten sitä tukea, mene ja tiedä...

[Outi]

Mä luulen, että näillä sivuilla pyöriviltä ihmisiltä saan parhaiten tukea! Ja eihän kukaan voi ymmärtää tätä tilannetta ja omia tuntemuksia paremmin, kuin saman kokeneet. Kyllä vertaistuki on kaikkein tärkeintä! Vaikka toisaalta en tiedä tarvitsenko varsinaista tukea vaan lähinnä on kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa. Tietää ettei ole yksin tässä tilanteessa. Mutta kai se on sitten sitä tukea, mene ja tiedä...

Oon hyvin samoilla linjoilla KooKoon kanssa. Täällä sivulla olevista ihmisistä tulee varmasti olemaan erittäin suuri tuki! Oikeastaan jo ennen L:n lähtöä lueskelin palstaa aika paljon ja oli helpottavaa lukea, kuinka hienosti muut ovat selvinneet rt-vuodesta ja kuinka ihanasti täällä ollaan tukemassa toisia niin iloissa kuin suruissakin 
Meillä ei ole vielä kovin pitkää yhteistä historiaa takana ja lähinnä siksi on tietyllä tavalla huoli siitä, että etäännytäänkö nyt toisistamme.. Mutta toisaalta tiedän, että ollaan molemmat hyvin onnellisia toisistamme ja yhdessä, eli eiköhän tämä hyvin mene ja vain vahvista suhdettamme Mulla on onneksi kaverit ja varsinkin äiti ihan korvaamaton tuki. Mutta eiväthän he tietenkään sillä tavalla tajua tilannetta ja mun tuntemuksia, kuin saman kokeneet. Eli edelleenkin kiitän ylläpitoa siitä, kuinka hienoa on että tällainen sivusto on olemassa 

[IceQueen]

Eli edelleenkin kiitän ylläpitoa siitä, kuinka hienoa on että tällainen sivusto on olemassa 

Ylläpito kiittää ja kumartaa!  :hello2:

Ilman teitä käyttäjiä tätäkään foorumia ei olisi, joten suurkiitos teille!!

[Juulia]

Vaikka oonki jo kirjottanu tänne ja todennu että tää foorumi on kyllä tosi hyvä tukimuoto, niin sanonpa nyt vielä näin kokeneempana, että on se. 
Saas nähä saattaa tulla vierotusoireita, kun olen kesän poissa Suomesta,  en tiedä niitä nettimahdollisuuksia siellä..
Nooo... eiköhän sieltä löydy noita virikkeitä..